Lehtikuva 70 vuotta: Kuvatoimisto kasvoi kukoistukseen Sanoman kyljessä
1950-luku muistetaan vuosikymmenenä, jolloin Suomi kansainvälistyi monin tavoin. Olympialaiset Helsingissä vuonna 1952 panivat vauhtia kansainvälistymiskehitykseen, ja kisat vaikuttivat olennaisesti myös kuvatoimisto Lehtikuvan perustamiseen.
Tiedettiin, että Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat tulisivat tarvitsemaan arvokisoista runsaasti kuvia. 1950-luvun alussa molemmat lehdet toimivat kuitenkin ilman omia valokuvaajia. Sanoma Osakeyhtiön pääomistaja Eljas Erkko päättikin perustaa uuden tytäryhtiön hoitamaan lehtien kuva-asioita.
Perustamispäätökseen vaikuttivat myös Sanoman tiivistyneet suhteet ulkomaille, kirjoittaa Risto Jussila kirjasessaan ”Ei sanaa ilman kuvaa – Lehtikuva Oy:n kuusi vuosikymmentä” (2011). Sotavuosien jälkeen Suomeen oli saatavilla entistä enemmän ulkomaista kuvatarjontaa, ja näille kuville tarvittiin erillinen levittäjä.
Lehtikuva Oy:n yhtiösopimus allekirjoitettiin 6. maaliskuuta 1951. Sanoma Osakeyhtiö sai osakkeista 98 kappaletta ja Erkko sekä Juhana Perkki yhden kumpainenkin. Osakeyhtiöön tarvittiin kolme perustajaa, ja emoyhtiössä työskennellyt Perkki kuului Erkon luotettuihin.
Alku ilman omia tiloja
Alkuvaiheessa Lehtikuvalla oli vain muutama työntekijä eikä lainkaan toimitiloja. Niinpä esimerkiksi perustamisvuoden aikana toiminta oli ”joidenkin kotimaisten kuvien hajamyyntiä lukuun ottamatta jokseenkin olematonta”, Jussila kirjoittaa.
Hänen kertomansa tapaus olympiakeväältä 1952 kuvaa hyvin Lehtikuvan korutonta alkutaivalta: Kun sittemmin pitkän uran Lehtikuvalla tehnyt Doris Alén haki yhtiöstä kopistin eli valokuvalaborantin paikkaa, olisi hän halunnut tutustua kuvalaboratorioon yhdessä valokuvaaja Reino Loppisen kanssa. Loppinen esteli vedoten kuvauskiireisiin, mutta myöhemmin Alénille selvisi, ettei Lehtikuvalla ollut vielä laboratoriota laisinkaan.
Kun pimiö sitten saatiin käyttöön, oli se aluksi vanerista kyhätty koppero. Ensimmäinen ”toimistokin” käsitti vain yhden huoneen. Myöhemmin Alén muisteli ihmetellen sitä, että pieni kuvatoimisto selvisi olympiaurakasta.
Kasvu ja kutistuminen
Vaatimattoman alun jälkeen Lehtikuvan toiminta laajeni vähitellen. Aluksi yrityksen asiakkaita olivat Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat. Myös Viikkosanomille ja Me Naiset -lehdelle tehtiin kuvauksia, ja muita lehtiä alkoi tulla asiakkaaksi vähitellen. Lehtikuva kasvoi, ja niin kasvoi myös valokuvaajien ja valokuvauksen arvostus. Vielä 1950-luvulla esimerkiksi käsite kuvajournalismi oli jokseenkin tuntematon, Jussila kirjoittaa.
Kasvava Lehtikuva toimi pitkään Sanoma Osakeyhtiön vanhassa kotikorttelissa Helsingin Ludviginkadulla. Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa vähäpätöisestä tytäryhtiöstä sukeutui pohjoismaisittain katsottuna suuri kuvatoimisto. Esimerkiksi 1980-luvulla henkilöstön määrä oli joka vuosi yli 80.
Lehtikuvasta tuli ylivoimaisesti suurin tekijä kotimaan markkinoilla kilpailija Pressfoton ajauduttua konkurssiin syksyllä 1996. Muun muassa teknologian kehitys johti kuitenkin siihen, että henkilöstömäärässä mitattuna yhtiö kutistui huomattavasti huippuvuosiin verrattuna: Esimerkiksi koko kuvalaboratorio lakkautettiin, kun filmikuvaaminenkin loppui. Vuoden 2009 yt-neuvotteluiden jälkeen Lehtikuvassa työskenteli yli puolet vähemmän väkeä kuin suuruuden vuosina.
Suomen Tietotoimisto osti Lehtikuvan Sanoma-konserniin kuuluvalta Sanoma Newsiltä vuonna 2010. Lehtikuvan perustamisen 70-vuotisjuhlavuoden merkeissä STT:n kotisivujen blogissa julkaistaan kuluvan vuoden aikana kuvatoimiston historiaan liittyviä blogikirjoituksia. Marraskuussa Päivälehden Museossa Helsingissä aukeaa Lehtikuvan juhlanäyttely.
Sinnikäs ja säntillinen yksityiskohtien tarkistaminen jalostui Vuoden urheilujutuksi
STT:n toimittaja Raiko Häyrinen on voittanut Vuoden urheilujuttu -palkinnon Marko Yrjövuoresta kertovalla artikkelillaan. Palkinto jaettiin Urheilutoimittajain Liiton järjestämässä Urheilujournalismin illassa Helsingissä maanantai-iltana.
