Marraskuun kuvanosto: Miten kuvata harmaata ja hämärää?
Sitomisleikkejä ja kevyttä kertomakirjallisuutta harrastavat tietävät harmaalla olevan puolensataa sävyä*. Suomen marraskuun kokeneille tässä ei toki ole mitään uutta.
Kun luonnonvaloa on niukalti tarjolla ja ruskan värikirjo on muisto vain, voi näyttävien kuvien ottaminen olla vaikeaa. Lehtikuvan Heikki Saukkomaa kehottaa lähestymään tilannetta nöyrästi: on vaativaa olla herkkä harmaudelle ja hiljaisuudelle.
Anna harmauden ja pimeyden näkyä, ja tee pienistä elementeistä se kuva. Less is more sopii tähän ohjeeksi.
kuvaaja Heikki Saukkomaa
Jos hämärässä kuvaa käsivaralla ja lyhyillä valotusajoilla, kuvat tärähtävät helposti. Kameran ISO-herkkyyden arvoa suurentamalla valon aiheuttama signaali kuitenkin vahvistuu, mikä mahdollistaa lyhyemmät valotusajat. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää jalustaa, Saukkomaa sanoo.
Valottomien päivien kuvia
Mutta miten tulisi kuvittaa uutisia, joiden keskeinen sisältö on se, että nyt on harmaata ja pimeää? Kuten uutista, jonka STT julkaisi 16. marraskuuta viime vuonna ja otsikoi seuraavasti: ”Marraskuun alussa synkintä oli Kouvolassa, jossa aurinko ei ole paistanut lainkaan – huomenna valoa saadaan lähes koko maahan, Kouvolaankin.”
Asiakkaille luvattiin uutisen yhteyteen luvattiin tuoretta kuvaa. Kouvolaan saakka ei kuvaajaa lähetetty. Loppusyksyn alakuloisia maisemia löytyi yhtä lailla Helsingistä, jossa Antti Aimo-Koivisto nappasi tarvittavat ruudut koirapuiston kävijöistä.
.
Heikki Saukkomaa oli taltioinut harmaan sävyjä vajaa viikko aikaisemmin, kun STT:n uutinen kertoi isänpäivää vietettävän harmaassa tihkusateessa.
.
.
Sää on usein uutinen silloinkin, kun siinä ei tapahdu suurta muutosta
Vuoden mittaan uutistoimistossa kirjoitetaan melkonen pino sääjuttuja. Lämpöennätykset ja myrskyt ovat itsestäänselviä uutisia, mutta usein on niinkin, ettei välittömässä näköpiirissä ole luvassa äkillisiä muutoksia. Marraskuinen harmaus jatkuu koko maassa, povasi 12.11.2018 kirjoitettu uutinen lakoniseen sävyyn.
.
Lehtikuvan työntekijät ottavat jatkuvasti ajattomia kuvituskuvia keikkojen yhteydessä. Vesa Moilanen poikkesi viime marraskuun alkupuolella Mäntyniemessä, jossa presidentti Sauli Niinistö tapasi EU-parlamentin suurimman ryhmän EPP:n jäseniä. Päivän aikana muistikortille tallentui myös sumun keskellä uiskennelleita vesilintuja.
.
.
*Fifty Shades of Grey on brittikirjailija E. L. Jamesin BDSM-seksiä käsittelevän viihderomaanitrilogian ensimmäinen osa.
Tekstirobotti toistaa journalismin vanhoja vinoumia, ellei sitä opeteta oikein
Viime vuosina useat mediat ovat pyrkineet tasapainottamaan sisältöjensä moniäänisyyttä ja tarjoamaan enemmän tilaa julkisuudessa harvemmin kuultujen ihmisten mielipiteille. Huomiota on kiinnitetty esimerkiksi sisällöissä ilmenevän sukupuolivinouman korjaamiseen: STT:ssä sukupuolten välistä epätasa-arvoa on selvitetty esimerkiksi Merkkipäiväpalvelun syntymäpäivähaastattelujen kohdalla.
Journalismin vinoumat heijastelevat yhteiskunnassa
esiintyviä vinoumia. Ne ovat syntyneet ajan saatossa ja niiden tiedostaminen ei
aina ole helppoa.
