STT sai JSN:ltä langettavan päätöksen
Langettava päätös 10553/UL/26: Uutistoimiston jutussa esitettiin väitteitä eduskuntaryhmän puheenjohtajan epäasiallisesta käytöksestä. Juttuun päätyi virhe, joka olisi ollut vältettävissä, jos haastateltavalta saadut tiedot olisi pyritty tarkistamaan riittävästi.
Kantelu 3.3.2026
Kantelu kohdistuu Suomen Tietotoimisto STT:n 28.1.2026 asiakkailleen välittämään juttuun, jonka otsikko oli: Useat demarilähteet: Oululainen Tytti Tuppurainen käyttäytyy asiattomasti eduskunnassa – "Nöyryyttää ja nolaa ihmisiä julkisesti".
Kantelun on tehnyt eduskuntaryhmän työntekijä jutun kohteen eli Tytti Tuppuraisen valtuuttamana.
Kantelun mukaan jutussa esitettiin vakavia väitteitä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen toiminnasta. Tuppurainen on kiistänyt väitteet ja pitää uutista sisällöltään laajasti virheellisenä.
Kantelun mukaan uutinen oli Journalistin ohjeiden kannalta ongelmallinen ainakin seuraavista syistä:
1. Jutussa käytettiin uutislähteenä nimetöntä kyselyvastausta
Kantelija katsoo, että STT:n uutinen rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 9, koska uutisen rajuimmat ja konkreettisimmat väitteet oli otettu nimettömästä kyselyvastauksesta. Tällaisina kantelija pitää väitteitä työntekijöiden ja kansanedustajien nöyryyttämisestä ja julkisesta nolaamisesta eduskuntaryhmän kokouksissa sekä väitteitä avustajille huutamisesta ja heidän saamisestaan itkemään. Nämä väitteet olivat uutisen kärkenä, ja suora lainaus kyselyvastauksesta oli nostettu myös jutun otsikkoon. Varsinkin väitteet työntekijöiden julkisesta nöyryyttämisestä ja nolaamisesta olivat kantelijan mielestä muita uutisessa esitettyjä väitteitä vakavampia, koska tällainen toiminta voi täyttää jopa rikoksen tunnusmerkistön.
Kantelussa todetaan, että STT:n nimetön kysely oli lähetetty eri eduskuntaryhmien avustajille ja muille eduskunnan työntekijöille. Kaikilla oli ollut sama vastauslinkki niin, ettei vastaajan yhdistäminen esimerkiksi tiettyyn eduskuntaryhmään ollut mahdollista. Samalla linkillä oli myös voinut vastata kyselyyn monta kertaa, ja sitä oli ollut mahdollista jakaa eteenpäin. Uutisessa ei sanottu, että Tuppuraiseen olisi viitattu muissa kyselyn vastauksissa. Siinä ei myöskään mitenkään perusteltu nimettömän vastauksen käyttöä, mitä kantelija pitää ongelmallisena myös suhteessa Journalistin ohjeiden kohtaan 13.
Kantelija katsoo, että STT ei kyselyvastausta käyttäessään huomioinut Journalistin ohjeiden kohdan 12 edellyttämällä tavalla riittävästi eduskuntaryhmien välistä kilpailutilannetta ja riskiä siitä, että nimettömänä esitettäisiin väitteitä vahingoittamistarkoituksessa.
STT:n uutisen mukaan juttuun haastatellut ”demarilähteet” olivat kertoneet ”epäasiallisesta huutamisesta ja asiattomasta käytöksestä” keskenään yhtenäisesti. Haastatteluihin perustuneet väitteet olivat kantelijan mielestä kuitenkin vahingollisuudestaan huolimatta pääasiassa vähemmän vakavia ja erityisesti vähemmän yksilöityjä kuin kyselyvastauksesta otetut. Kantelun mukaan lienee normaalin journalistisen käytännön pohjalta perusteltua olettaa, että uutisessa olisi käytetty mieluummin haastatteluvastauksia kuin nimetöntä kyselyvastausta, jos haastatellut olisivat esittäneet yhtä vakavia ja yksilöityjä väitteitä.
2. Haastateltavan esittämiä väitteitä ei tarkastettu
Uutisessa esitettiin haastateltujen lähteiden sanomana yksi hyvin konkreettinen väite. Siinä sanottiin haastateltavaa siteeraten: ”Tytillä vaihtuu jengi koko ajan ja avustajat ovat sairaslomalla koko ajan…”.
STT korjasi kyseistä jutun kohtaa Tuppuraisen tekemän oikaisuvaatimuksen vuoksi kymmenen päivää uutisen julkaisun jälkeen.
Kantelija huomauttaa, että väite olisi ollut helposti tarkistettavissa, mikä olisi antanut STT:lle mahdollisuuden myös arvioida lähteidensä luotettavuutta. Kantelija katsoo, ettei STT pyrkinyt tarkistamaan väitettä normaalia journalistista huolellisuutta noudattaen.
Ennen uutisen julkaisemista (27.1.2026) STT oli lähettänyt Tuppuraiselle sähköpostitse vastattavaksi joukon kysymyksiä. Näistä osa käsitteli eduskuntaryhmän tilannetta, mutta kahdessa viitattiin Tuppuraisen väitettyyn käytökseen. Viestissä ei kuitenkaan mainittu STT:n lähteiden konkreettisimpia väitteitä, kuten vaihtuvuutta ja sairauslomia.
Toimittaja oli myös yrittänyt kerran soittaa ainakin toiselle Tuppuraisen kahdesta avustajasta, minkä jälkeen hän oli lähettänyt kummallekin avustajalle tekstiviestillä yhteydenottopyynnön. Tässä viitattiin yleisesti eduskuntaryhmään, eikä kerrottu, että kyse oli Tuppuraista koskevasta asiasta, saati että STT olisi julkaisemassa väitteitä, jotka koskettivat myös avustajia itseään ja Tuppuraisen heihin kohdistamaa käytöstä (”huutaa ja saa joskus itkemään”) sekä heidän sairauspoissaolojaan (”sairaslomalla koko ajan”).
Kantelussa huomautetaan, että viestit oli lähetetty tilanteessa, jossa kaikki isoimmat tiedotusvälineet olivat laajempaan häirintäkohuun liittyen pyrkineet tavoittamaan eduskuntaryhmän työntekijöitä. Kantelijan mielestä toimittajan olisi tullut ymmärtää, että avustajat luulivat yhteydenottopyynnön koskevan kyseistä asiaa, josta ryhmäpuheenjohtajan avustajien olisi ollut äärimmäisen poikkeuksellista lähteä soittamaan toimittajalle antaakseen taustatietoa. Viestien lähettämisen jälkeen STT ei enää palannut asiaan.
Toinen Tuppuraisen avustajista oli tapahtuma-aikaan ulkomailla lomilla ja sai STT:n toimittajan viestin vasta palattuaan kotimaahan uutisen julkaisemisen jälkeen. Hän pyrki olemaan yhteydessä toimittajaan voidakseen kommentoida itseäänkin koskettavia väitteitä, mutta toimittaja ei kantelun mukaan lupauksista huolimatta koskaan enää palannut asiaan.
Kantelijan käsityksen mukaan STT pyrki tarkistamaan vaihtuvuutta ja sairauslomia koskevia tietojaan ensimmäisen kerran kaksi päivää uutisen julkaisemisen jälkeen, kun Tuppurainen oli julkisesti todennut väitteiden olevan perättömiä ja kertonut tehneensä toisen avustajansa kanssa töitä neljä vuotta ja toisen seitsemän vuotta. Tämän jälkeen (30.1.2026) STT otti yhteyttä sosialidemokraattiseen eduskuntaryhmään ja kysyi työnantajalta tietoja Tuppuraisen avustajista ja heidän työsuhteistaan.
Tuppurainen teki STT:lle jutusta laajan oikaisupyynnön (1.2.2026). Kantelun mukaan sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä toimitti STT:lle tiedot Tuppuraisen silloisten avustajien ja hänen kanssaan aikaisemmin työskennelleiden avustajien työsuhteista. Lisäksi STT:lle toimitettiin avustajien luvalla tiedot heidän sairauspoissaoloistaan. Kantelun mukaan toimitetut tiedot osoittivat vaihtuvuutta ja sairauslomia koskevat väitteet selkeästi perättömiksi.
STT oikaisi uutistaan vaihtuvuutta ja sairauspoissaoloja koskevilta osin (6.2.2026). Kantelun mukaan virhe olisi vältetty, jos STT olisi kertonut väitteistä Tuppuraiselle tai hänen avustajilleen tai kysynyt niistä työnantajalta. Kantelija katsoo, että jälkikäteinen oikaisu ei ole korvike tietojen tarkistamiselle ennen niiden julkaisemista. Hän toteaa pitävänsä erityisen ongelmallisena sitä, että STT esitti yksittäisiin, julkisesti tunnistettaviin työntekijöihin yhdistettäviä väitteitä sairauslomista tarkistamatta asiaa heiltä itseltään tai millään muullakaan tavalla.