Vappuna julkaistu teksti käsitteli tapaa, jolla valmennuksen asiantuntijana esiintyvä Yrjövuori on rakentanut henkilökohtaista brändiään ja kuvaa itsestään urheilutähtien luottomiehenä. Urheilutoimittajain Liiton tiedotteen mukaan Häyrinen toteutti artikkelin hyvin poikkeavalla tavalla:
”Yrjövuoren haastatteluissa ja kirjoissa kertomien tarinoiden totuuspohjaa perattiin pienimpiä detaljeja myöten. Juuri niiden monien yksityiskohtien kautta alkoi suurempi kertomus Yrjövuoren liioittelusta ja valehtelusta rakentumaan.”
Häyrisen artikkeli syntyi pitkällisen taustatyön jälkeen, ja valmis teksti oli mitaltaan hyvin poikkeuksellinen STT:n perustarjontaan verrattuna. Vain verkkoversiona julkaistu juttu keräsi jo tuoreeltaan laajasti huomiota ja kiitoksia.
Tekotavan lisäksi Urheilutoimittajain Liitto jakoi kiitosta myös jutun kielellisistä ansioista.
”Artikkeli oli huolellisesti rakennettu ja eteenpäin soljuva sen vaatimasta perusteellisuudesta ja pituudesta huolimatta.”
Taustalla tiimipeliä
STT:n päätoimittaja Minna Holopainen kehuu kokeneen toimittajan paneutumista ja ammattietiikkaa.
Ihailin sitä huolellisuutta, jolla Raiko kerta toisensa jälkeen kävi läpi tarinan yksityiskohtia ja halusi keskustella todisteista niiden takana, tutkivan journalismin parhaiden käytäntöjen mukaan.
vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, STT
Juttuprosessin aikana Häyrinen sai apua useilta STT:n työntekijöiltä uutispäälliköstä toimitussihteereihin, Holopainen kertoo.
Show, don´t tell -tyylilaji oli nappivalinta aiheeseen. Reaktioista päätellen tiedot luettiin kuten ne kerrottiin sen sijaan, että lukijoilla olisi herännyt tarve puolustaa jutun kohdetta tai kyseenalaistaa kirjoittajan motiiveja.
Uusi palkintokategoria
Urheilutoimittajain Liitto on vuodesta 2009 lähtien palkinnut vuosittain Vuoden urheilutoimittajan ja Vuoden tiedottajan. Vuonna 2013 mukaan tuli Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustus.
Tänä vuonna tunnustusten määrä kasvoi entisestään, kun mukaan tulivat Häyrisen voittama Vuoden urheilujuttu -kategoria sekä Vuoden digitaalinen hitti -kategoria. Samalla Vuoden urheilutoimittaja -palkintokategorian nimi vaihtui Vuoden urheilujournalisti -palkinnoksi.
Vuoden urheilujournalistin, Vuoden tiedottajan sekä Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustuksen valitsi Urheilutoimittajain Liitto. Uusissa palkintokategorioissa, Vuoden urheilujuttu ja Vuoden digitaalinen hitti, oli muodostettu erilliset palkintoraadit.
10 kysymystä koronasta -uutisvisa
Tasan puoli vuotta sitten, 16. maaliskuuta hallituksen johtoviisikko piti dramaattisen tiedotustilaisuuden. Hallitus ilmoitti todenneensa yhdessä presidentin kanssa, että Suomessa vallitsee koronavirustilanteen takia poikkeusolot ja tämän takia maassa voidaan ottaa käyttöön valmiuslaki. Linjausta seurasivat lukuisat rajoitustoimet, joilla pyrittiin hillitsemään taudin leviämistä ja suojelemaan etenkin riskiryhmäläisiä.
Viimeisen kuuden kuukauden aikana on tehty ja julkaistu valtava määrä koronaan liittyviä uutisia. Yksin Suomen Tietotoimistossa on kirjoitettu aiheesta tuhatmäärin uutisia. Oheisen visailun kymmenen kysymystä pohjaavat kaikki STT:n tuottamiin ja sen asiakasmedioissa julkaistuihin uutisiin. Visaan on valikoitu sekä kysymyksiä, jotka liittyvät paljon palstatilaa saaneisiin isoihin käänteisiin että pikku-uutisiin kytkeytyviä arvuutteluja.
Muistatko vielä kevään ja kesän uutistapahtumia tai osaatko kenties päätellä oikean vastauksen seuraaviin kysymyksiin?
- Yhdysvaltojen viranomaiset kertoivat helmikuun lopussa ensimmäisestä koronavirukseen kuolleesta ihmisestä maassa. Mistä osavaltiosta uhri oli kotoisin?
a) Floridasta
b) Washingtonista
c) New Yorkista
d) Pohjois-Carolinasta
- Valmiuslaki on tarkoitettu suojaamaan Suomen väestöä ja talouselämää, perus- ja ihmisoikeuksia ja turvaamaan maan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Valmiuslain pykäliä otettiin käyttöön maaliskuussa, kun koronatilanteen vakavuus alkoi käydä ilmeiseksi. Koska nykyinen valmiuslaki on säädetty?
a) Vuonna 1995
b) Vuonna 2008
c) Vuonna 2011
d) Vuonna 2014
- Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukashenka luonnehti maaliskuussa koronaviruspandemiaa "psykoosiksi". Aiemmin samassa kuussa hän oli ehdottanut avuksi koronavirukseen omintakeista toimintaa – mitä?
a) vuohien paimennusta
b) jääkiekkoilua
c) vodkassa uitettujen villasukkien käyttöä
d) maataloustöitä
- Huoltovarmuuskeskus tilasi ulosottoveloissa olleelta liikemies Onni Sarmasteelta sekä talousrikoksista tuomitulta kauneusalan yrittäjältä Tiina Jylhältä suojamaskeja keväällä. Kuinka suurella summalla?
