STT palkittiin avoimuudesta – verkkohyökkäyksen jälkeinen viestintä katsottiin Tietoturvan suunnannäyttäjä -tunnustuksen arvoiseksi
Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on myöntänyt tämänvuotisen Tietoturvan suunnannäyttäjä -tunnustuksen Suomen Tietotoimistolle. Esimerkillisestä tietoturvaa edistävästä työstä myönnettävä palkinto jaettiin nyt seitsemättä kertaa.
STT joutui kiristyshaittaohjelmalla tehdyn verkkohyökkäyksen kohteeksi heinäkuun lopulla. Yöllinen hyökkäys huomattiin ja onnistuttiin keskeyttämään sen ollessa vielä käynnissä. Hyökkäys ei missään vaiheessa pysäyttänyt kokonaan STT:n läpi vuorokauden pyörivää uutistoimintaa, vaikka uutisia ja kuvia jouduttiinkin välittämään asiakkaille varajärjestelmien kautta.
Avoimuus auttaa muita varautumaan
STT julkaisi ensimmäisen tiedotteen verkkohyökkäyksestä sitä seuranneena päivänä, ja kertoi aiheesta vielä useamman kerran tilannekuvan selkiytyessä. Traficomin pääjohtajan Kirsi Karlamaan mukaan STT viesti tapauksesta avoimesti siinä laajuudessa, mikä on ollut mahdollista ja perusteltua.
Toiminnallaan julkisuudessa ja sen ulkopuolella STT on auttanut muita organisaatioita suojautumaan kyberhyökkäyksiltä ja suunnittelemaan entistä paremmin niistä toipumista.
pääjohtaja Kirsi Karlamaa, Traficom
Traficomin mukaan tiedon jakaminen tukee yhteiskunnan eri sektorien kyberuhkiin varautumista ja vastaamista. Toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen kertoo olevansa iloinen siitä, jos STT:n toiminta kriisitilanteessa voi auttaa muita organisaatioita varautumisessa kyberhyökkäyksiin.
Tämä tunnustus kuuluu koko henkilöstöllemme yhdessä, koska jokaisen panosta tarvittiin iskusta selviämiseen. Kiitämme lämpimästi Traficomia tunnustuksesta.
toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen, STT
Yhteistyö- ja reagointikyky tulikokeessa
Hyökkäyksen aiheuttamien vahinkojen rajaamisessa ja korjaavissa toimenpiteissä tarvittiin yhteistyötä ja ratkaisukeskeistä asennetta, kertoo tietohallintopäällikkö Tuomas Venho.
Uutistoimisto on organisaationa sellainen, että sen DNA:ssa on kyky reagoida nopeasti erilaisiin tilanteisiin. Tämä voimavara on erityisen tärkeä, kun jotain tällaista tapahtuu.
tietohallintopäällikkö Tuomas Venho, STT
Vaikka hyökkäyksen jälkisiivo on ollut raskasta, STT:n kokonaistietoturvan taso on nyt parempi ja henkilöstön ymmärrys tietoturva-asioista parantunut, Venho arvioi. Hän kuvailee tietoturvan kehittämistä jatkuvaksi prosessiksi ja suosittelee harjoittelemaan erilaisia epätoivottuja skenaarioita.
Moni organisaatio luottaa siihen, että puolustus pitää. Mutta onko mietitty, miten toimitaan eri järjestelmien kohdalla, jos jonnekin murtaudutaan onnistuneesti?
Nopeita toimia hyökkäyksen jälkeen
STT teki heti hyökkäystä seuranneena päivänä ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle, koska tietovuodon mahdollisuutta ei voitu tuoreeltaan sulkea pois. Verkkohyökkäyksestä ilmoitettiin myös Kyberturvallisuuskeskukselle ja tehtiin rikosilmoitus.
Hyökkäyksen tekijäksi ilmoittautui LV-niminen ryhmä, joka esitti STT:lle lunnasvaatimuksia. STT ei ole vastannut vaatimuksiin.