Kantelija huomauttaa, että tiedotusvälineitä käytetään kiistatta myös poliittisen kamppailun välineinä ja että tämä koskee myös puolueiden sisäistä vallasta kilvoittelua. Kantelija katsoo tämän korostavan lähdekritiikin tärkeyttä Journalistin ohjeiden kohdan 12 mukaisesti. Kun lähteiden ainoa selkeästi tarkistettavissa oleva konkreettinen väite osoittautuu perättömäksi, perustelee tämä kantelijan näkemyksen mukaan lähteiden esittämien muiden väitteiden tarkan uudelleenarvioinnin. STT on joka tapauksessa pitäytynyt lähteidensä muissa väitteissä.
3. Uutista ei seurattu loppuun saakka
Kantelija katsoo, että STT ei seurannut uutistaan Journalistin ohjeiden kohdan 14 mukaisesti. Toisin kuin muut keskeiset mediat, STT ei kantelun mukaan uutisoinut ensimmäisen uutisensa jälkeen esimerkiksi siitä, että suuri enemmistö SDP:n kansanedustajista eri yhteyksissä julkisesti kertoi, ettei ollut havainnut mitään väitteissä kuvattua käytöstä eduskuntaryhmässä.
STT ei kantelun mukaan myöskään uutisoinut, että suuri enemmistö ryhmän työntekijöistä allekirjoitti muutamassa tunnissa uutisen julkaisun jälkeen avoimen kirjeen siitä, etteivät he tunnista väitteitä tai ole tietoisia kuvatusta käytöksestä.
Lisäksi STT jätti kantelun mukaan uutisoimatta, kun sekä Yleisradio että Iltalehti tahoillaan kertoivat, ettei niiden ennen STT:n kyselyä tekemissä, laajuudeltaan vähintään vastaavissa kyselyissä ollut noussut esiin Tuppuraista koskevia väitteitä. Kantelija pitää asiaa koskevien jatkotapahtumien ja uusien tietojen sivuuttamista erikoisena erityisesti, kun huomioidaan STT:n rooli uutistoimistona. STT:n haluttomuus kuulla uutisen julkaisemisen jälkeen Tuppuraisen avustajaa häntä itseäänkin koskettavista väitteistä asettuu kantelun mukaan osaksi tätä jatkumoa.
Päätoimittajan vastaus 15.9.2026
STT katsoo noudattaneensa uutisoinnissa hyvää journalistista tapaa ja kiistää rikkoneensa Journalistin ohjeita. Päätoimittaja Minna Holopainen toteaa kuitenkin vastauksessaan, että jälkikäteen tarkasteltuna jotkin jutun yksityiskohdat olisi voinut muotoilla paremmin.
Juttu käsitteli SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen johtamistapaa ja eduskuntaryhmän toimintakulttuuria. Päätoimittaja toteaa, että aihe oli yhteiskunnallisesti merkittävä: kyse oli suuren eduskuntaryhmän johtamisesta sekä työntekijöiden ja kansanedustajien kohtelusta. STT jatkoi päätoimittajan mukaan aiheen aktiivista seurantaa ja edelleen jutusta tehdyn kantelun käsittelyä Julkisen sanan neuvostossa.
STT:n uutisointi perustui viiden haastateltavan kertomiin tietoihin. Ensimmäiset keskustelut lähteiden kanssa oli käyty päätoimittajan mukaan jo syksyllä 2025 eli ennen kuin eduskunnan työoloihin liittynyt julkinen keskustelu alkoi.
Lisäksi jutussa hyödynnettiin yhtä sitaattia anonyymistä Webropol-kyselystä, jonka STT oli tehnyt valikoiduille vastaanottajille sen jälkeen, kun muun muassa avustajien kohtelu eduskunnassa oli noussut uutisaiheeksi. Tässä vaiheessa tarkoituksena oli päätoimittajan mukaan kartoittaa aihetta yleisemmin, ei pelkästään SDP:hen liittyen.
Päätoimittajan kertoman mukaan jutussa ja sen otsikossa käytettiin yhtä kyselyvastauksena saatua sitaattia, koska se kiteytti haastatteluissa samansuuntaisesti kuvaillut kokemukset nolaamisesta ja nöyryyttämisestä. Anonyymiä vastausta ei pidetty itsenäisenä näyttönä tapahtuneesta, vaan sitä verrattiin toimituksen tuntemien haastattelulähteiden kertomuksiin. Sama Tuppuraisen johtamistapaan liittyvä asiasisältö oli tullut esiin jutun varsinaisena lähteenä käytetystä haastatteluaineistosta. Päätoimittajan mukaan kolme haastateltua (A, B, D) oli kuvannut muiden läsnä ollessa tapahtunutta nolaamista, nöyryyttämistä tai tylyttämistä ja kolme haastateltua (A, B, E) avustajiin kohdistunutta huutamista, tiuskimista tai asiatonta käskyttämistä. Nämä olivat esillä juttuun nostetussa sitaatissa.
Kantelun väite siitä, että uutisen vakavimmat tiedot olisi otettu täysin varmentamattomasta nimettömästä kyselyvastauksesta, kuvaa päätoimittajan mielestä erheellisesti jutun lähdepohjaa. Uutisessa kerrottiin yleisölle, että kyseinen sitaatti oli peräisin nimettömästä kyselyvastauksesta ja että jutun tiedot perustuivat viiden henkilön haastatteluihin. Päätoimittaja myöntää, että jälkikäteen arvioituna lukijalle olisi ollut perusteltua avata suoremmin, että kyselyvastaus vastasi sisällöltään täysin haastatteluista saatuja tietoja.
Päätoimittaja huomauttaa myös, että Tuppuraiselle varattiin ennen jutun julkaisemista tilaisuus vastata hänen johtamistapaansa ja väitettyä käytöstään koskeviin tietoihin. Vastaukset julkaistiin heti ensimmäisessä uutisversiossa.
Kantelun kohteena olevan jutun keskeinen sisältö ei perustunut päätoimittajan mukaan yksittäisten henkilöiden kokemuksiin, vaan useamman henkilön yhteneviin kertomuksiin. STT valitsi itse haastateltavansa ja tunsi heidän henkilöllisyytensä ja asemansa. Siten haastateltavien tiedonsaantimahdollisuuksia sekä heidän tietojensa paikkansapitävyyttä ja mahdollisia motiiveja pystyttiin arvioimaan. Kaikki henkilöt, joiden kertomaan uutisointi perustui, haastateltiin erikseen, ja haastateltavien kertomuksia verrattiin keskenään.
Päätoimittaja toteaa, että työelämän ristiriitatilanteissa eri henkilöiden kokemukset eivät sinänsä sulje pois toisiaan ja näkemykset saman henkilön johtamistyylistä voivat olla perustellusti erilaisia. Politiikan uutisointiin liittyy aina myös eri poliittisten ryhmien välinen tai sisäinen kilpailutilanne, eikä se ole päätoimittajan mielestä peruste jättää uutisoimatta erilaisia näkemyksiä. STT pitää jutun aihetta eli ryhmäjohtajan koettua johtamistyyliä perusteltuna riippumatta siitä, liittyykö henkilöiden suhteisiin myös poliittisia ristiriitoja tai kilpailua.
Päätoimittaja huomauttaa, että toimituksella on oikeus ja velvollisuus suojata lähteensä yhteiskunnallisesti merkittävässä asiassa, jossa lähteille voisi koitua kohtuuttomia seurauksia näkemystensä kertomisesta. STT perusteli haastattelulähteiden nimettömyyden jutussa seuraavasti: ”Haastateltavat eivät halua puhua aiheesta nimellään, koska pelkäävät, että sillä voi olla seurauksia heidän uralleen. STT ei erittele tapausten yksityiskohtia lähdesuojan vuoksi.”
Varsinaisten haastattelulähteiden henkilöllisyydet ja asemat olivat toimituksen tiedossa. Jutussa kerrottiin lähteiden määrä ja se, että tiedot oli saatu haastatteluissa. Lisäksi jutussa mainittiin, että lähteiden kertomukset olivat yhteneväisiä, ja perusteltiin nimettömien lähteiden käyttöä. Päätoimittaja katsoo, että lukijalle avattiin näin, ettei kyselyvastaus ollut jutun ainoa aineisto ja että haastattelulähteiden käytölle nimettöminä oli perusteltu syy.
Kantelun kohteena olevassa jutussa oli yhden haastateltavan sitaatti, jonka mukaan ”Tytillä vaihtuu jengi koko ajan, ja avustajat ovat sairaslomalla koko ajan”. Päätoimittaja toteaa, että sitaatti oli yksi asia laajassa kokonaisuudessa, joka käsitteli työyhteisön tilannetta. Sen käyttöön jutussa päädyttiin, koska myös kaksi muuta haastateltavaa oli nostanut esiin sairauslomat, avustajien huonon voinnin tai jaksamisen.
Kun SDP kyseenalaisti uutisoidut tiedot, STT päätti tarkistaa haastateltavan esittämän näkemyksen sairauslomista. Toimitus pyysi heti uutisointia seuraavana päivänä (29.1.2026) valtioneuvoston kansliasta ja eduskunnasta tiedot Tuppuraisen avustajien palvelussuhteista. Sitä seuraavana päivänä (30.1.2026) pyydettiin lisäksi SDP:n eduskuntaryhmältä työnantajana tiedot Tuppuraisen silloisten ja aiempien avustajien työsuhteista sekä avustajien luvalla heidän sairauspoissaoloistaan. Näistä viimeisenä saatiin päätoimittajan mukaan SDP:n eduskuntaryhmän toimittamat tiedot (6.2.2026).