Vinoumat säilyvät osin käytännönläheisistä syistä. Toimittajan on esimerkiksi helpompaa ottaa yhteyttä tuttuun haastateltavaan kuin ryhtyä etsimään mahdollisesti yhtä pätevää henkilöä kommentteja antamaan.
Tai jos toimittaja esimerkiksi tietää, että tiettyyn aihepiiriin on perehtynyt kaksi suomalaista tutkijaa, joista toinen vastaa yhteydenottoihin heti ja toista on usein vaikea saada kiinni, on hyvin todennäköistä, että ainakin kiireisissä uutistilanteissa hän tukeutuu ensin mainittuun haastateltavaan.
Uutismateriaalin moniäänisyys syyniin
Ongelmien tiedostaminen ei usein riitä vallitsevan tilanteen
muuttamiseen, vaan moniäänisemmän journalismin kehittämiseen tarvitaan myös työkaluja.
Tähän tarpeeseen pyrkii omalta osaltaan vastaamaan Moniäänisyysmittari-palvelu, joka on mukana Uutisraivaaja-kilpailussa. Mittarin on tarkoitus auttaa toimituksia hahmottamaan, keiden ääni kuuluu julkisessa keskustelussa.
Moniäänisyysmittaria on alkuvaiheessa kehitetty STT:n ja
Ylen uutisarkistojen pohjalta. STT:n näkökulmasta palvelu on kiinnostava muun
muassa siksi, että se auttaa ymmärtämään digitaalisen uutisarkiston arvoa
kieliteknologiasovellusten opetusmateriaalina.
Eettisestä näkökulmasta on pulmallista, jos tekstisisältöjä tuottavia ”uutisrobotteja” opetetaan datalla, joka sisältää ongelmallisia piilorakenteita, mutta näitä vääristymiä ei tunnisteta.
Robotin taustalla toimiva kielimalli oppii toistamaan lähdeaineiston vinoumat, mitä ikinä ne ovatkaan.
liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki, STT
Lehmusjoen mukaan kyse on ennen muuta älykkäiden
uutisrobottien ongelmasta. Vinoumien vaaroja on helpompi ehkäistä, jos robotti
kirjoittaa uutisia sille erikseen kirjoitettujen template-tekstien pohjalta.
Robotiikkapäivä luvassa lokakuussa
Uutisautomaatiosovellusten kehittäminen on herättänyt
toimituksissa pelkoja siitä, että robotit korvaavat – jos ei nyt aivan kaikkia
toimittajia – niin ainakin osan heistä. Toisaalta on toivottu, että journalisteilla
olisi paremmat edellytykset perehtyä monimutkaisiin aiheisiin ja tehtäviin robottien
kirjoittaessa yksinkertaisimpia uutisia.
Näistä odotuksista ja toiveista, kuten myös uuteen teknologiaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja haasteista, keskustellaan STT:n Robotiikkapäivässä 14. lokakuuta. Aamupäivällä järjestettävän tapahtuman tarkempi ohjelma välitetään ilmoittautuneille myöhemmin.
Jos kiinnostuit Robotiikkapäivästä, voit ottaa yhteyttä STT:n Mediapalveluihin: mediapalvelut(at)stt.fi, (09) 6958 1334
STT valjastaa uutta teknologiaa kuvaajien oikeuksien puolustamiseen
STT on aloittanut yhteistyön tanskalaisyritys Copyright Agentin kanssa Lehtikuvan kuvien tekijänoikeuksien valvomisessa.
Suomen suurimpana
kuvatoimistona Lehtikuva edustaa lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia valokuvaajia
ja kuvatoimistoja ja on siksi velvoitettu varmistamaan, ettei Lehtikuvan omia
tai sen edustuksessa olevia kuvia käytetä tekijänoikeuden vastaisesti ilman
julkaisulisenssiä. Lehtikuva on sitoutunut varmistamaan, että valokuvaajat
saavat korvauksen kuviensa julkaisusta.
Copyright Agent on tekijänoikeusrikkomusten
selvityksiin erikoistunut yritys, joka tekee yhteistyötä kaikkien
pohjoismaisten uutiskuvatoimistojen kanssa. Copyright
Agent etsii ilman lisenssiä julkaistuja kuvia internetistä, hoitaa
oikeudenmukaisten korvausten laskutuksen sekä vastaa laskutukseen liittyvästä
asiakaspalvelusta.