a) Yhteensä noin 5 miljoonalla eurolla
b) Yhteensä noin 8 miljoonalla eurolla
c) Yhteensä noin 10 miljoonalla eurolla
d) Yhteensä noin 13 miljoonalla eurolla
- New Yorkissa Bronxin eläintarhassa useilla eläimillä todettiin huhtikuussa koronavirustartunta. Olivatko sairastuneet eläimet
a) Isoja kissapetoja
b) Pieniä kädellisiä
c) Harvinaisia lepakoita
d) Aasiasta tuotuja villisikoja
- Ennen koronaepidemiaa kansainvälinen turismi oli kasvanut joka vuosi vuoden 2009 jälkeen, jolloin matkailualaa kuritti maailmanlaajuinen finanssikriisi. Millaisiksi YK:n alainen Maailman matkailujärjestö UNWTO arvioi koronan vaikutukset finanssikriisiin verrattuna ulostulossaan heinäkuussa?
a) Matkailuliiketoiminnassa koetut liikevaihdon menetykset olivat tammi–toukokuussa 1,5-kertaiset vuoden 2009 finanssikriisiin verrattuna.
b) Liikevaihdon menetykset olivat yli kolme kertaa suuremmat
c) Liikevaihdon menetykset olivat hieman alle kuusi kertaa suuremmat
d) Liikevaihdon menetykset olivat jopa kahdeksan kertaa suuremmat
- NHL keskeytti kautensa 12. maaliskuuta koronaviruspandemian takia, ja sarja käynnistyi uudelleen vasta elokuun alussa. Kuka suomalainen poistui Toronton NHL-kuplasta omasta tahdostaan kesken pudotuspelien?
a) Bostonin Tuukka Rask
b) Coloradon Mikko Rantanen
c) Carolinan Teuvo Teräväinen
d) Chicagon Olli Määttä
- Elokuussa järjestetyn Anna sen soida -hyväntekeväisyyshuutokaupan tarkoituksena oli auttaa suomalaisia musiikkialan ammattilaisia selviämään koronakriisin aiheuttamasta poikkeustilanteesta. Huutokaupattavana oli myös kehystetty parta. Kenen karvat olivat kaupan?
a) Onni Wariksen
b) Kasmirin
c) Palefacen
d) Jouni Hynysen
- Finnair kertoi elokuun lopulla aloittavansa koronan ja matkustusrajoitusten vuoksi yt-neuvottelut. Lentoyhtiön tavoitteena oli tuolloin vähentää noin tuhat työpaikkaa. Kuinka monta työntekijää Finnairilla oli Suomessa yhteensä yt-neuvotteluiden alkaessa?
a) Noin 3 500
b) Noin 5 400
c) Noin 6 200
d) Noin 7 000
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan koronaviruksen tartuntaketjujen jäljittämiseen tarkoitettu Koronavilkku-sovellus rikkoi miljoonan latauksen rajan noin vuorokauden sen jälkeen, kun sovellus tuli ladattavaksi. Missä ajassa sovelluksen oli toivottu saavuttavan miljoonan latauksen rajapyykin?
a) Viikossa
b) Kahdessa viikossa
c) Kuukaudessa
d) Puolessatoista kuukaudessa
Vastaukset
- b) Washingtonissa. Yhdysvalloissa oli tuolloin vahvistettu runsaat 60 koronavirustapausta.
- c) Vuonna 2011. Aiempi valmiuslaki oli vuodelta 1991 eikä sitä koskaan jouduttu käytännössä soveltamaan.
- d) Maataloustöitä. Itsevaltaisen presidentin mukaan "traktori ja pellot parantavat kaikki".
- c) Noin 10 miljoonalla eurolla. Maskikauppakohu johti muun muassa Huoltovarmuuskeskuksen johtajan eroon ja useampaan rikostutkintaan.
- a) Isoja kissapetoja. Koronaviruksen on havaittu tarttuneen ihmisestä myös lemmikkikissoihin.
- b) Yli kolme kertaa suuremmat. Kansainvälisten turistimatkojen määrä putosi tammi–toukokuussa 56 prosentilla viime vuoden vastaavasta ajankohdasta
- a) Bostonin maalivahti Tuukka Rask, joka ilmoitti, että koki tärkeämmäksi olla perheensä kanssa.
- d) Kotiteollisuus-yhtyeen kitaristi ja laulaja Jouni Hynysen. Huutokauppasivuston mukaan parran hinnaksi tuli 520 euroa.
- c) Noin 6 200, joista lähes jokainen on ollut lomautettuna jossain vaiheessa kevättä tai kesää.
- c) Kuukaudessa. Alle viikossa Koronavilkun oli ladannut jo noin 30 prosenttia Suomen väestöstä.
.
Suomen Tietotoimiston toimitusjohtaja vaihtuu
Suomen Tietotoimiston toimitusjohtajana pian kaksi vuotta toiminut Kimmo Pietinen jättää tehtävänsä alun perin sovitun mukaisesti.
Pietinen aloitti STT:n johdossa vuonna 2018. Saman vuoden kesäkuussa Sanoma Media Finland oli nostanut omistusosuutensa STT:stä 75,4 prosenttiin.
Pietinen hoiti jo syksyllä STT:n toimitusjohtajan tehtäviä Mika Petterssonin eron jälkeen. STT:n hallitus nimitti hänet toimitusjohtajaksi lokakuussa 2018.
STT-uransa alkaessa Pietinen kertoi keskittyvänsä ennen kaikkea uutistoimiston talouden vakauttamiseen. Hän sopi jo alun perin työskentelevänsä STT:n johdossa noin kaksi vuotta.
Omassa työssäni tavoitteena on ollut vahvistaa STT:n toimintakykyä ja säilyttää sen itsenäisyys ja ainutlaatuisuus. Yhtiön talous on paremmalla tolalla kuin kaksi vuotta sitten, mutta tekemistä riittää yhä. Valtiovallan tahto tukea kansallisen uutistoimiston toimintaa antaa tekemiseen vakautta, samoin kuin nykyään käytännössä koko Suomen mediakentän kattava asiakaskunta
toimitusjohtaja Kimmo Pietinen, STT
Ennen STT:lle siirtymistään Pietinen oli työskennellyt pitkään Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä.