STT sai laajan oikaisupyynnön jutusta sunnuntaina 1.2.2026. Tämän jälkeen STT tarkasti päätoimittajan mukaan huolellisesti haastattelumuistiinpanot ja muun lähdeaineiston uudelleen läpi lähteittäin ja väitteittäin sekä tutustui eri lähteistä saatuihin selvityksiin. STT päätyi oikaisemaan jutusta väitteen, joka koski sitä, että Tuppuraisen käytös olisi vaikuttanut avustajien vaihtumiseen ja jatkuvaan sairauslomilla olemiseen. Päätoimittajan mukaan uudelleenarviointi ei antanut aihetta muihin oikaisuihin.
STT julkaisi oikaisun, alkuperäiseen uutiseen tekemänsä korjaukset korjausmerkintöineen sekä uutisen tehdystä oikaisusta samana päivänä (6.2.2026), kun se sai eduskuntaryhmältä pyytämänsä tiedot.
Päätoimittaja katsoo, että STT seurasi uutisoinnista alkanutta keskustelua ja selvittelyä kaikissa olennaisissa vaiheissaan. Lisäksi STT jatkaa päätoimittajan mukaan uutista koskevan JSN-käsittelyn sekä muiden asiassa mahdollisesti esiin nousevien uutisten seurantaa. STT julkaisi aiheeseen liittyviä uutisia eri näkökulmista alkuperäisen julkaisupäivän jälkeen maaliskuun 2026 loppuun mennessä yhteensä kuutena eri päivänä. Lisäksi se uutisoi elokuussa 2026 JSN:n päätöksestä käsitellä juttuun kohdistuva kantelu. Jatkouutisoinnin eri vaiheissa käsiteltiin päätoimittajan mukaan myös alkuperäisen uutisen kanssa ristiriitaisia tietoja. Kantelun väite siitä, ettei STT olisi seurannut uutistaan, ei siis pidä päätoimittajan mukaan paikkaansa.
Myös muut mediat julkaisivat omia uutisiaan samasta aiheesta. Joissakin niistä nousi päätoimittajan mukaan esiin samoja tietoja kuin STT:n uutisessa ja osassa eri tietoja, kuten kantelussa mainituissa Ylen ja Iltalehden jutuissa. Sisällöstä riippumatta STT ei päätoimittajan mukaan erikseen uutisoinut aihetta käsitelleistä muiden medioiden jutuista. Päätoimittajan tulkinnan mukaan Journalistin ohjeissa asetettu seurantavelvoite ei velvoita mediaa julkaisemaan jokaista asiaan liittyvää kommenttia tai siteeraamaan kaikkia muiden medioiden asiasta hankkimia tietoja, elleivät ne muuta olennaisesti yleisölle välittyvää kuvaa.
Ratkaisu
JO 9: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on, kun asia on kiistanalainen tai kun tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 13: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Kun kyse on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävistä tiedoista tai kun tietojen julkaisemisesta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on perusteltava yleisölle nimettömän lähteen käyttö lähdesuojaa vaarantamatta sekä avattava, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.
JO 14: Uutisen saa julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Tällöin raportointia asioista ja tapahtumista on täydennettävä, kun uutta olennaista tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
Uutistoimisto STT:n asiakkailleen välittämä uutinen käsitteli SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaan kohdistuneita syytöksiä epäasiallisesta käytöksestä. Jutussa kerrottiin muun muassa nimetöntä kyselyvastausta siteeraten, että ryhmänjohtaja olisi nöyryyttänyt kansanedustajia ja avustajia eduskuntaryhmän kokouksissa ja nolannut ihmisiä julkisesti. Lisäksi viisi ihmistä puolueen sisältä oli kertonut jutun mukaan yhtenäisesti muun muassa, että asianomainen olisi huutanut epäasiallisesti alaisilleen. Yhdessä haastattelusitaatissa väitettiin, että eduskuntaryhmän puheenjohtajalla ”vaihtuu jengi koko ajan, ja avustajat ovat sairaslomalla koko ajan”. Väite osoittautui jälkikäteen virheelliseksi, ja STT korjasi juttuaan. Toimitus oli päättänyt antaa haastateltaville lähdesuojan, joten he esiintyivät jutussa nimettöminä.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutun aihe oli yhteiskunnallisesti merkittävä. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan asiatonta käytöstä koskevista väitteistä oli voitava kertoa lähteiden henkilöllisyyttä paljastamatta. Lähdesuojan tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa sellaisten yhteiskunnallisesti tärkeiden tietojen julki tulo, jotka muuten pysyisivät salassa. Nimettömien lähteiden käyttöä avattiin jutussa riittävästi. Jutun mukaan haastateltavat eivät halunneet puhua aiheesta nimillään, koska pelkäsivät, että sillä voisi olla seurauksia heidän uralleen. Lukijoille olisi kuitenkin ollut hyvä perustella paremmin, miten kyselyvastauksessa esitettyjen tietojen paikkansapitävyys oli pyritty tarkistamaan.
Neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeet koskevat kokonaisuudessaan myös haastateltavien lausumia. Neuvosto pitää uskottavana päätoimittajan kertomusta siitä, etteivät väitteet kollegoiden nolaamisesta ja nöyryyttämisestä perustuneet yksinomaan nimettömään kyselyvastaukseen, vaan olivat linjassa sen kanssa, miten juttuun haastatellut puoluetoimijat olivat ryhmänsä puheenjohtajan käytöstä kuvailleet.
Sen sijaan STT:n olisi tullut tarkistaa huolellisemmin jutun haastattelusitaatissa esiin nostettu väite avustajien jatkuvasta vaihtuvuudesta ja sairauspoissaoloista. Väitteen paikkansapitävyyden selvittäminen olisi ollut mahdollista tieto- ja haastattelupyynnöin jo ennen jutun julkaisua. Siten toimitus laiminlöi velvollisuutensa tarkistaa julkaisemansa tiedot mahdollisimman hyvin. Jälkikäteinen korjaus ei riitä paikkaamaan puutteellista tietojen tarkistamista.
Se, että juttuun päätyi virhe, ei osoita, että toimitus olisi suhtautunut lähteisiinsä kritiikittömästi. Toimituksella oli lähtökohtaisesti perusteet luottaa lähteisiinsä, joiden kertomukset olivat keskenään samansuuntaisia.
Neuvosto katsoo myös, että STT jatkoi uutisaiheen seurantaa riittävällä tavalla. Journalistin ohjeiden mukainen seurantavelvoite ei tarkoita, että aiheen käsittelyä tulisi jatkaa kaikista mahdollisista esiin nousevista näkökulmista elleivät nämä muuta olennaisesti asiasta yleisölle muodostuvaa kokonaiskuvaa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että STT on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 9, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisu tehty: 30.9.2026
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj.), Saija Hakoniemi, Tommi Hatinen, Jonas Jungar, Pasi Kivioja, Heidi Laaksonen, Anssi Marttinen, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Elina Partio, Margareta Salonen, Suvi Tanner, Mari Tuohiniemi ja Viljami Vaarala.
Uutiskuvaajan utelias luonto – Jussi Nukari työskenteli Lehtikuvassa yli 40 vuotta
Suomalaisjournalistien tunnelma oli epätoivoinen. STT-Lehtikuvan uutiskuvaaja Jussi Nukari ja toimittaja Maritta Nyström olivat saapuneet pari päivää aikaisemmin Egyptiin Sharm el-Sheikhin kautta, sillä arabikevään 2011 myllerryksen keskellä Kairoon ei voinut lentää. Tavoitteena oli kuitenkin päästä pääkaupunkiin ja kuuluisalle Tahrir-aukiolle, jossa olisi huomenna alkamassa ”miljoonan ihmisen marssi”.
Kaksikko oli etsinyt keinoa päästä taittamaan 500 kilometrin matka läpi kansannousun sekoittaman maan, mutta nyt näytti siltä, että kyytiä ei järjestyisi ja reissu epäonnistuisi. Oli jo myöhäinen ilta, ja suomalaiset olivat syömässä, kun heidän pöytäänsä päätyi norjalainen nainen egyptiläisen miesystävänsä kanssa.
Nukarin mukaan mies oli varsin macho.
Kuultuaan ongelmastamme hän halusi tehdä naisystäväänsä vaikutuksen sillä, miten hän hoitaa asioita. Ja kyllä hän hoitikin.
Egyptiläismies ohjeisti suomalaisia tulemaan yöllä kello yksi ulos hotellin eteen. Heidät poimisi autoonsa kaksi miestä, jotka ajaisivat kaupungin portille odottamaan varhaista aamua, jolloin Sharm el-Sheikhistä saisi poistua maantielle. Suomalaisten tulisi maata auton lattialla ja pysytellä hiljaa. Kyyditsijät eivät tosin hekään puhuisi kuin paikallista kieltä.