STT on valtuuttanut Copyright Agentin hoitamaan mahdollisten tekijänoikeusrikkomusten selvitys- ja laskutustyön puolestaan. Copyright Agent ottaa siis uutistoimiston puolesta yhteyttä tahoihin, joiden epäillään julkaisseen kuvan tai kuvia tekijänoikeuksien vastaisesti. Epäillyt rikkomukset pyritään tarkistamaan mahdollisimman tarkkaan jo ennakkoon turhien yhteydenottojen välttämiseksi.
Valvontaa ja opastusta
Aiemmin kuvien tekijänoikeusrikkomusten etsiminen oli varsin manuaalista ja aikaa vievää työtä, kertoo Johanna Oksanen, Lehtikuvan kuvahallinnan ja kumppanuuksien päällikkö.
Nykyisin kuvantunnistustekniikoilla kuvia pystyy löytämään automatisoidusti halutulta maantieteelliseltä alueelta. Jos etsitty kuva löytyy verkosta, kuvahaku löytää sen.
Oksasen mukaan tekninen kehitys mahdollistaa tehokkaamman kuvakäyttöjen kartoitustyön, ja yhteistyö Copyright Agentin kanssa on siksi mielekästä.
Vaikka kuvien käyttö on kasvussa, samaan aikaan kuvien käyttöön liittyvät oikeudet ovat usein epäselviä, Oksanen lisää.
Lehtikuva pyrkii valvomaan omia ja edustamiensa kuvaajien oikeuksia, mutta samalla opastamme kuvien oikeuksista.
Kakon kikoillako kultaan? – Näin Leijonat on menestynyt MM-jäillä ensimmäisen mestaruutensa jälkeen
Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue juhli maailmanmestaruutta ensimmäisen kerran vuonna 1995, kun se ryöväsi kultamitalit kisaisäntä Ruotsilta. Vuonna 2011 Leijona-miehistö saavutti jälleen kultaa, mutta paljon useammin loppuottelu on päättynyt suomalaisten kannalta karvaampaan lopputulokseen, kuten oheinen visualisointi MM-kisojen menestyjistä osoittaa.
Miten käy tänä keväänä? Suomi lähti Slovakian turnaukseen ilman nimekkäimpiä NHL-tähtiään ja MM-debytantteja vilisevällä joukkueella. Kosicessa Leijonien puhutuimmaksi pelaajaksi on noussut hyökkääjälupaus Kaapo Kakko, joka on ihastuttanut katsojia tempuillaan ja maalintekotaidoillaan. Viimeisissä alkulohko-otteluissa Kakko ei tosin maalin makuun päässyt.
Alkulohkossaan Suomi hävisi Yhdysvalloille ja Saksalle. Tänään pelattavassa puolivälieräottelussa vastaan asettuu kahden viime vuoden maailmanmestari Ruotsi.
Huom! Blogi-postaus julkaistiin alun perin ennen Slovakian MM-kisojen finaalia. Visualisointi päivitettiin Suomen voiton jälkeen.
STT sai uutissuunnittelun tueksi ratkaisun, jolla kasvattaa ymmärrystä kirjavasta asiakaskunnasta
Kuunpimennys, suomalaisten suhtautumista ilmastonmuutokseen selvittänyt tutkimus ja selvitys nuorten nuuskankäytöstä. Muun muassa nämä ovat suunnittelutietopalvelu STT Pron asiakkaiden eniten klikkaamia sisältöjä viime kuukausilta.
STT:n uutissuunnittelun selkänojan, tapahtumatietopalvelu Pron yhteyteen kehitettiin viime kesänä analytiikkanäkymä. Ratkaisun toteutti STT:n kehityskumppani Webscale, joka nosti onnistuneen projektin vastikään asiakasreferenssiksi verkkosivuillaan.