Uuden toimitusjohtajan haku alkaa heti
Loppuvuoden aikana Pietisen seuraajaksi ryhdytään etsimään uutta liiketoiminta-osaajaa ja media-alan ammattilaista. STT:n hallituksen puheenjohtaja Petteri Putkiranta kuvaa STT:n toimitusjohtajan tehtävää erittäin kiinnostavaksi ja merkitykselliseksi.
Kimmon johdolla tiimi on tehnyt erinomaista työtä: sitoutumista journalismiin, asiakaskunnan palvelemiseen ja toiminnan kehittämiseen on ollut hienoa seurata, ja STT:n asema Suomen mediakentässä on nyt entistä vakaampi.
STT:n hallituksen puheenjohtaja Petteri Putkiranta
Pietisen työparina STT:n johdossa on toiminut vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, joka jatkaa tehtävässään. Aiemmassa STT:n johtamismallissa vastaavan päätoimittajan ja toimitusjohtajan roolit oli yhdistetty.
.
Toimitusharjoittelija ei pääse koronaa pakoon – epidemia näkyy teksteissä ja työskentelyolosuhteissa
Ei kai harjoittelua vain peruta, Minja Viitanen muistelee ajatelleensa, kun massiiviset koronarajoitustoimet alkoivat Suomessa maaliskuun puolivälissä. Tampereen yliopistossa kaksi vuotta journalistiikkaa opiskellut Viitanen oli hakenut kesäksi ohjatun harjoittelun paikkaa STT:stä, koska häntä kiinnosti nimenomaan uutistoimistotyöskentely ja valtakunnallisen, nopealiikkeisen uutiskoneiston toiminta.
Nopeasti selvisi, että alkuvuodesta sovitusta harjoittelujaksosta pidetään kiinni, vaikka oman oppialan töihin tutustumisesta tulisikin erilaista epidemian takia.
Koronarajoitusten takia STT oli siirtynyt keväällä historiansa laajimpaan etätyöjärjestelyyn. Kun Viitanen sitten aloitti harjoittelunsa toukokuussa, hän vietti toimituksessa vain muutaman päivän alkuperehdytyksessä, ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan juttuja kimppa-asunnosta vuokraamassaan huoneessa.
Mietin hetken keväällä, että kannattaako minun ottaa ollenkaan asuntoa Helsingistä, mutta uskoin optimistisesti, että jossakin vaiheessa pääsen toimitukseen ainakin osa-aikaisesti ja silloin kannattaa asua Helsingissä.
toimitusharjoittelija Minja Viitanen, STT
Etätöissä ei näe kokonaiskuvaa
Etätöissä Viitanen on tehnyt niin sanottuja reportterivuoroja eli kirjoittanut lähinnä pidempiä juttuja. Talon tapoihin totuttelu on ollut sitä myötä vähemmän kiireistä, mutta esimerkiksi työtovereihin tutustuminen ei ole ollut kovin helppoa videoyhteyden välityksellä.
Toimitustyöskentelyn kokonaisuutta on myös vaikea hahmottaa vain toimitusjärjestelmän juttuvirtaa seuraamalla.
Etätöissähän minä en varsinaisesti näe, mitä muut tekevät ja miten esimerkiksi isoissa uutistilanteissa kommunikoidaan.
Kesäkuussa Viitanen on jo päässyt työskentelemään enemmän toimituksessa. Isoin uutistapahtuma, jota hän on seurannut läheltä, oli keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin ilmoitus jättää valtiovarainministerin tehtävä viestintäkoulutukseensa liittyneen kohun seurauksena.
Vaikkei toimituksessa silloinkaan ollut paikalla kuin muutamia ihmisiä, niin vähän enemmän lähti ääntä ihmisistä. Olin itse silloinkin repparivuorossa, mutta sellaista nopeaa uutistilannetta oli hauska seurata vierestä.
Korona hiipii mukaan teksteihin
Työskentelyolosuhteiden lisäksi koronavirustauti on ollut vahvasti läsnä myös Viitasen kirjoittamissa teksteissä.
Kun olin koko kevään lukenut itse paljon koronauutisia, niin oli kauhea into kirjoittaa jostain muusta. Mutta aina kun yrittää ideoida aihetta, joka ei liity koronaan, niin loppujen lopuksi se pitää kuitenkin vähintään mainita jutussa.
STT:ssä Viitanen on kirjoittanut muun muassa korona-ajan lemmikkibuumista ja siitä, miten suomalaisartistit suhtautuvat ammatinharjoittamisen vaikeuksiin. Terveydenhuoltoa sivuavia juttuja tehdessään hän on huomannut, että monet haastateltavat ovat jo rutinoituneet kommentoimaan korona-aiheita.
Monilta tulee kyllä aika valmiiksi mietittyjä vastauksia.
Vaikka harjoittelujakson alkupuoli on mennyt pidempien juttujen parissa, Viitanen kertoo pitävänsä ennen muuta uutiskirjoittamisesta. Siksi pian alkava perehdytys niin sanottuihin toimituksen pikavuoroihin on mieleen.
Sitä kyllä odotan, että pääsen kiinni nopeampaan uutistyöhön.
Tyhjien lehtereiden kevät rikkoi urheilutoimittajien rutiinit
Mistä urheilutoimittajat raportoivat, kun kaikki kilpailutoiminta on pysähtynyt koronan takia? Tätä on pohdittu tänä keväänä, osin huumorimielessä ja osin kenties aidosti asiaa ihmetellen.