Tällä tavoin Nukari ja Nyström päätyivät kuin päätyivätkin Kairoon ja hotelliin aivan Tahrir-aukion viereen. Ulkonaliikkumiskielto oli alkamassa ja suomalaisten vietyä tavaransa sisään hotellin sisäänkäynti oli jo teljetty metallitangoin, olihan lähistöllä poltettu rakennuksia. Tie ulos ja aukiolle löytyi kuitenkin keittiön ja kellarin kautta.
Pari tuntia työskenneltyään suomalaiset palasivat hotelliin ja Nukari alkoi lähettää satelliittilähettimellä kuvia kotitoimitukseen.
Se oli absurdi tilanne, kun istuin siinä hotellihuoneen sängyllä ja sama meteli kuului aukiolta sisälle terassin kautta ja telkkarista CNN:n lähetyksestä.
Kaksi työroolia Lehtikuvassa
Kairosta on pitkä matka Helsinkiin ja Bottalle, jossa Nukari kuvasi kokoomuksen vaalivalvojaisia sunnuntaina. Epäilemättä tunnelmassakin oli eroa, vaikka kansanvallan toteutumisesta on viime kädessä kyse molemmissa tapauksissa. Nukarille Bottan-keikka merkitsi yli 40 vuotta kestäneen Lehtikuva-uran päätöstä.
Vuonna 1982 Nukari opiskeli ja työskenteli Tukholmassa, kun Lehtikuvan toimitusjohtaja Patricia Seppälä houkutteli hänet takaisin Suomeen lupaamalla vakituisen työpaikan. Aluksi Nukari työskenteli kuvatoimittajana ja kuvasi vain päätyön rinnalla. Päätoimisena uutiskuvaajana hän ehti lopulta toimia neljännesvuosisadan ajan. Näiden vuosien aikana työnantaja Lehtikuvakin sulautui osaksi uutistoimisto STT:tä.
1980-luvun alkupuolella valokuvaajien teknisen osaamisen piti olla eri luokkaa kuin nykyään. Nukarin mukaan teknologinen kehitys on antanut suuremmat mahdollisuudet keskittyä sisällöntuotantoon ja visuaalisuuden miettimiseen. Ja kun työn jäljen voi heti tarkistaa kameran näytöltä, vähän erikoisempiakin ideoita on mahdollista kokeilla.
En ole itse ollut koskaan niin tekniikasta kiinnostunut, ja pyrin olemaan aika minimalisti kaluston suhteen. Nykytilanne onkin sopinut minulle hyvin.
Visualisti ja journalisti
Uutiskuvaajana Nukari on dokumentoinut valtavan määrän tapahtumia suomalaisille ja kansainväliselle yleisölle. Nukarin kuvat eivät ole vain visuaalisesti oivaltavia ja vaikuttavia, vaan ne myös välittävät tietoa, sanoo STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen.
Kuvat ovat olleet osa tiedonvälitystä ja ne jäävät elämään digitaalisessa ympäristössä, mikä tekee niistä entistä merkittävämpiä.
Holopaisen mukaan Nukari on myös ollut huippuluokan ammattilainen tiedonhankkijana ja verkostojen luojana. Kun Nukari itse kuvailee työskentelytapojaan, käy nopeasti ilmi, että hän ei ole pelkästään visualisti, vaan näkee tarvittaessa paljon vaivaa löytääkseen uutisia.
Kokemus auttaa tunnistamaan ne tilanteet, joissa uutinen piilee. Uutinenhan ei läheskään aina ole se juttu, mitä on lähdetty alkujaan hakemaan. Kun on jonkinlainen ennakkokokemus siitä, mitä mahdollisesti tapahtuu, ei tarvitse paljon hötkyillä.
Nukari kertoo nauttineensa siitä, että toimittajien kanssa työskennellessä on usein ollut mahdollista kuunnella haastatteluja, ja kuulla paljon sellaistakin, joka ei lopulta päädy mukaan uutistekstiin. Laaja-alaisesti asioista kiinnostuneelle ihmiselle tämä on ollut suorastaan etuoikeus, hän sanoo.
Välillä olen kysynyt haastattelun aikana tai sen päätteeksi jotain sellaista, mikä ei ole ollut keskustelussa vielä esillä. En ole kokenut tällaista osallistumista pahana, toimittaja on sitten voinut päättää, että käyttääkö materiaalia vai ei.
Kokenut, vaan ei kyynistynyt
Lehtikuvalla kaikki kuvaajat kuvaavat kaikkea mahdollista. Uteliaisuus ja tiedonjano ovatkin avuksi työssä, jossa eteen tulee yhtä lailla arkisia palloilukierrosten taltiointeja, ihmisten kohtaamisia kuin suurten uutistapahtumien dokumentointia.
Nukarin uralla vaikeimpia keikkoja on ollut Kaakkois-Aasiaa joulukuussa 2004 koetelleen tsunamin tuhojen seuranta. Ei sinänsä järjestelyiden puolesta, koska kriisitilanteessa ihmisiä on helppo lähestyä ja kollektiivinen auttamisen henki on vahvaa, mutta emotionaalisesti, hän tarkentaa.
Kun on kuvannut esimerkiksi perheensä menettäneitä lapsia, niin ei se voi olla tulematta yöllä uniin.
Monien murheellisten tapahtumien todistaminen ei ole saanut Nukaria kyynistymään.
Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät hyvään, ja kaikilla on samat tarpeet ja halut, turvallinen elämä ja vielä vähän parempi elämä lapsille. Luonnehäiriöisiä johtajia on paljosta syyttäminen.
Sukellus yrittäjän arkeen
Maanantaina Nukari täytti 68 vuotta. Palkkatöiden jälkeiseen aikaan valmistautuminen on pitänyt hänet kiireisenä, sillä Nukari on perustanut oman firman ja on jatkamassa työskentelyä freelancerina.
Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet tosi opettavaisia, kun on pitänyt ottaa selvää kaikista asioista. Lehtikuvassahan elämä on ollut helppoa, kun kalusto ja keikat tulevat annettuina.
Helsingin normaalilyseon kasvatti pitää yhteyttä moniin vanhoihin koulukavereihinsa. Näiden urapolut ovat olleet pääosin erilaisia, ja eläkkeelle on usein siirrytty heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.
Moni kaveri on sanonut, että sulla on ollut hirveän mielenkiintoinen elämä, olet saanut matkustaa ja nähdä kaikenlaista. Ja me on istuttu puvut päällä sisätiloissa koko työelämä.
Hirveesti ei kehtaa valittaa.
.
Luotettavuus ja tasapuolisuus kulkevat käsi kädessä
Suomalaiset luottavat kotimaiseen mediaan aiempaa enemmän. Näin Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA tiivisti tilaamansa kyselytutkimuksen keskeisen annin, kun tulokset julkistettiin pari viikkoa sitten.
Päähavaintoa voidaan pitää erittäin myönteisenä näinä turbulentteina aikoina. Toisaalta yhteiskunnan polarisoituminen näkyy tuloksissa selvästi, kun tarkastellaan puolueiden äänestäjäryhmien välisiä eroja.
Suomen Tietotoimiston kannalta kyselyn tulokset olivat joka tapauksessa ilahduttavia. Vastaajat pitivät STT:tä Suomen tasapuolisimpana mediana, ja luotettavuudenkin osalta STT nousi kärkeen Ylen kanssa.*
Itsekriittisyys yksi työvälineistä
Luotettavuus on STT:n neljästä arvosta keskeisin. EVAn kyselyn tulokset kertovatkin siitä, että STT on onnistunut toteuttamaan toimituspolitiikkaansa käytännössä, vastaava päätoimittaja Minna Holopainen sanoo.
Haluamme STT:ssä tehdä uutistyötä niin, että kaikki sekä Suomessa että muualla voivat luottaa siihen, omasta katsontakannastaan riippumatta.
Holopaisen mukaan tasapuolisuus on uutistoimistolle samalla tavalla perustavanlaatuinen arvo kuin luotettavuus. Uutistoimisto ei näet valitse kohdeyleisöään tai levikkialuettaan vaan sisältönsä ja lähteensä.
Koska uutisemme on suunnattu kaikille, meidän tulee kyetä tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja suhtautumaan niihin tarpeen mukaan kriittisesti riippumatta siitä, mitä mieltä itse olemme.
Yhteistä ymmärrystä tavoitellen
Holopaisen mukaan tasapuolisuuteen pyrkivällä journalismilla on yhteiskunnassa ensiarvoisen tärkeä tehtävä, koska ilman sitä menetetään yhteinen käsitys todellisuudesta. Yhdysvaltain esimerkki osoittaa, miten syvä kahtiajako voi kohdata kansakuntaa, jossa poliittiset todellisuudet ovat eriytyneet kauas toisistaan.
STT:ssä pyrimme journalistisella työllämme tasapainottamaan emmekä eskaloimaan vastaavaa kehityskulkua.
STT:n toiminta nojaa demokratiaan ja oikeusvaltioon, joita molempia haastetaan juuri nyt sekä Suomessa että kansainvälisesti. Siitäkin huolimatta uutistoimistossa yritetään muistaa sitä yleisöä, joka ajattelee asioista eri tavalla. On myös tärkeää seurata kaikissa eri arvomaailmoissa koettua luottamusta STT:hen, Holopainen sanoo.