Journalistisesti arkaluontoista materiaalia ei joutunut hyökkääjien haltuun eikä lähdesuoja vaarantunut. Poliisin esitutkinta tietomurrosta ja tietojärjestelmän häirinnästä on yhä kesken.
Turvallisuusympäristön muutokset esillä
Tietoturvan suunnannäyttäjä -tunnustus annettiin STT:lle Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen ja Huoltovarmuuskeskuksen järjestämässä Tietoturva 2022 -seminaarissa tiistaina. Palkinnon kävivät vastaanottamassa toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen, vastaava päätoimittaja Minna Holopainen ja tietohallintopäällikkö Tuomas Venho.
Seminaarin yleisenä teemana olivat turvallisuusympäristön muutokset ja niiden vaikutukset yhteiskunnan eri sektorien kyberturvallisuuteen ja -varautumiseen.
Helsingin Tennispalatsissa järjestettyyn tapahtumaan oli ilmoittautunut yli tuhat osallistujaa.
Oikeussalien kautta Brysseliin: Mikko Gustafsson on STT:n seuraava EU-kirjeenvaihtaja
STT:n uusi EU-kirjeenvaihtaja Mikko Gustafsson aloittaa työt asemapaikallaan Brysselissä elokuussa.
Uuden työnkuvan lisäksi uudessa kotikaupungissakin riittää runsaasti tutustuttavaa, sillä Gustafsson vieraili Belgian pääkaupungissa ensimmäistä kertaa vasta äskettäin. Juhannusviikolle osuneen kuusipäiväisen reissun aikana väistyvä kirjeenvaihtaja Heta Hassinen tutustutti seuraajaansa muun muassa työn kannalta olennaisiin kontakteihin ja huippukokouskäytäntöihin.
Gustafssonin mukaan oli opettavaista seurata runsaat pari vuotta Brysselissä viettäneen kollegan kanssa, miten asiat huippukokouksessa etenevät, missä päätöksiä tehdään ja millaisissa puitteissa journalistit monipäiväisen kokoontumisen aikana työskentelevät.
Lopuksi pitää vielä saada kapulakielisistä päätösteksteistä poimittua olennaiset asiat ja muotoiltua ne uutisteksteiksi.
Mikko Gustafsson, STT
Rötösreportterin eväillä
36-vuotias Gustafsson tuli STT:lle ensimmäisen kerran kesätöihin vuonna 2014 ja aloitti työt täysipäiväisesti seuraavana vuonna.
Hän siirtyi Helsingin Sanomiin keväällä 2019 ja takaisin STT:lle kolme vuotta myöhemmin konsernin sisäisen työkierron kautta, kun tuli valituksi kirjeenvaihtajaksi.
Klassinen toimittajapolku Brysseliin kulkisi ulkomaan ja politiikan toimitusten kautta, mutta Gustafsson on tullut tunnetuksi sekä STT:llä että Helsingin Sanomissa ennen muuta rikos- ja oikeusaiheisiin erikoistuneena toimittajana. Hän kokee, että oma ammattihistoria tarjoaa sopivia työkaluja kirjeenvaihtajan työhön.
Oikkarina oppii lukemaan papereita, ja sitä saa Brysselissäkin varmasti tehdä. Euroopan unionin perusoikeuskirjakin on jo osin tuttu tätä kautta.
Kääntöpuolena Gustafsson kokee, että "päivänpolitiikan virrassa uiminen" on jäänyt vähemmälle oikeustoimituksessa työskennellessä.
Kriisien keskiöön
Suomeen palaavan Heta Hassisen alkuvaiheet Brysselissä olivat koronarajoitusten leimaamat. Pandemian ja myöhemmin Ukrainan sodan myötä kirjeenvaihtajakaudesta sukeutui melko erilainen kuin mitä Hassinen ennakkoon odotti.
Pääsin kuitenkin seuraamaan EU:n päätöksentekoa erittäin historiallisella ja mielenkiintoisella hetkellä. Sanotaan, että kunkin kirjeenvaihtajan kaudelle osuu kriisi EU:ssa, mutta toivon, että seuraajalleni osuva kriisi olisi edes jollain tapaa mittasuhteiltaan hallittavissa.