Vielä toissa viikolla samansuuntaisen avauksen teki Twitterissä ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.).
STT:n urheilutoimituksen esimies Kaija Yliniemi pitää aiheesta käytyä keskustelua vähän hassuna, vaikkei katsokaan asiaa sähköisten viestinten näkökulmasta.
Onko kommenttien esittäjillä oikeasti niin ahdas näkemys urheilusta, että se on vain kilpailua?
urheilutoimituksen esimies Kaija Yliniemi, STT
Korona-aikana on Yliniemen mukaan riittänyt yllättävänkin paljon uutisoitavaa varsinkin arkipäivisin. Kilpailutapahtumien perumiset ja siirrot, palloilusarjojen uudelleenjärjestelyt sekä urheilijoiden koronatartunnat ovat pitäneet huolen siitä, että uutisvirta on pysynyt varsin tasaisena.
Urheilutoimittaja Pasi Rein on osin samaa mieltä, vaikka yksittäiset päivät on hänen mukaansa eronneet paljon toisistaan.
Jossain vuorossa voi olla iso kiire, kun on valtavasti uutisoitavaa. Toisessa vuorossa on työlästä, kun pitää kaivaa, penkoa, metsästää ja jahdata, että saa edes jotain uutisvirtaa aikaiseksi.
urheilutoimittaja Pasi Rein, STT
Pitkien artikkeleiden aikaa
Uutistoimistotyön perusluonteen vuoksi STT:n urheilutarjonnan on normaalioloissa oltava hyvin ennakoitavissa. Asiakkaat odottavat STT:n hoitavan ennen kaikkea keskeisten kilpailujen ja sarjojen uutisoinnin. Tällöin pienemmät lajit ja tuntemattomammat urheilijat jäävät resurssien puutteessa vähemmälle huomiolle.
Tilanne on osin muuttunut tänä keväänä, Yliniemi kertoo.
Nyt on tehty paljon henkilöjuttuja urheilijoista, joita emme yleensä ehtisi haastatella tai ainakaan yhtä pitkästi kuin nyt.
Emma Kimiläisen, Niclas Grönholmin, Eeva Karppisen ja Anton Lundellin pitkien henkilöhaastatteluiden lisäksi Yliniemi nostaa viime aikojen tarjonnasta esille pitkän muistelujutun painija Mikael Lindgrenin tuskaisasta painonpudotusyrityksestä Atlantan olympialaisissa.
Oman lukunsa kevään kattauksessa on vappuna julkaistu juttu, jossa kerrottiin Yhdysvaltain ammattilaissarjoissa työskennelleen hieroja Marko Yrjövuoren tarinoiden aukoista ja epätäsmällisyyksistä.
Raiko Häyrisen perusteelliseen taustatyöhön pohjautuva teksti julkaistiin vain verkkoversiona, ja se oli mitaltaan hyvin poikkeuksellinen STT:n perustarjontaan verrattuna. Juttu keräsi laajasti huomiota ja kiitoksia.
Tutut raamit poissa
Tavallisesti STT:n urheilutoimittajat ovat hyvin perillä työvuorojensa kulusta töihin tullessaan. Etenkin viikonloppuisin eri lajien aikataulut ohjaavat työskentelyä varsin ennakoitavalla tavalla. Yliniemen mukaan viime viikkoina poikkeuksellista onkin ollut ennen muuta rutiinin ja struktuurin puute.
Vaikka tulosurheilun poissaolo on tuonut vuoroihin omat hankaluutensa, hän uskoo, että lisääntyneet mahdollisuudet omien juttuideoiden toteuttamiseen ovat tarjonneet toimittajille tervetullutta vaihtelua.
Vielä tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, kuinka pitkään koronaepidemia ja sen ennustetut seuraavat aallot häiritsevät urheilukilpailujen ja -sarjojen järjestämistä. Yliniemi toivoo joka tapauksessa, että poikkeuksellinen episodi toimisi herättelijänä.
Toivottavasti varsinkin isoissa palloilusarjoissa tehtäisiin töitä sen eteen, että seurojen taloudellinen asema ei olisi niin haavoittuva.
Hän haluaisi keskustelua käytävän myös yksittäisten urheilijoiden asemasta koronakriisin kaltaisissa tilanteissa.
Kun pelaaja lomautetaan, niin eihän hänellä ole esimerkiksi mahdollisuutta ansiosidonnaiseen päivärahaa, kun palkkajärjestelmät ovat niin erilaisia tavalliseen työntekijään verrattuna.
Kotiutumisvaiheesta korona-arkeen – STT:n EU-kirjeenvaihtaja odottaa verkostoitumishetkiä kahviloissa
Rajoitustoimet alkoivat samaan aikaan, kun Heta Hassinen oli ottamassa työvoittoa pahamaineisesta belgialaisesta byrokratiasta ja uusi kotikaupunki Bryssel vasta käymässä tutuksi.
Pian muun muassa koulut ja ravintolat sulkeutuivat Belgiassa ja urheilu- ja kulttuuritapahtumia ryhdyttiin perumaan. Liikkumisrajoitusten tiukentuminen entisestään tarkoitti sitä, että tammikuussa EU-kirjeenvaihtajana aloittaneen Hassisen verkostoitumistyö hidastui merkittävästi, ennen kuin se oli kunnolla ehtinyt alkaakaan.
Viime viikot hän on työskennellyt kotonaan, sillä erillistä toimistoa STT:llä ei Brysselissä ole.
Normaalisti viettäisin enemmän aikaa EU-instituutioissa ja niiden pressitiloissa sekä kävisin pressi- ja taustatilaisuuksissa, joita täällä aika paljon järjestetään.