Kun uutistyötä perustellaan punnituilla faktoilla ja yritetään tosissaan ymmärtää eri ilmiöitä, se puhuttelee eri arvomaailmoja tunnustavia ihmisiä ja auttaa rakentamaan luottamusta journalismiin.
Perustaa rakennettu vuosikaudet
Holopaisen mukaan suomalaisten mielikuvat STT:n luotettavuudesta ja tasapuolisuudesta vaativat uutistoimitukselta onnistumista päivästä ja viikosta toiseen. Ei olekaan yllättävää, että STT:n uutisointi on katsottu luotettavaksi myös esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön aiemmissa tutkimuksissa. Luotettavuutta ovat arvioineet erikseen kansalaiset ja kaupunkien sekä kuntien valtuutetut.
Holopainen kiitteleekin nykyisten alaistensa lisäksi myös aiempia STT-sukupolvia, jotka ovat valaneet perustan yleisön tuntemalle luottamukselle.
Hyvä maine syntyy vain pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella työllä, mutta se pitää lunastaa uudelleen joka päivä.
* Yle ja STT vaihtavat luotettavuustuloksissa paikkaa sen mukaan, miten ne lasketaan. Laskentatapoja on kolme:
Kuinka suuri osuus kaikista vastaajasta katsoo ao. median antavan hyvin tai melko totuudenmukaisen kuvan maailmasta? Tällä asteikolla Yle päihittää STT:n 7 prosenttiyksiköllä (76 % - 69 %; merkittävänä tekijänä se, että 98 % vastaajista tuntee Ylen, mutta vain 84 % STT:n)
Mikä on ao. medialle annettujen luotettavuusarvosanojen keskiarvo? Tällä asteikolla STT päihittää Ylen hienoisesti, koska uutistoimistoa kohtaan tunnetaan selvästi vähemmän epäluottamusta.
Kuinka suuri osuus ao. median tuntevista vastaajista katsoo sen antavan hyvin tai melko totuudenmukaisen kuva maailmasta? Kun ”EOS-vastaajat” suodatetaan tuloksista pois, STT päihittää Ylen merkitsevästi.
Tekoälyradiouutiset luonut työryhmä palkittiin Suuri Journalistipalkinto 2024 -kilpailussa
Suomen Tietotoimiston ja Bauer Median tekoälyradiouutiset luonut työryhmä on palkittu Vuoden uudistajana osana Suurta Journalistipalkintoa 2024.
Palkintoperusteluiden mukaan tekoälyradiouutiset vapauttavat toimitusten resursseja journalismin tekoon ja tiedonkaivuuseen ilman, että vastaanottaja kärsii. Innovaatio tuo luotettavia uutisia entistä nopeammin kuulijoiden saataville.
Projekti on voittanut aiemmin Euroopan uutistoimistojen liiton innovaatiopalkinnon.
Laadukas sisältö perustana
STT ja Bauer Media aloittivat viime keväänä yhteistyön, jonka myötä uutistoimiston uutissisältöjä on kuultu monilla Bauer Median radiokanavilla tekoälyankkureiden lukemana. Tekoäly ei muokkaa sisältöjä, vaan koneäänet ainoastaan lukevat STT:n toimittajien kirjoittamia ja toimitusprosessin läpi käyneitä uutisia.
Innovaatioissa ei läheskään aina ole kyse täysin uusista oivalluksista, sanoo projektista STT:llä vastannut liiketoimintajohtaja Pihla Lehmusjoki. Tekoälyradiouutisten tapauksessakin tarvittiin kuitenkin erilaisten vaatimusten ja toimintamallien yhteensovittamista.
Uutistyössä keskeisin haaste on se, miten tekoälyä tuodaan osaksi uutisprosessia vaarantamatta journalistista luotettavuutta.
Lehmusjoki on erityisen iloinen siitä, että yhteistyön ansiosta STT:n radiouutisten historia jatkuu. STT:n uutisia kuultiin ensimmäistä kertaa radiossa syyskuussa 1926. Vaikka uutistoimiston omat ääniuutiset päättyivät vuonna 2017, nyt palkitun konseptin ansiosta radiotoiminnan satavuotispäivää päästään juhlistamaan ensi vuonna.
Vaikka tekoälyuutisankkurin ääni ei ole ihmisen, niin joka ikinen uutinen äänen takana on.
Työryhmässä kahdeksan jäsentä
STT:stä palkittuun työryhmään kuuluivat Lehmusjoen lisäksi toimituspäällikkö Janne Huuskonen, avainasiakaspäällikkö Maija Paikkala ja tuottaja Kerttu Heikura. Bauer Median edustajat olivat puolestaan innovaatiojohtaja Sini Kervinen, ohjelmajohtaja Osku Nurmi, tekniikan päällikkö Janne Lunden sekä Voice.fin toimitus- ja kehityspäällikkö Reija Saarinen.
Suuri Journalistipalkinto on maamme merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus, johon sisältyy yhteensä neljä kilpailuluokkaa (Vuoden juttu, Vuoden alueellinen juttu, Vuoden journalisti ja Vuoden uudistaja). Vuoden uudistajana palkitaan journalisti tai työryhmä, joka on saanut aikaan merkittävän journalistiseen työhön liittyvän uudistuksen tai uudistanut median jakelukanavia tai kerronnan tapoja.
Palkinnon jakaa ja rahoittaa Päätoimittajien yhdistys kumppaneinaan Alma Media, Sanoma Media Finland, MTV, Keskisuomalainen, Otavamedia, A-lehdet, Kaleva, Viestimedia, Hufvudstadsbladet ja Yleisradio.
Tekoälyradiouutisten synnyttäjät ehdolla Suuri Journalistipalkinto 2024 -kilpailussa
Suomen Tietotoimiston ja Bauer Median tekoälyradiouutiset luonut työryhmä on ehdolla Vuoden uudistaja -palkintoluokassa osana Suurta Journalistipalkintoa.
Kyseessä on maamme merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus, johon sisältyy neljä kilpailuluokkaa. Vuoden uudistajana palkitaan journalisti tai työryhmä, joka on saanut aikaan merkittävän journalistiseen työhön liittyvän uudistuksen tai uudistanut median jakelukanavia tai kerronnan tapoja.
Luotettavuus prosessin liimana
STT ja kotimaisen kaupallisen radion markkinajohtaja Bauer Media aloittivat viime keväänä yhteistyön, jonka myötä uutistoimiston uutissisältöjä on kuultu monilla Bauer Median kanavilla. Uutislähetysten tekstit ovat STT:n journalistien kirjoittamia ja niitä lukevat Bauer Median kehittämät tekoälyäänet.
Harvoin innovaatioissa on kyse jostakin täysin uudesta, kertoo projektista STT:llä vastannut liiketoimintajohtaja Pihla Lehmusjoki. Hän muistuttaa, että kieliteknologiaa on käytetty tekstin muuttamisessa puheeksi vuosikausia ja uutistekstejä kirjoitettu puhuttavaksi tarkoitettuun muotoon vuosikymmeniä.
Uutistyössä keskeisin haaste on se, miten tekoälyä tuodaan osaksi uutisprosessia vaarantamatta journalistista luotettavuutta. Koneäänet ovat arjessamme tuttuja esimerkiksi autojen navigaattoreista, mutta pelkkä sujuva puhesyntetisaattori ei tee koneesta hyvää uutisankkuria.
Bauer Median radiokanavien kuulijoille tutuksi tulleet tekoälyankkurit eivät muokkaa lähetyksissä kuultuja sisältöjä, vaan ainoastaan lukevat ääneen STT:n toimittajien kirjoittamia ja toimitusprosessin läpi käyneitä uutisia.
Laadukas sisältö luo perustan
Palkintoehdokkaana olevan yhteistyömallin keskiössä on se, millä tavalla uutistoimituksessa kirjoitettu ja laadukkaasti metatiedotettu uutisaineisto auttaa koneääntä onnistumaan radiouutisankkurina, Lehmusjoki sanoo.
Microsoftin perustajan Bill Gatesin kolmen vuosikymmenen takainen toteamus "content is king" on mitä suurimmassa määrin totta tämänkin projektin kohdalla ja selittää sen onnistumista.
Radiouutislähetyksiin soveltuvia uutisia poimitaan STT:n kokonaistuotannosta metatietojen avulla. STT:n uutistuotannossa lyhyet uutisversiot on kirjoitettu suoraan soveltuvaksi puhuttuun muotoon, mikä tekee niistä tekoälynkin lukemina varsin luontevan kuuloisia.
Kaiken takana on ihminen
Toimituspäällikkö Janne Huuskosen mukaan tekoälyradiouutiset ovat muuttaneet STT:n toimittajien työtä vain vähän.
Ehkä vähän piti hioa suuhun sopivan tekstin kirjoittamista. Vaikka STT:n toimittajien lukemia uutisia ei ole tehty useaan vuoteen, emme koskaan lopettaneet radioon soveltuvien versioiden kirjoittamista. Meillä on koko ajan ollut asiakkaita, joilla on ollut käyttöä niille.