Heta Hassinen, STT
Gustafsson arvelee, että hänenkin aikansa unionin ytimessä tulee olemaan vahvasti kriisien sävyttämä. Asetelma ei häiritse, oikeastaan päinvastoin – Gustafsson kokee, että toimittajan pitääkin olla paikalla siellä, missä tapahtuu.
Sehän on osa uutistyön suolaa. Suomi on usein pussin perällä, nyt on mahdollisuus olla lähempänä kansainvälisten tapahtumien polttopistettä, esittää kysymyksiä samoissa tilaisuuksissa Politicon ja Financial Timesin toimittajien kanssa.
Merkittävästä mielenkiintoista
EU-kirjeenvaihtajan työsarka on käytännössä loputon, ja suuri osa työstä kuluu niin sanotusti pakollisista aiheista uutisoidessa.
EU on lainsäädännön suurvalta, ja unionin vaikuttavuus on valtavan suuri sitä kautta. Suomenkin lainsäädännöstä iso osa tulee tuotuna, se näkökulma ehkä välillä vähän unohtuu kotimaan journalismissa.
Gustafsson toivoo, että hänen olisi välillä mahdollista myös jalkautua lainsäädäntötyön ylätasolta lähemmäs tavallisia EU-kansalaisia ja kirjoittaa siitä, millaisia asioita kabineteissa ja kokoussaleissa tehdyistä päätöksistä seuraa arjessa.
Oma haasteensa on siinäkin, miten isoista ja vaikeista aihekokonaisuuksista saa kerrottua koukuttavasti lukijoille.
Kyllähän jokainen aamu pitäisi aloittaa sillä ajatusleikillä, että miten tämä on merkityksellistä lukijalle ja miten merkityksellisyydestä saa tehtyä kiinnostavaa.
Uutistoimistoväki keskustelee rajat ylittävästä yhteistyöstä: 5 kysymystä ja vastausta Helsingin alkavasta MINDS-konferenssista
Tällä viikolla runsaat parikymmentä uutistoimistoa ympäri maailman tapaa Helsingissä, kun Suomen Tietotoimisto isännöi kaksipäiväistä konferenssia. Uutistoimistojen kansainvälisen kehitysverkoston MINDSin tapaaminen tuo Helsinkiin yli sata alan huippuammattilaista, mukana ovat muun muassa maailman johtavat uutistoimistot Reuters Britanniasta, AP Yhdysvalloista, AFP Ranskasta ja DPA Saksasta.
Helsingin konferenssi on historiallinen kahdestakin syystä. Ensinnäkin paikan päälle on tulossa ennätyksellisen suuri määrä uutistoimistoammattilaisia. Samalla kehitysverkosto palaa ensi kertaa takaisin kaupunkiin, jossa sen virallinen perustamiskokous järjestettiin syksyllä 2007.
Monet Helsinkiin saapuvista vieraista ovat jo vuosien ajalta tuttuja STT Mediapalveluiden liiketoimintajohtaja Pihla Lehmusjoelle, jonka kaksivuotinen kausi MINDSin hallituksen varapuheenjohtajana päättyi viime vuonna.
Tämä on eräänlainen MINDSin kotiinpaluu 15 vuoden jälkeen. Samalla joukko, joka koostui perustamiskokouksessa paristakymmenestä aktiivista, on kasvanut sataan.
Pihla Lehmusjoki, STT
Tässä artikkelissa Lehmusjoki kertoo tarkemmin siitä, millaista yhteistyötä uutistoimistot kansainvälisesti tekevät ja miten se vaikuttaa suomalaiseen mediaan ja tiedonvälitykseen.
1. Keitä MINDSin jäsenet ovat?
Verkostoon kuuluu yli 20 uutistoimistoa eri mantereilta. Vuonna 2007 perustetun kehitysverkoston keskeinen tehtävä on tukea uutistoimistojen digitalisaatiokehitystä niin kaupallisesta, teknologisesta kuin journalistisestakin näkökulmasta.