Nyt nämä tilaisuudet on joko peruttu tai siirretty verkkoon, kuten myös lukuisat kokoukset, joiden seuraaminen on osa EU-kirjeenvaihtajan toimenkuvaa. Normaalisti työhön kuuluisi myös paljon henkilökohtaisia tapaamisia ja epävirallisten keskustelujen käymistä kasvokkain, mutta niihin ei ole viime viikkoina ollut juuri mahdollisuuksia.
Odotan kovasti kahviloiden ja ravintoloiden avautumista – jos vaikka pääsisi terassille turvaetäisyyden päähän tapaamaan ihmisiä.
Ulkoiluun on kannustettu
Niin Euroopan komissio, Euroopan parlamentti kuin jäsenmaatkin keskittyvät nyt ennen muuta koronakriisiin ja sen hoitamiseen. Vaikka muutkin asiat etenevät, malli talouden jälleenrakentamisen rahoittamiseksi on nyt iso yhteinen ponnistus, Hassinen summaa.
Kun Hassiselta kysyy, miten belgialaiset ovat suhtautuneet rajoitustoimiin, hän sanoo, ettei tunne henkilökohtaisesti vielä kovin monia maan kansalaisia, sillä Bryssel on hyvin kansainvälinen kaupunki.
Hän muistuttaa myös, että belgialaisia on jopa kannustettu ulkoilemaan ja liikkumaan itsekseen, mikä on suuri ero esimerkiksi Italiaan ja Ranskaan verrattuna.
Kaduilla pidetään etäisyyttä ja esimerkiksi maskeja on näkynyt enemmän sen jälkeen, kun kehotus niiden käyttämiseen annettiin toukokuun alussa. Toisaalta sääntöjä myös kierretään ja esimerkiksi puistoissa on näkynyt ihmisiä piknikillä, vaikka niin ei saisi tehdä.
Belgian koronakuolemaluvut ovat EU:n synkimmät, kun lasketaan kuolleita miljoonaa asukasta kohden. Maan viranomaisten mukaan se on ainakin osittain tilastointierojen syytä. Vaiheittainen rajoitustoimien purkaminen alkoi toukokuun alussa, ja Hassisen mukaan toimet ovat viemässä Belgiaa suunnilleen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on viime ajat ollut.
Paikan päällä olo tärkeää
Kun koronavirus alkoi levitä Euroopassa laajemmin maaliskuun puolivälissä, Hassinen pohti Suomeen palaamista. Hän päätti kuitenkin pysyä Brysselissä.
Vaikka työskentelyolosuhteet kaupungissa ovat kaukana normaalista, Hassinen on saanut todistaa, että jähmeiksi mielletyt EU-instituutiot ovat myös kyenneet mukautumaan poikkeukselliseen tilanteeseen.
Koronarajoitusten alkaessa toimittajien piti lähettää kysymyksensä kirjallisina ennakkoon komission päivittäisiin lehdistötilaisuuksiin, mutta muutaman viikon kuluttua niiden esittäminen onnistui jo videoyhteydellä.
705-jäseninen EU-parlamentti on pitänyt kevään täysistuntojaan etäyhteyksien kautta, ja jopa äänestykset on hoidettu etänä.
Suomalaiset mepit ovat kertoneet, että aikamoinen digiloikka on otettu lyhyessä ajassa.
STT:n uutiskoneiston ydin ei yski koronatilanteessakaan
Koronavirustilanteen kehittyminen alkoi näkyä Suomessa toden
teolla torstaina. Kotimaassa todettujen koronavirustartuntojen määrä pomppasi
toiselle sadalle, hallitus ilmoitti rajoitustoimista ja ihmiset alkoivat hamstrata
kaupoista hyvin säilyviä elintarvikkeita ja hygieniatuotteita.
Suomen Tietotoimiston Helsingin-toimituksessa epidemiasta ovat jo jonkin aikaa viestineet seinille ilmestyneet niistämis- ja käsienpesuohjeet sekä sinne tänne ripotellut käsidesipullot. Paljon on tehty myös työtä, joka ei vielä näy ulospäin, sillä STT on suunnitellut varautumistoimenpiteet sekä toimituksen karanteenin että työntekijöidensä laajamittaisten sairastumisten varalle.
Kriisitilanteissa tiedontarve korostuu ja kysyntä luotettavalle journalismille on pohjaton. Tämä asettaa paineita kotimaisille uutismedioille, joista monet tukeutuvat STT:n tiedonvälitykseen, kertoo STT:n Mediapalveluita johtava Pihla Lehmusjoki.
Pyrimme turvaamaan sekä uutispalvelun tuotannon jatkumisen että LKS-uutiskuvapalvelun olennaisimmat toiminnot myös mahdollisen karanteenin tai epidemian aikana.
liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki, STT
Poikkeustilanteissa tiedottamisen rooli korostuu. Jos koronavirustilanne aiheuttaa esimerkiksi uutistuotannossamme kavennuksia, tiedotamme asiakkaitamme viipymättä, Lehmusjoki lupaa.
Yhteydenpitoa puolin ja toisin
Vaikka esimerkiksi hygieniasta huolehtimiseen on kiinnitetty toimituksessa huomiota jo pidempään, viimeistään maanantaista lähtien varotoimet lisääntyvät: suunnitelmallista etätyön tekemistä lisätään ja työparit alkavat vuorotella niin, että toisen työskennellessä toimituksessa toinen tekee töitä etänä. Näin vähennetään riskiä, että molemmat määrättäisiin karanteeniin yhtaikaa.
Lisäksi ulkomaan työmatkoja tehdään toistaiseksi vain toimituksen johdon luvalla erityisen painavasta syystä, ja kaikilta ulkomaan työ- ja lomamatkoilta voi palata toimituksen tiloihin vasta etätyöjakson jälkeen.