Miten STT:n perusarvot, luotettavuus ja nopeus, toteutuvat tekoälyradiouutisten maailmassa?
Luotettavuus säilyy. Jokainen tekoälyn radiossa lukema uutinen on ihmisen alusta loppuun tekemä. Kyllä se tuo toimitukseen tekemiseen sykettä ja sähköä, kun radiossa uutisille on miljoonayleisö vähintään tasatunnein tarjolla.
Projekti palkittiin jo syksyllä
Yhteistyö on vaatinut monen osaajan työpanosta. Palkintoehdokkaana olevassa työryhmässä oli mukana yhteensä kahdeksan henkeä.
STT:ltä kehitystyöhön osallistuivat Lehmusjoen ja Huuskosen lisäksi avainasiakaspäällikkö Maija Paikkala ja tuottaja Kerttu Heikura. Bauer Median edustajat olivat puolestaan innovaatiojohtaja Sini Kervinen, ohjelmajohtaja Osku Nurmi, tekniikan päällikkö Janne Lunden sekä Voice.fin toimitus- ja kehityspäällikkö Reija Saarinen.
Lokakuussa tekoälyradioprojektille myönnettiin jo Euroopan uutistoimistojen liiton EANAn vuosittainen innovaatiopalkinto. EANAan kuuluu 33 kansallista uutistoimistoa, ja innovaatiopalkinnon saajan valitsee liiton hallitus.
STT:n yhteistyössä Bauer Median kanssa tekemä tekoälyradiouutisprojekti voitti Euroopan uutistoimistojen liiton innovaatiopalkinnon
Suomen Tietotoimiston journalistien tekemiä ja Bauer Median kehittämän tekoälyäänen lukemia uutisia on keväästä alkaen kuultu yli 10 kotimaisella radiokanavalla. Virtuaaliuutisankkuri ei muokkaa sisältöjä, vaan ainoastaan lukee STT:n toimittajien kirjoittamia ja toimitusprosessin läpi käyneitä uutisia.
Nyt tekoälyradioprojektille on myönnetty Euroopan uutistoimistojen liiton EANAn vuosittainen innovaatiopalkinto. EANAan kuuluu 33 kansallista uutistoimistoa, ja Maxim Minchev Award for News Agency Quality -palkinnon saajan valitsee liiton hallitus.
Valinnassa painotetaan neljää kriteeriä: Palkittavan hankkeen tulisi ensinnäkin ratkaista jokin ongelma innovatiivisella tavalla ja vieläpä siten, että myös muut uutistoimistot voisivat hyödyntää samaa menetelmää. Lisäksi hankkeen tulisi olla kustannustehokas ja auttaa laajentamaan uutistoimiston sisältöjen kattavuutta.
Luotettavuus ei vaarannu
Tekoälyradioprojektissa merkittävin innovaatio liittyy uutistoimiston sisällöntuotannon ja ääniteknologian yhdistämiseen, kertoo projektista STT:llä vastannut liiketoimintajohtaja Pihla Lehmusjoki.
Puhesyntetisaattoreiden kehitys on viime vuosina luonnollisesti ottanut suuria teknologisia harppauksia, mutta uutistyössä keskeisin taklattava haaste on se, miten tekoälyä voidaan käyttää prosessin osana ilman, että se vaarantaa journalistisen luotettavuuden. Tämän ongelman ratkaiseminen on ollut STT:n tekoälyradioprojektin merkittävin innovaatio.
Uutistoimiston tuotannon ainutlaatuisuus tekoälyradion moottorina juontaa juurensa siitä, että kirjoitusprosessin aikana journalistit lisäävät jokaisen uutistekstin taustatiedostoon metatietoja. Metatiedot kertovat muun muassa uutisen aihepiiristä, tapahtumapaikasta ja tärkeydestä.
Lehmusjoki sanoo, että ammattitaitoinen journalisti on ylivertainen sekä kirjoittamaan puhuttuun muotoon tarkoitettua uutistekstiä että metatiedottamaan sen.
Vaikka kone osaisikin tuottaa tekstistä tiivistelmiä, sen tekemien lyhennelmien sisältöön ei voi sellaisenaan luottaa, se harvoin istuu hyvin puhuttuun formaattiin eikä kone osaa myöskään arvottaa asioiden merkitystä. Kone tarvitsee navigaattoriksi ihmisen.
Myös Tarkkailija-työkalu palkittiin
Vuonna 1956 perustettu EANA on etujärjestö, joka edistää uutistoimistojen liiketoimintaa ja kilpailuedellytyksiä, vaalii riippumatonta tiedonvälitystä ja valvoo tekijänoikeuksia. STT on kuulunut liittoon vuosikymmenten ajan.
Lehmusjoki vastaanotti innovaatiopalkinnon EANAn vuosikokouksessa Roomassa perjantaina. Hän ei ole ensimmäistä kertaa asialla, sillä Lehmusjoen kehittämä analytiikkatyökalu STT Tarkkailija palkittiin samaisella tunnustuksella vuonna 2018. Asiakasymmärryksen kartuttamisen kannalta olennaista työkalua käytetään STT:ssä edelleen päivittäin.
Uutistoimistoille on elintärkeää ymmärtää sitä, mistä perusuutisoinnin arvo asiakkaille muodostuu. Takavuosina uutistoimistot joutuivat pitkälti arvailemaan, miten niiden asiakasmediat todellisuudessa käyttivät toimistojen välittämää uutismateriaalia.
Kuvajournalismin uranuurtaja Patricia Seppälä oli todellinen tahtonainen – teki Lehtikuvasta yhden Pohjoismaiden suurimmista kuvatoimistoista
Lehtikuvauksen grand old ladyksi luonnehditun Patricia Seppälän (o.s. Erkko) syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta sunnuntaina 30. kesäkuuta. Hänen nimensä liittyy tiiviisti Suomen johtavan kuvatoimiston Lehtikuvan historiaan. Seppälä oli vuosikymmeniä kuvatoimistoalan keskeinen hahmo Suomessa ja alan merkittävä vaikuttaja myös kansainvälisesti.
Risto Jussila kuvaa historiikissaan ”Ei sanaa ilman kuvaa – Lehtikuva Oy:n kuusi vuosikymmentä” Seppälää tahtonaiseksi, mitä hän todellakin oli. Seppälä pystyi muun muassa luomaan tiiviitä suhteita kuvatoimistoihin ja järjestöihin ulkomailla, sivistynyt, älykäs ja kielitaitoinen kun oli.
Seppälän johtamistyyliä on kuvailtu muun muassa räiskyväksi ja välillä kiivaaksikin. Hän tunsi itsekin itsensä. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa vuonna 1989 hän sanoi: "Toistaiseksi en ole tappanut ketään".
Puolison ura vei vuosiksi ulkomaille
Patricia Seppälä eli vuosia ulkomailla diplomaattimiehensä Rafael Seppälän työn takia. Ensin määränpäänä oli Pariisi 1956, sitten Yhdysvallat 1958 ja jälleen Pariisi 1965.
Ulkomaanvuosienkin aikana Seppälä oli mukana Lehtikuvan hallituksessa. Hallituksen puheenjohtaja hänestä tuli vuonna 1966, ja tässä roolissa Seppälä toimi vuoteen 1977 asti, jolloin hän siirtyi Lehtikuvan toimitusjohtajaksi.
Määrätietoinen Seppälä pystyi vaikuttamaan myös diplomaattipiirien asioihin. Kun esimerkiksi kahden virkamiehen välit olivat suurlähetystössä niin tulehtuneet, etteivät nämä edes puhuneet toisilleen, Seppälä onnistui avaamaan Gordionin solmun: hän pyysi Suomessa käydessään audienssia presidentti Urho Kekkosen pakeille, ja käynnin tuloksena toinen virkamies määrättiin kotimaahan.
Hame, housut vai nahkahousut?
Lehtikuvassa pitkän päivätyön tehnyt kuvaaja Martti Kainulainen sanoo Seppälän takoneen satojen kuvaajien kalloon kuvajournalismin alkeet. Lisäksi Seppälä teki Kainulaisen mukaan pienestä kuvatoimistosta yhden Pohjoismaiden suurimmista.
Kun menin Lehtikuvaan töihin 1980, siellä oli yli sata työntekijää. Erottajalla oli kuvatoimisto, jossa oli 12 kuvaajaa, kuvatoimitus, laboratorio, iso arkisto, kuvamyynti ja hallinto. Sen lisäksi oli studio Uudenmaankadulla, missä oli kymmenkunta ihmistä töissä. Ja sen lisäksi oli vielä Oulussa filiaali, jossa oli muutama kuvaaja, studio ja av-osasto.
Martti Kainulainen, Lehtikuvan ja STT:n entinen valokuvaaja
Useimmat kuvaajat tulivat Lehtikuvaan maakuntalehdistä. Osa jäi Lehtikuvaan, osa jatkoi matkaa aikakauslehtiin. Kun Kainulainen itse oli aikanaan siirtymässä Savon Sanomista Lehtikuvaan, hän sai silloiselta esimieheltään neuvon.