Kaikki verkoston jäsenet ovat keskenään yhdenvertaisia riippumatta niiden koosta ja resursseista. STT on ollut MINDSin jäsen sen perustamisesta asti. Vaikka olemme verkoston pienin uutistoimisto, meidät tunnetaan kansainvälisesti erityisesti analytiikan ja automaatiokehityksen edelläkävijänä.
2. Mitkä asiat ovat esillä Helsingin kokoontumisessa?
Tämän vuoden teemoja ovat moniäänisyys sekä uutistoimistojen rajat ylittävä yhteistyö niin toistensa kuin media-asiakkaidensa kanssa. Nämä ovat tietysti ajankohtaisia aiheita aina, mutta Ukrainan sotatilan vuoksi yhteistyön merkitys on entisestäänkin korostunut.
Ammattijournalistien läsnäolo kriisialueilla on erityisen tärkeää luotettavan tiedonvälityksen kannalta, ja uutis- ja kuvatoimistoilla on tässä aivan keskeinen rooli. Olemme paikalla myös niiden kansallisten mediatoimijoiden puolesta, joilla ei ole siihen mahdollisuutta.
3. Miten STT hyötyy uutistoimistojen välisestä yhteistyöstä?
Kehitysverkoston tapaamiset ovat hyvä foorumi kertoa kumppanitoimistoille STT:n innovaatioista ja kuulla vastaavasti muualla tehdystä kehitystyöstä. Uutistoimistojen ei kannata tahoillaan keksiä pyörää uudelleen, sillä usein keksintö, joka toimii meillä, toimii myös jossakin muualla – ja toisin päin.
STT on esimerkiksi saanut yhteistyöprojekteille merkittäviä innovaatiorahoituksia ja kaupallistanut kansainväliselle markkinalle useamman palvelun, kuten STT Tarkkailijan ja STT Pikkulinnun.
Yhteistyömme on erityisen tiivistä toisten Pohjoismaiden kesken, ja STT on monesti toisille uutistoimistoille keskeisin tiedon ikkuna suomalaiseen yhteiskuntaan. Meidän uutis- ja kuvapalvelumme kautta maailmalla tiedetään, mitä Suomessa tapahtuu.
4. Mitä hyötyä MINDS-yhteistyöstä on STT:n asiakkaille ja suomalaisille mediankuluttajille?
Hyödyt tulevat jälleen yhteistyön kautta. Yksittäisen kansallisen uutistoimiston ”kehitysmuskelit” ovat kovilla, kun samaan aikaan kehitetään uutta ja ylläpidetään olemassa olevaa perusliiketoimintaa. Kuten nykytyöelämälle on tyypillistä, käsipareista on jatkuvasti vajetta.
Uutistoimistoverkoston yhteistyö näkyy STT:n asiakkaille ja aina mediankuluttajille asti hyvin konkreettisilla tavoilla esimerkiksi yöaikaisessa uutistoiminnassa ja erilaisten suurten, kansainvälisten uutistapahtumien yhteydessä.
STT:n yövuoroja on jo vuosien ajan tehty maapallon toiselta puolelta Sydneystä. Ennen koronapandemian puhkeamista suomalaiset työskentelivät yhteisessä ”kengurutoimituksessa” eurooppalaisten kollegojensa kanssa. Yövuorojärjestely on paitsi merkittävästi parantanut henkilöstön hyvinvointia myös lisännyt yöllä tehtyjen uutisten määrää ja laatua, kun toimittajat voivat työskennellä päivävuoroissa toisella aikavyöhykkeellä.
Kansainvälisissä uutistapahtumissa, kuten suurissa urheilukilpailuissa, STT tekee kuvanvaihtoa muun muassa kaikkien pohjoismaisten uutistoimistojen kanssa, mikä takaa hyvin kattavan kuvanvälityksen suomalaiselle yleisölle.
5. Ovatko eri maiden uutistoimistojen kohtaamat haasteet samankaltaisia?
Kyllä, vaikka merkitystä on toki kansallisen markkinan koolla, median toimintaedellytysten tukemisella ja kunkin maan mediankulutuksen trendeillä. STT on MINDS-verkoston uutistoimistoista kooltaan pienin, mikä vaikuttaa siihen, että joskus alaan yleisesti vaikuttavat ilmiöt rantautuvat meille muita maita aikaisemmin.