Data kasvattaa asiakasymmärrystä
STT Prosta kerättyä käyttötietoa päästiin hyödyntämään ensimmäisiä kertoja syksyn mittaan, kun dataa oli kertynyt parilta kuukaudelta. Tällaisen tiedon äärelle pääsyä oli jo ehditty odotella
Pron asiakkaiden joukossa on Suomen suurimpia mediataloja, viestintätoimistoja ja erilaisia yrityksiä ja muita organisaatioita. Koska kirjoa on laidasta laitaan, on erittäin tärkeää nähdä miten yksittäinen asiakas palvelua käyttää ja millaista tietoa sieltä haetaan.
STT:n Mediapalveluiden liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki
Asiakasymmärryksen kasvaessa on havaittu, että käyttötavoissa on suuria eroja asiakasryhmien sisälläkin.
Esimerkiksi media-asiakkaiden kohdalla voi olla niin, että Pro on jo ahkerassa käytössä jollakin tietyllä toimitusosastolla, muttei koko organisaation tasolla. Nyt pystymme paremmin tunnistamaan tällaiset tapaukset, aiemmin siihen ei ollut keinoja.
Helmikuun kuvanosto: Hiihtokuvaus muistuttaa inttiajoista – odotellaan, odotellaan, odotellaan ja palellaan
Näinkin voisi käydä: Iivo Niskanen lykkii mitalinkiilto silmissään kohti asemapaikkaa, jonka uutiskuvaaja Vesa Moilanen on kisaladun varrelta valinnut. Pakkassäässä odotelleen Moilasen sormet ovat jo tunnottomat, eikä hän ole varma siitä, painuuko kameran laukaisupainike pohjaan. Ei auta kuin painella koko kämmenen voimalla.
Esimerkki on kuvitteellinen, mutta mahdollinen. Hiihtokuvaukseen liittyy myös muita ominaispiirteitä, joista Moilanen kertoi ennen lähtöään hiihdon maailmanmestaruuskilpailuihin Itävallan Seefeldiin.
Lehtikuva taltioi isoimmat hiihtokilpailut aina kahden kuvaajan voimin: toinen on valmiina maalialueella, toinen reitin varrella. Jos on mahdollista valita, Moilanen lähtee maastoon.
Yleensä pyrin valitsemaan paikan, jossa pääsee ihan lähelle latua ja laajakulmaobjektiivilla kuvatessa taustalle jää hyvä maisema. Samasta paikasta olisi vielä hyvä nähdä toinenkin osa reitistä, jolloin hiihtäjistä saa pitkällä putkella toiset kuvat.
Vesa Moilanen
Maastossa ei käytetä kyynärpäitä
Arvokilpailuissa televisiokameroiden ja valokuvaajien sijoittelu on tarkkaa puuhaa. Kisajärjestäjien edustaja näyttää valokuvaajille kulkureitit ja alueet, joilla voi liikkua sotkematta latuja ja häiritsemättä televisiokuvaajien työtä.
Siitä saa takuulla kuulla seuraavana päivänä, jos näkyy tv-kuvissa. Jos mokaa, niin kaikille kuvaajille voi tulla rajoituksia tai pahimmassa tapauksessa menettää akkreditoinnin.
Kuvatoimistojen välisessä nokkimisjärjestyksessä Lehtikuva on Moilasen mukaan sangen hyvissä asemissa. Nimi on jäänyt mieleen, kun suomalaiset kuvaajat ovat työskennelleet maailmalla vuosikymmenestä toiseen.
.
Hiihtokisoissa maastoon suunnannut kuvaaja saa yleensä työskennellä kaikessa rauhassa, mutta joidenkin lajien kohdalla kollegoiden välinen kilpailu kovenee. Lontoon kesäolympialaisissa vuonna 2012 Moilasta ohjeistettiin hakemaan hyvä paikka juoksuradan päästä puolilta päivin, tuntikausia ennen Usain Boltin juhliin päättynyttä miesten 100 metrin juoksun loppukilpailua.
Kyynärpäätouhut alkoivat siinä vaiheessa, kun vihoviimeiset kuvaajat saapuivat paikalle pari tuntia ennen finaalia. Ja itse kisahan on ohi kymmenessä sekunnissa.
Ajoissa asemiin odottamaan
Kuvauspaikalle on hakeuduttava hyvissä ajoin ennen starttia. Odotellessa on hyvä kerrata kilpailijoiden numeroita: arvokilpailuissa Moilanen yrittää saada kuvat suomalaisurheilijoista ja ainakin kymmenestä potentiaalisesta voittajasta, joiden nimiä hän on kysellyt STT:n urheilutoimittajilta.