Vaikka STT:n varautumissuunnitelmat koskevat ennen kaikkea sen
omaa toimitusta ja työntekijöitä, Lehmusjoki muistuttaa, että Mediapalvelut
auttaa myös asiakasmedioita näitä mahdollisesti kohtaavissa haasteissa.
Pidämme asiakkaisiimme tavallistakin tiiviimmin yhteyttä nyt, kun koronatilanne sekoittaa arkea ja asettaa erityistä painetta kaikille uutistoimituksille. Toivon, että yhteydenoton kynnys on matalalla puolin ja toisin.
liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki, STT
STT:n siteerausselvitys, brändiksi kypsynyt
Tiimityö. Sen merkitys nousee toistuvasti esille, kun Matti Pietiläinen, Uutissuomalaisen uutispäällikkö ja Väli-Suomen Media Oy:n toimitusjohtaja, kertoo kahdeksanhenkisen toimituksensa työskentelystä.
Usein jutun alkuperäinen idea, näkökulman löytyminen, varsinainen jutun kirjoittaminen ja kokonaisuuden lopullinen muoto editointeineen on vaatinut huomattavasti useamman ihmisen ansiokasta työtä kuin jutun kirjoittajiksi merkatuista nimistä voisi päätellä.
Matti Pietiläinen, Uutissuomalainen
Pietiläinen lisää viime vuosien osoittaneen, että hyvät toimittajat ovat vielä parempia, kun he näkevät koko toimituksen pärjäämisen omaa pärjäämistään tärkeämpänä.
Tällä reseptillä Uutissuomalainen tekee Keskisuomalaisen lehdille ja Karjalaiselle uutisia, jotka noteerataan usein muissakin tiedotusvälineissä. Esimerkiksi viime vuonna Suomen Tietotoimiston eniten lainaama media oli Yle 159 siteeratulla uutisella. Helsingin Sanomat (155) oli listalla toinen, mutta helmikuussa 2017 toimintansa aloittanut Uutissuomalainen (92) ylsi komeasti kolmannelle sijalle.
Vaivihkaa brändiytynyt selvitys
STT:ssä on laskettu muiden medioiden uutisten lainaamista kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen siteerausselvitys tehtiin Journalisti-lehden pyynnöstä ja tulokset ovat osoittautuneet sen verran mielenkiintoisiksi, että laskentaurakka on toistettu joka vuosi.
Tilastointimenetelmät ovat vuosien aikana hieman vaihdelleet, eivätkä vuodet ole siksi täysin vertailukelpoisia keskenään. STT:lle siteerausselvitys tarjoaa joka tapauksessa runsaasti mielenkiintoista dataa paitsi uutistoimiston omista toimintatavoista myös ympäröivästä mediatodellisuudesta, kertoo vastaava päätoimittaja Minna Holopainen.
Myös muiden medioiden kiinnostus osoittaa, että uutisvoittoja mittaavalle koosteelle on tilausta.
Selvitykselle on syntynyt vakiintunut asema ja suorastaan jopa brändi.
vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, STT
Vaikka kyseessä ei ole tekotavaltaan tieteellinen tutkimus, toistuvuuden ansiosta selvityksestä on luettavissa trendejä, kuten eri medioiden muuttuvia tilanteita ja uutistyössä tapahtuvia muutoksia, Holopainen lisää.
.
Viime vuosina siteerausten kokonaismäärä on laskenut. Holopaisen mukaan laskua selittää muun muassa se, että digimaailmassa isot uutiset korostuvat, jolloin pieniä "irtouutisia", joita osa siteerauksistakin on, tehdään vähemmän. Hän arvelee myös kerrontatyylien muutoksen vaikuttavat lainausmääriin: repparimaisesta ja tarinallisesta jutusta uutisen ydintä on vaikeampi tiivistää siteerausformaattiin.
Muiden tiedotusvälineiden seuraaminen on osa uutistoimiston perustyötä, ja siteerausvalintoihin vaikuttavat muun muassa työvoimaresurssit ja muut kulloinkin pinnalla olevat aiheet. Vaikka siteerauspäätökset joskus puhuttuvat, Holopainen muistuttaa journalististen valintojen olevan aina tekijänsä näköisiä.
Yleisesti hyväksytty laadun mittari
Siteeraukset ovat yksi tapa ylläpitää ja tuoda eri näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun, sanoo Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen.
Se, että muut mediat tekevät siteerauksia esimerkiksi maakunnallisia asioita esiin nostavista medioista, on myös yhteiskunnallisesti tärkeää. STT:n rooli valtakunnallisena uutistoimijana on tässä asiassa tärkeä, vaikka totta kai myös muiden, meidän itsemmekin.
päätoimittaja Jouni Kemppainen, Maaseudun Tulevaisuus
Maaseudun Tulevaisuus ylsi STT:n tuoreimmassa selvityksessä kärkikymmenikköön yhteensä 31 siteerauksella. Pitkän uran journalismin parissa tehnyt Kemppainen sanoo, että siteeratuksi tuleminen on ollut tavoiteltu asia kaikissa uutistoimituksissa, joissa hän on työskennellyt. Kyse on toisen työn arvostamisesta, hän tiivistää.
Pietiläisen mukaan STT:n siteerausten listaaminen on mielekäs uutistoimituksen tason mittari, koska kaikki valtakunnallisesti toimivat mediat pyrkivät kaivamaan omia, olennaisia uutisia lukijoilleen. Hän kertoo Uutissuomalaisen tavoittelevan hyvin vahvasti sitä, että sen jutut olisivat myös muiden toimitusten näkökulmasta merkittäviä.
STT:n rooli taas on jo nimensä mukaisesti niin keskeinen kotimaisena uutistoimistona, että juuri STT:n siteerausten seuraaminen on hyväksytty alalla yleisesti merkittäväksi uutistyön laadun mittariksi.
.