Itse näen tässä myös hopeareunuksen: uskon, että STT on koostaan huolimatta ollut edelläkävijänä monissa kehityshankkeissa juuri siksi, että meidän on täytynyt ottaa innovaatioita käyttöön etujoukoissa ja pienikokoisena toimijana olemme ehkä myös ketterämpiä kuin isot organisaatiot.
Uimarin varovainen katse vetosi tuomaritrioon – Lehtikuvan Heikki Saukkomaa palkittiin Vuoden urheilukuvasta
Olympiaedustaja Ari-Pekka Liukkonen tähyilee tulostaulua kilpakumppaneidensa vartaloiden välistä. Kasvot kuvassa ilmentävät yksilötason merkitystä urheilussa ja tuovat inhimillisyyttä lajiin, jossa keho on kuin kone, tulkitsi Kuvajournalismi 2021 -kilpailun tuomaristo.
Vuoden urheilukuvaksi valittu otos on Lehtikuvan Heikki Saukkomaan työn tulos. Saukkomaa kuvasi Liukkosta Tokion olympialaisten 50 metrin vapaauinnin alkuerien yhteydessä viime heinäkuussa.
Kuvauspaikka määrittää raamit
Saukkomaa on palkittu ja erittäin kokenut kuvaaja, joka on uransa aikana kiertänyt esimerkiksi kymmenet olympialaiset. Hän kertoo, että näissä arvokilpailuissa uinnin kuvaamiseen on yleensä tarjolla kaksi kuvauspaikkaa altaan tasolla. Paikka pitää valita etukäteen ja siitä ei saa liikkua eikä nousta seisomaankaan.
Uintisessio kestää kolmisen tuntia. Kuvat otetaan siltä yhdeltä paikalta.
kuvaaja Heikki Saukkomaa, STT
Saukkomaan mukaan kuvaajan olisi hyvä tietää jotakin eri uintityyleistä ja matkoista, jotta paikan valinta ja kuvaaminen onnistuu. Tokiossa hän oli kameroineen sijoittunut lähelle maalintuloa: 50 metrin vapaauinnin kuvaamiseen olosuhteet olivat hankalat, sillä yksi erä kestää vain runsaat 20 sekuntia.
Edessä on roiskeita ja muita uimareita, eikä seurattava urheilija käy montaa kertaa ottamassa happea noin lyhyellä matkalla.
Saukkomaan mukaan tällaisessa tilanteessa parhaat hetket kuvata ovatkin uimareiden hyppääminen veteen sekä suorituksen jälkeiset tapahtumat altaassa ja sen reunalla.
Oikeaa hetkeä odotellessa
Saukkomaan mukaan Liukkonen jäi osuutensa jälkeen pitkäksi aikaa muiden uimareiden taakse, joten hän vain odotti hetkeä, jolloin saisi otettua jonkun kuvan pitkänhuiskeasta suomalaisesta.
Kun tuo hetki sitten koitti, Saukkomaa ajatteli heti, että kuvasta tuli erilainen ja jotenkin jännittävä.
Muistaakseni lähetin sen suoraan kamerasta Suomeen. Kuvaa ei ole rajattu jälkeenpäin.
Hän ei itse halua kauheasti tulkita kuvaa. Jonkinlaista tirkistelyn vaikutelmaa saattaa Saukkomaan mukaan syntyä siitä, että Liukkonen katselee aika varovasti tulostaan, joka ei ollut niin hyvä kuin mitä tämä odotti.
Palkitut kuvat esillä
Kuvajournalismi 2021 -kilpailun voittajat palkittiin Suomen kuvajournalistit ry:n julkistamistilaisuudessa 7. huhtikuuta. Kilpailu on Suomen vanhin ja ainoa kuvajournalismin ja dokumentaarisen kuvan kilpailu, johon osallistui tällä kertaa 72 kuvaajaa.