Hän kertoi, miten Patrician kanssa tulee hyvin toimeen. Aamulla pitää katsoa, miten tämä oli pukeutunut. Jos Patricialla oli hame päällä, silloin saattoi mennä vaikka lisää palkkaa pyytämään. Jos Patricialla oli housut, silloin piti olla varuillaan, mutta jos hänellä oli nahkahousut jalassa, piti ottaa mikä tahansa keikka ja lähteä sieltä pois. Tosi hyvät ohjeet, ja näillä minä pärjäsin hyvin.
Lehtikuvassa kuvaajien oli hallittava myös muita elämässä tärkeitä taitoja: jos eivät kuvaajat muuta oppineet, niin samppanjapullon he oppivat avaamaan oikein, Kainulainen kertoo.
Hän luonnehtii Seppälää vanhan ajan patruunaksi, joka päätti kaikesta itse. Kainulaisen mukaan Seppälä otti ehdotuksia vastaan, mutta teki päätökset itse ja valvoi, että niiden mukaan toimittiin.
Seppälä johti joukkuettaan olympialaisissa
Patricia Seppälä lähti myös paikan päälle etenkin olympialaisten pitopaikoille. Olympiamatkoja hänelle kertyi peräti 16.
Parhaimmillaan Lehtikuvan joukkueessa oli Kainulaisen mukaan 20 ihmistä hoitamassa esimerkiksi talvikisoja. Hän kertoo olympialaisten edustaneen kuva-alan glamouria.
Siellä oli alan seurapiirit, ja kyllä olympialaiset olivat urheilukuvauksen ihan ykköstapahtumia.
Myös Seppälä teki kisoissa kuvatoimitustyötä, valitsi kuvia, kävi hakemassa muista toimistoista kuvia ja vei Lehtikuvan kuvia niihin. Kainulaisen mukaan Seppälä ei ollut kisoissa mikään seurapiiriseurustelija, vaan teki kuvakauppaa, jossa tosin raha ei liikkunut.
Meidän ei esimerkiksi tarvinnut välittää pyöräilystä, koska tanskalaiset kuvasivat sitä. Meiltä tanskalaiset saivat mitä tarvitsivat muualta, koska eihän heitä kiinnostanut mikään muu kuin pyöräily.
Hyppy kuvajournalismista ravintola-alalle
Patricia Seppälä oli Kainulaisen mukaan hieno kutsujen järjestäjä. Joka loppiainen hän esimerkiksi kutsui kotiinsa Kaivopuistoon koko Lehtikuvan henkilökunnan. Loppiaisena siksi, että se oli ennen lehdistön juhlapäivä, koska silloin ei kukaan tehnyt töitä. Eläkeläiset saivat puolestaan kutsun Seppälän kesäpaikkaan Nauvoon.
Eläkkeelle jäätyään Seppälä perusti ravintola Georgen Helsingin Kalevankadulle. Keittiöpäällikkönä oli Markus Aremo, ja ravintola sai jopa Michelin-tähden 2004. Ravintola jatkoi vielä useita vuosia Seppälän kuoleman jälkeen, kunnes meni konkurssiin vuonna 2009.
Jo vuosikymmeniä aiemmin Seppälä oli Kainulaisen mukaan järjestänyt Pariisista Suomeen maamme ensimmäisen kiinalaisen kokin, joka tuli töihin Hotelli Tornin ravintolaan.
Patricia Seppälä jäi eläkkeelle Lehtikuvasta vuonna 1989. Hän kuoli 3. tammikuuta 2001.
*Kainulaisen on haastatellut ja tekstin kirjoittanut STT:n toimittaja Eeva-Nikkilä Kiipula
”Omaa kriisiä” odotellessa – STT:n seuraava EU-kirjeenvaihtaja Sanna Raita-aho tuntee tulevan asemapaikan haasteet
Suomen Tietotoimiston tulevalla EU-kirjeenvaihtajalla Sanna Raita-aholla on varsin vaatimattoman kuuloinen toive: kunpa Euroopan parlamentin perustyön seurantaan ja unionin monimutkaisen päätöksenteon avaamiseen suomalaisyleisölle jäisi kunnolla aikaa.
Periaatteessa juuri tällainen työ on kirjeenvaihtajapestin ytimessä. Kokemus on kuitenkin opettanut, että kukin kirjeenvaihtaja joutuu yleensä painimaan ainakin yhden – usein yllättäen kohdalle osuvan – kriisin kanssa. Brysselissä vielä töitä jatkavan Mikko Gustafssonin työssä ovat parin viime vuoden aikana painottuneet Ukrainan sotaan liittyvät asiat. Hänen edeltäjänsä Heta Hassisen kirjeenvaihtajakausi puolestaan alkoi koronasulun keskellä.
On eletty turbulentteja aikoja, eivätkä ne ole loppumassa. Mutta EU:ssa tapahtuu paljon kaikkea myös kriisien aikana ja siellä tehdään hyvin arkista lainsäädäntöä, josta on tärkeä kertoa kansalaisille, Raita-aho sanoo.
toimittaja Sanna Raita-aho, STT
Hän nostaa esille kaksi esimerkkiä viime kuukausilta: Alkuvuodesta hyväksytty rakennusten energiatehokkuusdirektiivi tulee vaikuttamaan Suomessa tehtäviin remontteihin. Maaliskuussa parlamentti myös otti kantaa rekkojen enimmäismittoja ja -massoja määrittelevään direktiiviin. Niin kutsutun jättirekkaliikenteen sujuvuus Suomen ja Ruotsin välillä on tärkeää kotimaiselle metsäteollisuudelle ja siihen kytkeytyvälle yritystoiminnalle.
Vaalien vaikutukset
Venäjän hyökkäyssodan seuranta tulee periytymään Gustafssonilta Raita-aholle, mutta tulevan kirjeenvaihtajakauden kannalta hyvin keskeinen tapahtuma on luvassa Atlantin toisella laidalla. Raita-aho tulee aloittamaan työt Brysselissä pian sen jälkeen, kun Yhdysvalloille on valittu seuraava presidentti marraskuussa.
Donald Trumpin mahdollisen toisen presidenttikauden pelätään olevan tuhoisa transatlanttisen yhteistyön ja monien kansainvälisten sopimusten kannalta. Epävakaampia aikoja voi kuitenkin olla luvassa jo kesäkuisten EU-vaalien seurauksena.
Siitähän on puhuttu paljon, että jos parlamentista tulee vaalien jälkeen oikeistolaisempi ja laitaoikeiston puolueet saavat valtaa, niin miten se tulee vaikuttamaan esimerkiksi EU:n ilmastotavoitteisiin.
EU:n yhteisen arvopohjan tulevaisuus ei ole mikään uusi teema, vaan sen nosti esille myös Hassinen elokuussa 2019, tultuaan valituksi STT:n uudeksi EU-kirjeenvaihtajaksi. Ja kuten hyvin tiedetään, niin esimerkiksi Unkarin epäsuotuisa demokratiakehitys on aiheuttanut mittavia ongelmia unionin sisällä viime vuosina.
Turkin tuntija
Entä pääseekö Raita-aho jossakin vaiheessa hyödyntämään erikoisosaamistaan? Hän on asunut Turkissa pariin otteeseen yhteensä noin kolmen vuoden ajan ja seuraa edelleen maan asioita.
Pidemmän jakson hän vietti maassa pian vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen. Tapahtuma vaikutti merkittävästi Turkin tuolloiseen sisäpolitiikkaan ja yleiseen ilmapiiriin. Raita-ahon mukaan Turkissa asuminen auttoi myös ymmärtämään sitä, miten maailmanpolitiikan tapahtumia ja esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen toimintaa arvioidaan länsimaiden ulkopuolella.
Tällainen globaalin etelän ja pohjoisen välinen katsantokantojen kahtiajakohan on ollut nyt esillä vaikkapa Gazan tilanteen myötä.
Raita-ahon Turkin-vuosina Eurooppaan suuntautunut maahanmuutto ja EU:n ja Turkin välisen pakolaissopimuksen hierominen olivat taajaan esillä myös suomalaismediassa. Sittemmin Turkin toiminta Naton jäsenenä on saanut runsaammin palstatilaa, ei tietysti vähiten siksi, että maan oman edun tavoittelu hidasti Suomen ja Ruotsin liittymistä puolustusliittoon.
Raita-aho ei yllättyisi, jos EU:n ja Turkin välit nousisivat taas tapetille jossakin kohtaa hänen kirjeenvaihtajakauttaan.
Turkin ja (Nato-liittolaismaa) Kreikan välit ovat jännitteiset, ja Turkin kaasunetsintäoperaatiot Välimerellä ovat hiertäneet monia EU-maita. Ehkä nuo asiat voisivat taas nousta esille.
Kiireisiä vuosia
Tulevassa kotikaupungissaan Raita-aho on vieraillut muutaman kerran jo ennen kirjeenvaihtajavalintaa, ja kuluvana vuonna hän on käynyt tutustumassa muun muassa huippukokouskäytäntöihin.