STT kävi tuoreimmassa Journalistille tekemässään siteerausselvityksessä läpi uutisensa koko vuodelta 2019. Kaikkiaan STT teki viime vuonna 852 siteerausta. STT:n lainatuin media oli Yle 159 siteeratulla uutisella. Kärkiviisikkoon mahtuivat myös Helsingin Sanomat (155), Uutissuomalainen (92), Lännen Media (74) ja Ilta-Sanomat (72). Kärkikymmenikköön kuuluivat lisäksi Iltalehti, MTV, Keskisuomalainen, Maaseudun Tulevaisuus ja Savon Sanomat. Samat mediat muodostivat kärkikymmenikön myös edellisellä kerralla.
Uutinen edellä, Martti ja kamera perässä – Lehtikuvan konkarin ura kesti neljä vuosikymmentä
Lehtikuvassa siirrytään ensi viikolla martittomaan aikakauteen. Liki neljä vuosikymmentä kestänyt ajanjakso suomalaista kuvajournalismia muuttuu historiaksi, kun uutiskuvaaja Martti Kainulaisen nimi katoaa toimituksen vuoro- ja keikkalistoilta
Joulukuun alussa 65 vuotta täyttävä Kainulainen ei lukeudu ammattilaisiin, jotka ripustavat työvälineet naulaan eläkepäivien alkaessa. Päinvastoin, sillä hän on suunnitellut perustuvansa ateljeen. Innoittajana toimii Kainulaisen synnyinkaupungissa Kuopiossa 1800–1900-lukujen vaihteessa vaikuttaneen Victor Barsokevitschin valokuvaamo.
Aion ruveta ottamaan tällaisia vanhanaikaisia perhekuvia. Vakavahenkistä ateljee-kuvausta, jossa ei lähtökohtaisesti paljon naureskella.
kuvaaja Martti Kainulainen, STT
Studiotarpeita Kainulainen on kerännyt hiljakseen kokoon viimeisen vuosikymmenen aikana.
Mulla on jo esimerkiksi valot ja puolentusinaa Espanjasta hankittua käsinmaalattua taustaa valmiina.
Nyt haussa on vielä tarkoitukseen sopiva liiketila ”ratikkareitin
varrelta”.
Sääkuvaekspertti
Vuosikymmenten ajan Kainulaisen työpäiviä on raamittanut sama perusrunko: aamut kuluvat oikeustalolla, päivällä kuvataan politiikkaa ja taloutta ja illat sekä viikonloput urheilua. Toki uutiskuvaajan työssä on saanut tottua myös siihen, että yllättävät tilanteet sekoittavat totuttuja raameja tämän tästä.
Pidemmät työkeikat rikkovat rytmiä nekin – esimerkiksi kesä- ja talviolympialaisia Kainulainen on kuvannut peräti 16 kertaa, muista urheilun arvokisoista puhumattakaan.
Kainulainen epäilee, että eläkkeellä totutuista rutiineista irrottautuminen tulee olemaan haastavinta aamun varhaisina hetkinä. Työpäivät kun ovat usein alkaneet jo kotipihalla.
Lehtikuvahan on Suomen johtava sääkuvatoimisto. Meillä jokainen kuvaaja katsoo herättyään ulos ja ottaa tarvittaessa säähän liittyvät kuvat, vaikka lumenluonnista.
Muurinmurtaja
Kun siltainsinööriksi itsensä lukenut Kainulainen aloitti työuransa Lehtikuvassa vuonna 1980, hänet lähetettiin liki yksin tein työmatkalle Puolaan. Lech Walesa oli valittu Gdanskin telakan lakkojohtajaksi ja hän oli noussut kommunismin vastaisen vapaustaistelun symboliksi.
Seuraavina vuosina Kainulainen kiersi työn merkeissä lukuisia itäblokin maita. Syksyllä 1989 hänet oli lennätetty Berliiniin, jossa hän sai lopulta todistaa Saksoja jakaneen muurin murtumista. Tuon hetken Kainulainen nimeää uransa kohokohdaksi – ja jatkaa sitten tyyppisavolaiseen tapaansa:
Aina välillä heräänkin öisin siihen ajatukseen, että olinko se minä, joka hävitin sosialismin Euroopasta.
Heti perään Kainulainen lisää, että uutiskuvaajilla on tapana korostaa sitä, kuinka he ovat olleet paikan päällä todistamassa ja taltioimassa tärkeitä tapahtumia. Hän haluaa kuitenkin jakaa kiitosta toimituksessa työskentelevälle väelle.
Kaikki se journalistinen taustatyö on aina ollut tosin hyvin tehtyä. Kuvaajan tehtävä on mennä paikalla ja ottaa ne kuvat, mutta yhdellekään keikalle ei ole tarvinnut lähteä ilman hyviä eväitä.
Drone-ässä
Kainulaisen ensimmäinen työnäyte on peräisin vuodelta 1970, kun oikeaan aikaan oikeaan paikkaan sattuneen koulupojan otos tieltä suistuneesta autosta julkaistiin Savo-lehdessä.
Vuosikymmenten saatossa tutuksi ovat tulleet monet eri työvälineet ja teknologiat. Viime vuonna julkaistussa STT Viestintäpalveluiden blogihaastattelussa Kainulainen kertoi kuvaamisen käyneen helpommaksi ja asetelman kääntyneen niin päin, että alalle tulijat opastavat usein konkareita uusissa asioissa.
Työuran loppupuolella Kainulainen on ottanut haltuun myös drone-kuvauksen, joskin pienten kommellusten kautta.
Mä oon henkilökohtaisesti pudottanut, kadottanut tai rikkonut kolme tällaista kuvauskopteria. Hävittäjä-ässätittelin saavuttaa viidellä ilmavoitolla, joten multa puuttuu enää kaksi.