Kilpailun tuomareiksi on vuosittain kutsuttu alan arvostettuja ammattilaisia. Tämän vuoden tuomarit ovat kuvajournalisti ja kuvatoimittaja Marjo Tynkkynen, dokumenttiohjaaja Sami Kieksi ja liettualainen kuvajournalisti Jonas Staselis.
Kaikki palkitut ja kunniamaininnan saaneet kuvat sekä muuta kilpailun satoa on nähtävillä Sanomatalossa Helsingissä huhtikuun loppuun asti. Lisäksi kilpailukuviin voi tutustua osoitteessa www.kuvajournalismikilpailu.fi.
Ukrainan sodan syttyminen korosti nopeiden ensiuutisten merkitystä – STT:n viivauutisten määrä nousi kevään 2020 kiivaan koronavaiheen tasolle
Suomen Tietotoimistossa tehtiin helmikuussa huomattavasti normaalia enemmän niin sanottuja viivauutisia. STT:n uutistuotannossa viivat edustavat otsikoimattomia ja hyvin tiiviitä uutisia, jotka toimivat herätteenä silloin, kun jostain tärkeästä aiheesta on saatu uutta ja merkittävää tietoa.
Edellisen kerran viivoja on tehty samassa mitassa maaliskuussa 2020, kun koronapandemia sulki maailman ja Suomen. Juuri kriisioloissa uutistoimiston yhteiskunnallinen merkitys korostuu, STT:n silloinen toimitusjohtaja Kimmo Pietinen kommentoi koronakevään uutisointia blogissamme.
Uutistekstiviestejä liki tuplamäärä
Jo 4. helmikuuta alkaneet ja runsaat pari viikkoa kestäneet Pekingin talviolympialaiset kiihdyttivät napakoiden ensiuutisten julkaisutahtia. Viivojen kokonaismäärä nousi poikkeukselliselle tasolle kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa.
Ukrainan sotauutisoinnin mittaluokan poikkeuksellisuutta alleviivaa se, että Venäjän hyökkäys tapahtui kuukauden lopussa, mutta silti se vaikutti viivojen määrään huomattavasti enemmän kuin lähes koko kuukauden ajan uutisointiin vaikuttaneet olympialaiset.
liiketoimintajohtaja Pihla Lehmusjoki, STT
Kaikkiaan viivoja tehtiin helmikuussa 438 kappaletta ja yli kolmannes niistä lähetettiin kuun viimeisen viikon aikana.
Viivojen paljous heijastuu suoraan myös STT:n tekstiviestiuutispalveluun. Viivat pyritään kirjoittamaan aina valmiiksi 156 merkin SMS-mittaan, jotta ne olisi mahdollisimman nopea välittää uutistekstiviestien tilaajille.
Helmikuussa STT:n uutistekstareita toimitettiin asiakkaiden kännyköihin yli 164 000 kappaletta, mikä on normaaliin kuukauteen verrattuna lähes kaksinkertainen määrä.
Versioiden määrä kasvoi maltillisemmin
Laajojen ja merkittävien uutisaiheiden kohdalla on tyypillistä, että viivoja tehdään useita sitä mukaa, kun jostakin asiasta saadaan uutta tietoa. Viivauutisointia seuraa aina pidempien juttuversioiden tekeminen . Pidemmissä teksteissä yhdistellään tietoja ja kontekstoidaan ja taustoitetaan kulloistakin uutisaihetta laajemmin.
Pidempien versioiden osalta helmikuu ei näyttäytynyt yhtä poikkeuksellisena kuin pelkkiä viivauutisia tarkasteltaessa. STT:n uutistoimitus kyllä kirjoitti helmikuussa erilaisia juttuversioita enemmän kuin kuukauden aikana keskimäärin, mutta tuoreessa kriisitilanteessa selkin muutos on ollut juuri tiivismuotoisten ensiuutisten voimakas kasvu.
STT:ssä uskotaan kömmähdysten avoimeen käsittelyyn: ”Joskus virheet sattuvat uutisiin”
Mikä yhdistää YK:n yleiskokousta, ruotsalaistalojen uima-altaita ja härmärockin jättiläistä Eppu Normaalia? Ainakin se, että näistä kaikista on uutisoitu virheellisesti.