Usein jää myös aikaa tarkkailla luontoa ja kuvata sääfeature-tyyppisiä otoksia, joille on kuvatoimistossa aina käyttöä.
Hiihtokuvaushan muistuttaa vähän inttitouhuja. On reppu selässä ja kamera olalla, mennään hyvissä ajoin asemiin ja sitten odotellaan, odotellaan, odotellaan – ja palellaan.
.
.
Hyvästi Kamppi! STT muutti metroaseman verran länteen
Suomen Tietotoimisto on muuttanut uusiin tiloihin Helsingin Ruoholahteen. Uusi osoite on Porkkalankatu 20 A, mutta käytännössä STT:n toimitus sijaitsee Itämerenkadun puolella, Kauppakeskus Ruoholahden kiinteistössä.
Siirtyminen Kampista uusiin tiloihin toteutettiin kolmessa vaiheessa runsaan viikon aikana. Kaikki piti suunnitella sitä silmällä pitäen, että uutiskone ei saa yskähdellä saati pysähtyä, vaikka muutossa tapahtuisi jotain yllätyksellistä tai samaan aikaan rysähtäisi päälle iso uutinen.
Esimerkiksi toimituksen muutto hoidettiin kahdessa osassa niin, että meillä oli varakoneet ja varapaikat valmiina kaikille toimituksen tehtäville joko vanhoissa toimitiloissa Kampissa tai uusissa Ruoholahdessa.
24h-toimituksen päällikkö Laura Kolu, STT
Monimutkaista ja -vaiheista muutto-operaatiota helpotti se, että STT:n yövuoro työskentelee Sydneyssä. Yön ja varhaisaamun uutisointi hoidettiin Australian suurimmassa kaupungissa kuin mitään muuttoa ei olisi Suomessa tapahtumassakaan.
Kolun mukaan Sydneyn illassa hoidettiin myös poikkeuksellisesti osa Suomen varhaisaamun uutisvuoroista, mikä toi jatkuvuutta ja varmuutta uutisointiin sen varalta, että Suomen päässä olisi tapahtunut jotain äkillistä tai odottamatonta.
Uutistoimistolla ollut monta kotia
Uutistoimiston väki ehti viettää Voimataloksi kutsutussa kiinteistössä Kampin ytimessä melko tarkalleen kahdeksan vuotta. Voimataloon STT oli muuttanut sen jälkeen, kun se oli ostanut kuvatoimisto Lehtikuvan vuonna 2010. Yrityskaupat STT oli rahoittanut osittain myymällä Albertinkadulla sijainneen toimitalonsa.
Uutistoimiston vanhemmatkin osoitteet löytyvät kantakaupungin ytimestä. Ennen muuttoa Albertinkadulle STT:n toimitus oli sijainnut Yrjönkadun ja Lönnrotinkadun kulmatalossa, ja tätä ennen muun muassa Hufvudstadsbladetin talossa Mannerheimintiellä ja niin kutsutussa Lehtitalossa Annankadulla.
Siirtymä Ruoholahteen asti on historian valossa iso harppaus. Käytännön uutistyöhön se ei kuitenkaan tuo suuria muutoksia, Kolu arvelee.
Ruoholahdessakin olemme todella keskeisellä paikalla, aivan metron sekä ratikka- ja bussipysäkkien läheisyydessä. Eli tervetuloa vaan!
Verikuu ja pakkashuurut hehkuvat tammikuun kuvissa
Lehtikuvan kuvaajien päiväohjelmat on yleensä suunniteltu valmiiksi vuorokauden verran etukäteen. Uutistoimistotyön luonteeseen kuuluu, että yllättäen eteen tulevissa uutistilanteissa aikatauluja järjestellään ripeästi uusiksi.
Usein päiväohjelmaa täydennetään myös ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvillä täsmätoiveilla. Näitä toiveita kuvaajat toteuttavat, jos muilta töiltään ehtivät.
Sunnuntai-iltana kuvatoimittaja Timo Jaakonaho lähetti kuvauspyynnön täydellisestä kuunpimennyksestä. Paras ajankohta luonnonilmiön bongailuun ja tallentamiseen oli tiedossa varhain maanantaiaamuna, ennen kuvaajien työvuorojen alkamista.