Brysselin vuosista Raita-aho povaa työntäyteisiä, mutta hän suhtautuu tulevaan innostuneesti. Vaikka Belgian kuuluisa byrokratia hieman hirvittää, hän uskoo oikean asenteen auttavan arjen järjestämisessä – onhan aiempi ulkomailla asuminen sitä paitsi kerryttänyt kokemusta byrokratian kanssa tappelemisesta myös muissa maissa.
STT:n toimitusjohtajasta uutistoimistojen kehitysverkosto MINDSin hallituksen puheenjohtaja
Suomen Tietotoimiston toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen on valittu uutistoimistojen kansainvälisen kehitysverkoston MINDSin hallitukseen ja samalla hallituksen puheenjohtajaksi. Valinnasta päätettiin MINDSin yhtiökokouksessa Lontoossa huhtikuun lopulla.
MINDS-verkostoon kuuluu lähemmäs 30 uutistoimistoa eri mantereilta. Vuonna 2007 perustetun kehitysverkoston keskeinen tehtävä on tukea uutistoimistojen digitalisaatiokehitystä niin kaupallisesta, teknologisesta kuin journalistisestakin näkökulmasta.
Laaksosen kausi alkoi suoraan yhtiökokouksen jälkeen hallituksen järjestäytymiskokouksesta. Hän toimii uudessa tehtävässä kaksi vuotta.
Laaksonen kertoo mediamarkkinan muutosten aiheuttaneen haasteita myös uutistoimistoille, sillä ne ovat samaa arvoketjua asiakkaidensa kanssa. Hänen mukaansa MINDS-yhteisössä on onnistuttu luomaan konsepti, jossa esimerkiksi tutkimuksen ja liiketoimintaideoiden jakamisesta koituu laajempaa hyötyä.
Uskon, että tulevien vuosien aikana voimme oppia toisiltamme esimerkiksi tekoälyn hyödyistä. Olen kiitollinen mahdollisuudesta johtaa MINDSia seuraavalle tasolle.
toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen, STT
Ideoiden jakamista ja hyödyntämistä
Edellinen STT:n edustaja MINDSin hallituksessa oli STT Mediapalveluiden liiketoimintajohtaja Pihla Lehmusjoki. Hänen kautensa verkoston hallituksen varapuheenjohtajana päättyi vuonna 2021.
Lehmusjoen mukaan eri puolilla maailmaa järjestettävät MINDS-tapaamiset ovat hyvä foorumi kertoa kumppanitoimistoille STT:n innovaatioista ja kuulla vastaavasti muualla tehdystä kehitystyöstä.
Uutistoimistojen ei kannata tahoillaan keksiä pyörää uudelleen, sillä usein keksintö, joka toimii meillä, toimii myös jossakin muualla – ja toisin päin.
liiketoimintajohtaja Pihla Lehmusjoki, STT
Uutistoimistojen välisestä yhteistyöstä on suoraa hyötyä STT:n asiakasmedioille ja niiden julkaisujen kautta edelleen suurelle suomalaisyleisölle.
STT:n toimitus saa uutistoimistokumppaneiltaan apua muun muassa yöaikaisessa uutistoiminnassa ja erilaisten suurten, kansainvälisten uutistapahtumien yhteydessä. Esimerkiksi urheilun arvokisojen aikana STT tekee usein kuvanvaihtoa muun muassa kaikkien pohjoismaisten uutistoimistojen kanssa, mikä takaa hyvin kattavan kuvanvälityksen suomalaiselle yleisölle.
Tekoälyuutiset kiinnostivat Lontoossa
STT on ollut MINDSin jäsen sen perustamisesta asti. Verkoston virallinen perustamiskokous järjestettiin Helsingissä syksyllä 2007, ja huhtikuussa 2022 jäsentoimistot olivat uudestaan koolla Helsingissä konferenssin muodossa.
Kaikki jäsenyritykset ovat keskenään yhdenvertaisia riippumatta niiden koosta ja resursseista, Lehmusjoki kertoo.
Vaikka olemme verkoston pienimpiä uutistoimistoja, meidät tunnetaan kansainvälisesti erityisesti analytiikan ja automaatiokehityksen edelläkävijänä.
Verkoston äskettäisessä kokoontumisessa Lontoossa Lehmusjoki esitteli kansainvälisille kollegoilleen STT:n ja Bauer Median tuoretta yhteistyömallia, jossa STT:n uutisia kuullaan tekoälyäänten lukemina monilla Bauer Median radiokanavilla.
Tekoälyuutisankkurin käyttäminen uutisten lukemisessa on herättänyt uutistoimistoverkostossa laajaa mielenkiintoa, sillä uutistoimistojen journalistinen prosessi on varsin yhtenevä, Lehmusjoki kertoo.
Esityksessä kertomani tapa, jolla STT:n uutisaineiston datarakenne tukee koneellista lähetysten kokoamista, on saanut monet kollegat ottamaan yhteyttä vielä konferenssin jälkeenkin.
Sananvapauspalkinto STT:n entiselle toimittajalle ja entiselle päätoimittajalle – ”Poikkeuksellista rohkeutta ja harvinaista selkärankaa”
Lehdistön- ja sananvapauden edistämistä ajavan International Press Instituten (IPI) Suomen ryhmä on myöntänyt sananvapauspalkinnon STT:n entiselle toimittajalle Johanna Aatsalolle ja STT:n entiselle päätoimittajalle Kari Väisäselle. Kansainvälisenä lehdistönvapaudenpäivänä jaettava palkinto myönnettiin työstä, jonka Aatsalo ja Väisänen tekivät vuonna 1998 selvittäessään dopingin käyttöä suomalaisessa hiihtourheilussa.
Dopinguutista seurasi valtava kohu ja oikeusprosessi, jossa kaksikko tuomittiin herjauksesta ja maksamaan suuret korvaukset. Molempien urat kärsivät. Aatsalo on kuvannut tuskaa ja taistelua tammikuussa 2024 ilmestyneessä kirjassaan Paljastus. Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa (WSOY).
Aatsalo ja Väisänen osoittivat poikkeuksellista rohkeutta ja harvinaista selkärankaa uskaltaessaan julkaista tietoja luvattomien aineiden käytöstä maastohiihdossa aikana, jolloin vaikenemisen laki ja menestymisen pakko suojelivat koko lajia, dopingin käyttäjiä ja Hiihtoliittoa. Sekä Aatsalo että Väisänen joutuivat maksamaan paljastuksesta ammatillisesti, juridisesti, taloudellisesti ja henkilökohtaisesti raskaan hinnan, minkä lisäksi osa heidän kollegoistaan käänsi heille selkänsä.
IPIn Suomen ryhmä palkintotiedotteessaan.
Paluu oikeussaliin
Epäily laajasta dopingin käytöstä suomalaisen maastohiihdon huipulla sai uusia kierroksia vuonna 2001, kun joukko maajoukkuehiihtäjiä jäi kiinni Lahden MM-kisoissa. IPI toteaa, että vaikka STT:n alkuperäinen uutinen ei ollut täydellinen, kuuden hiihtäjän kärähtäminen hemohesin käytöstä Lahdessa osoitti, että suomalainen hiihtomenestys oli perustunut laajamittaiseen ja häikäilemättömään dopingin käyttöön.
Vuonna 2011 Aatsalo ja Väisänen palasivat oikeussaliin. Tällä kertaa syytettyjen penkillä olivat entinen hiihtäjä ja kolme entistä hiihtojohtajaa, jotka olivat aikoinaan vaatineet korvauksia Aatsalolta, Väisäseltä ja STT:ltä. Oikeusprosessissa kävi ilmi, että STT:n alkuperäisessä dopinguutisessa nimetty hiihtäjä oli käyttänyt kiellettyjä aineita ennen jutun julkaisua ja osa hiihtovaikuttajista oli tiennyt dopingista. Entinen hiihdon päävalmentaja ja nimetty hiihtäjä tuomittiin törkeästä petoksesta.
Suomen IPI kiittää Aatsaloa ja Väisästä siitä, että nämä jaksoivat käydä läpi vuosikausia jatkuneen, piinallisen oikeusprosessin. Heidän kohtalonsa toimii varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka oikeudenkäyntejä saatetaan käyttää median pelotteluun ja vaientamiseen ja kuinka kauan totuuden esiintulo voi kestää jopa sananvapauden mallimaassa.
Rohkeus osa journalismia
STT:n nykyinen vastaava päätoimittaja Minna Holopainen onnittelee palkittuja koko STT:n puolesta. Holopaisen mukaan journalismiin kuuluu rohkeus, ja yleisön pitää saada tietää, jos ja kun kulisseissa toimitaan toisin kuin julkisuudessa kerrotaan.
Sanansaattajan osa voi joskus olla karu, kuten Johannan ja Karin esimerkki kertoo, ja on oikein, että nyt neljännesvuosisadan jälkeen tästä näkökulmasta viimein keskustellaan. Kiitän heitä ja IPIn Suomen ryhmää siitä, että tämäkin puoli maastohiihdon dopinghistoriasta on saanut ansaitsemansa huomion.
vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, STT
IPI Suomen palkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan laajasti edistänyt sanan- ja lehdistönvapauden toteutumista sekä journalistien ja median toimintaedellytyksiä ja yhteiskunnan avoimuutta.