Viesti lähti kuudelle kuvaajalle, joista viisi oli noussut aikaisin aamulla kuuta kuvaamaan.
STT:n kuvatoimittaja Timo Jaakonaho
Jaakonaho huomauttaa, että kuvatoimiston ammattilaiset taltioivat harva se päivä kiinnostavia asioita ja näkymiä myös ilman erillisiä pyyntöjä, samaan tapaan kuin toimittajat pitävät silmänsä auki uutisaiheiden varalta.
Niin kutsutun verikuun kuvaamiseen ei ole luvassa uutta tilaisuutta moneen vuoteen. Täydellistä kuunpimennystä voi ihailla Suomessa seuraavan kerran vasta vuonna 2025.
Parhaat pakkaskuvapaikat löytyvät Kauppatorin kupeesta
Seuraava toive saapui kuvaajien WhatsApp-ryhmään varhain tiistaiaamuna. Itse aamuvuoroon matkalla ollut Jaakonaho toivoi tällä kertaa otoksia kireästä pakkaspäivästä.
Talven pakkasennätys, 36,6 miinusastetta, oli tehty maanantaina Sallassa. Tiistaiksi eteläiseenkin Suomeen ennustettiin sellaisia lukemia, että useissa maakunnissa annettiin pakkasvaroitus.
Tällä kertaa neljä kuvaajaa tarttui toimeen. Kaikki olivat hakeutuneet pakkaskuva-apajille Kauppatorin kupeeseen.
Kyse ei ollut sattumasta, vaan kokemuksesta ja kyvystä hahmottaa sitä, miten eri ympäristöt toimivat kuvauskohteina eri olosuhteissa.
Siellä on hyvä paikka kuvata, kun merestä ja uima-altaista nousee höyryä kovilla pakkasilla.
Kumppaniesittelyssä Webscale: Enemmän ymmärrystä, vähemmän sähköpostipingistä
Tässä sarjassa esitellään eri tahoja, joiden kanssa Suomen Tietotoimisto tekee yhteistyötä. Sarjan toisessa osassa STT:n projektipäällikkö Henna Viinamäki ja ohjelmistokehitys- ja konsulttiyritys Webscalen myyntijohtaja Tero Kauhanen kertovat hyödyistä, joita ohjelmistokehittäjien työskentely asiakkaan tiloissa tuo.
Parikymmentä askelta. Kun STT:n projektipäällikkö Henna Viinamäki nousee työpisteensä ääreltä ja taittaa tämän matkan, hän on jo suorassa keskusteluyhteydessä kehityskumppanin ohjelmistokehittäjien kanssa. Suunnittelu- ja tilannepalavereita ei hoidetakaan pikaviestintäsovellusten tai videoyhteyden kautta, vaan koodareiden kanssa samassa huoneessa STT:n tiloissa.
Kun Viinamäki aloitti työt uutistoimistossa syyskuussa, hän siirtyi kokonaan uudelle toimialalle ja sai samalla luotsattavakseen pitkään käynnissä olleen kehitysprojektin. Lehtikuvan kuvakaupan perusteellinen uudistaminen oli keskeytynyt henkilövaihdosten ja kehityskumppanin vaihtumisen myötä.
Pian tämän jälkeen sovittiin, että kaksi uuden partnerin Webscalen ohjelmistokehittäjää asettuu loppuvuodeksi työskentelemään uutistoimiston tiloihin. Fyysinen läheisyys vähentää arpomista ja tiedonkulun katkoksia, Viinamäki uskoo.
Kasvokkain on helpompi kysyä asioista ja oppii nopeammin, että millainen tyyppi toinen on. Kun yhteinen ymmärrys kasvaa, puolin ja toisin pystytään tekemään valistuneempia ratkaisuja.
STT:n projektipäällikkö Henna Viinamäki
Jalkautumista asiakkaiden luokse
Webscalen näkökulmasta STT:n kanssa toteutettu yhteistyömalli on varsin tavanomainen. Kuluvana syksynä puolet yrityksen projekteista on toteutettu pääsääntöisesti asiakkaan tiloissa.
Ketterässä ohjelmistokehityksessä jatkuva vuoropuhelu on oleellista ja usein tämä toteutuu helpoiten olemalla samassa tilassa asiakkaan kanssa.
Webscalen myyntijohtaja Tero Kauhanen
Tiedonkulun nopeutumisen lisäksi tällainen työskentelymalli helpottaa projektin edistymisen seuraamista, Kauhanen mainitsee.
Media-alan tuntemus tärkeää
Kuvakaupan kehittämisen lisäksi Webscale vastaa tapahtumatietopalvelu STT Pron ylläpidosta ja kehityksestä. Kun käynnissä on samaan aikaan kaksi projektia, vähintään toisessa riittää aina töitä niin, ettei suvantovaiheita pääse syntymään.
Webscalella on runsaasti kokemusta mediatalojen kanssa työskentelystä. Alan erityispiirteiden tuntemus helpottaa asiakkaiden liiketoimintaan liittyvien odotusten ymmärtämistä, Kauhanen kertoo.
Teknisestä näkökulmasta monissa eri toimialojen hankkeissa on toisaalta paljon samanlaisia piirteitä. Yhteistyön kannalta tärkeintä on löytää asiakkaan tarpeeseen oikea tekninen ratkaisu ja myös kulttuuriin sopivin yhteistyömalli.
Tero Kauhanen
Palikoiden keskusteltava keskenään
Lehtikuvan kuvakaupan uudistamisen kaltainen projekti on paljolti viestimistä, Viinamäki sanoo.
Koen, että oma roolini on paitsi muistuttaa loppukäyttäjän olemassaolosta, myös toimia ikään kuin tulkkina IT:n ja liiketoiminnan välillä. Nämä palikat eivät aina puhu samaa kieltä, jolloin toisen osapuolen ymmärtäminen voi olla vaikeaa.
Henna Viinamäki
Yhteisymmärrykseen pääseminen on ollut erityisen tärkeää, kun sekä Viinamäki että Webscalen kehittäjät ovat tulleet mukaan projektiin kesken matkan. Mitä enemmän ohjelmistokehittäjät ymmärtävät sitä, mitä STT:ssä tehdään ja mitkä uutistoimiston tavoitteet ovat, sitä parempia toimintaehdotuksia he voivat proaktiivisesti esittää, Viinamäki kertoo.
Hän uskoo, että valitun yhteistyömallin avulla molemminpuolinen tietotaso nousee korkeammalle kuin jos työtä tehtäisiin enimmäkseen eri paikoissa.
Kommunikointi ja päätöksenteko nopeutuvat, koska sellainen sähköpostipingis, jossa kysellään mitä toinen oikeastaan tarkoittaa, jää hyvin vähiin.
Henna Viinamäki
Dronet uutiskuvaajien arjessa – viisi näkökulmaa kopterikuvaamiseen
STT hankki ensimmäisen kuvauskopterinsa viitisen vuotta sitten, ollen asiassa Suomessa etujoukoissa. Sittemmin Lehtikuvan kuvaajien käytössä olevaa dronekantaa on päivitetty uudemman sukupolven laitteilla ja lennokeista on tullut yksi työväline muiden joukossa.
Dronetekniikan käyttöönotto ei sujunut kommelluksitta, sillä toinen toimitukseen hankittu kopteri karkasi tavallisen kuvauskeikan yhteydessä ja jäi kadoksiin tammikuussa 2015. Kovan kohtalon koki myös uudempi kopteri, joka lähti syksyllä omille teilleen Helsingin Salmisaaressa ja löytyi lopulta maahan pudonneena voimalaitoksen alueelta.
Epäonnisten kuvauskeikkojen välillä koptereista on ollut paljon hyötyä. Eniten niistä on ollut iloa etukäteen suunnitelluilla keikolla, kun esimerkiksi tunnettuja maamerkkejä tai rakennuskohteita on haluttu ikuistaa perinteisestä poikkeavalla tavalla. Uutiskuvaajat Antti Aimo-Koivisto ja Martti Kainulainen kiteyttivät kopterikokemuksensa viiteen näkökulmaan.
Uudet kuvakulmat arkipäiväistyneet
Antti: Kopterilla kuvaaminen tarjoaa uusia kuvakulmia joiden toteuttaminen olisi ennen ollut mahdotonta, vaikeaa tai äärimmäisen kallista. Nyt kohteita pystyy kuvaamaan vaikka suoraan ylhäältä ja ilman häiritseviä helikoptereiden tai nostureiden varjoja.
Keikoilla huomaa, että kiinnostus kopterikuvaamista kohtaan on vähentynyt: kaikki ovat jo nähneet kuinka koptereita käytetään.
Martti: Droonien käyttö on lopettanut kokonaan lentokoneiden ja helikopterien käytön kuvaustehtävissä. Tämä on tietenkin tuonut huomattavaa säästöä kuvia tarvitseville ja samalla se on arkipäiväistänyt ilmakuvat. Kukaan ei enää hätkähdä nähdessään ilmakuvan tutusta alueesta.
.
Ei ole pakko päästä kauas
Antti: Kopterilla kuvatessa ei aina tarvitse lentää korkealle tai kauas kohteesta saadakseen hyviä kuvia. Läheltäkin otettu kopterikuva voi olla kiinnostava, jos kuvakulma on uusi.
Esimerkiksi tämän kotipihalla ottamani omenankeruukuvan olisi yhtä hyvin voinut ottaa seisomalla korkeilla tikkailla, mutta on paljon helpompaa ja turvallisempaa etsiä oikeaa kuvakulmaa kopterilla kuin siirrellä tikkaita paikasta toiseen.
.
Vetten päällä, hyvällä säällä
Antti: Kopterin avulla fyysinen raja veden ja rannan välillä häviää. Olen ottanut paljon kuvia, joissa lennetään veden päällä.
Kopteri on ylipäänsä hyvä apuväline sään ja luonnonilmiöiden kuvaamisessa, sillä ylhäältä ja etäämmältä on usein helpompi havainnoida ilmiöiden vaikutusta ympäristöön kuin seisomalla keskellä asiaa.
Toisaalta huono sää rajoittaa kopterin käyttöä, jolloin perinteiset kuvausmetodit toimivat paremmin.
Martti: Luonnon tutkiminen ja kuvaaminen kopterilla ei aiheuta jälkiä. Tervasaari-keikka oli dronea parhaimmillaan, sillä pääsi sumupilvien sekaan ja jopa päälle.
.
Leluja ja laatulaitteita
Martti: Tällä hetkellä hyvän ja huonon droonin hintaraja on noin 1500 euroa. Sitä halvemmat on lähinnä hankittu lapsille ja perheen leluiksi. Kuvan laatu on hyvä jo keskihintaisissa laitteissa, puolentoista tuhannen euron laitteet soveltuvat vaativampaan harrastuskäyttöön ja uutiskuvaajien käyttöön.
Antti: Dronella kuvatessa on käytössä samat aukot, valotusajat ja värilämpötilat kuin muutoinkin. Harrastajatason koptereissa kameran laatu ei yllä järjestelmäkameran vastaavaan. Tämä tulee esille esimerkiksi silloin, kun valon määrä alkaa vähenemään.
.
Suomen salliva linja kiristymässä?
Martti: Droonit ovat helppokäyttöisiä: Ne joko toimivat hyvin tai eivät lainkaan. Pienimmätkin laitteet painavat noin puoli kiloa, ja pudotessaan ne ovat vaarallisia, jopa tappavia. Yleisötapahtumissa kuvauskiellot ovat yleistyneet.
Ensimmäiset varsinaiset lentokieltoalueet määrättiin vasta muutama vuosi, mutta lentoasemilla ja niiden läheisyydessä kopterikuvaaminen on ollut kiellettyä alusta lähtien. Kieltoalueillekin voi pyytää lupia.
Suomessa on ollut erittäin suvaitsevainen lainsäädäntö droonien käyttöön, mutta sitä tullaan tulevaisuudessa varmasti rajoittamaan. Asenneilmapiirin muutoksen huomaa siitä, että aiemmin laitetta tultiin ihastelemaan ja kyseltiin esimerkiksi hintoja - nyt tullaan kysymään, että onko lennättäjällä lupa.
Lue, millä muilla tavoin kuvaaminen on helpottunut Martti Kainulaisen uran aikana