Viime viikolla Suomen Tietotoimisto astui miinaan, kun se uutisoi Eppu Normaali Oy:n ostaneen Yleisradiolta Tohlopin toiminnot Tampereella. Oikea uutinen uuden tuotantostudion suunnittelusta sai vinhan lisäkierteen, kun jutunteon yhteydessä uutistekstiin päätyi vahingossa mukaan sisältöä vanhasta aprillipilasta.
Virheitä sattuu joka työssä
Vaikka virheet ovat asia, jota STT:ssä yritetään kaikin keinoin välttää, niitä sattuu toisinaan, sanoo vastaava päätoimittaja Minna Holopainen:
Uutistoimistotyö on ihmistyötä, ja kaikki ihmiset tekevät joskus virheitä. Joskus ne sattuvat uutisiin.
vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, STT
Uutistyössä tehdyn virheen jälkeen on tärkeä myöntää tapahtunut ja korjata väärät tiedot mahdollisimman näkyvästi, Holopainen sanoo. Hän lisää, että vaikka virheiden tekeminen ei ole kenestäkään mukavaa, niin vakavan uutistoimistonkin pitää pystyä nauramaan itselleen.
Luotettavuus on STT:n tärkein arvo. Mutta ei maailma yhteen virheeseen kaadu eikä myöskään STT:n luotettavuus.
.
Kun virheen myöntää ja sitä analysoi – mielellään yhdessä kollegojen kanssa – siitä on helpompaa myös päästä yli, Holopainen sanoo. STT:ssä puitiinkin tuoretta uutismokaa muistelemalla aiempina vuosina ja vuosikymmeninä tapahtuneita kömmähdyksiä.
Klassikkomokasta erilaisia versioita
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukseen liittyvä klassikkomoka on tapahtunut jo niin kauan sitten, että sen tarkka syntyaika on unohtunut – ja kenties virheen tehnyt toimituskin muistetaan väärin.
Holopainen sanoo, että hänelle käännösvirhe mainittiin varoittavana esimerkkinä jo ensimmäisessä kesätyöpaikassa Yleisradiossa 1980-luvulla. Holopaiselle kerrotun version mukaan nimenomaan STT:n kesätoimittaja olisi tehnyt kauan sitten käännösjuttua YK:n yleiskokouksesta (englanniksi General Assembly) ja kirjoittanut juttuun, että kenraali Assembly oli puhjennut suosionosoituksiin.
STT:n kokenut ulkomaantoimittaja Niilo Simojoki puolestaan kertoo kuulleensa tarinasta version, jossa ”kenraalia” tervehti henkilö nimeltä Loud Cheers eli samaisessa uutisessa olisi tehty kaksikin käännösvirhettä.
Vaikka yksityiskohdat ovat hämärtyneet ajan saatossa, toimii tapaus kelpo varoituksena huolimattomien käännösten vaaroista vuosikymmenten jälkeenkin.
Kompurointia toisen kotimaisen kanssa
Toinenkin vanha tapaus liittyy käännösvirheeseen. Kerrotaan, että 1970-luvulla eräs toimittaja olisi kääntänyt ruotsinkielisestä uutisesta sanan simbassäng (uima-allas) muotoon simpanssisänky.
Holopaisen mukaan tämä virhe on välillä pantu STT:n ja toisinaan Helsingin Sanomien piikkiin. Helsingin Sanomat kuitenkin otti kyseisen mokan oman toimittajansa nimiin muutaman vuoden takaisessa kömmähdyskoosteessa.
.
Tuoreempi ruotsinkieliseen lähdetekstiin liittyvä hutilointi on sen sijaan varmuudella tapahtunut STT:ssä. Uutistoimistossa kirjoitettiin vuonna 2004 Svenska Teaternin revyystä, jossa oli mukana eräs harmonikansoittaja (ruotsiksi dragspelare). Suomenkielisessä uutisessa hanuristista tuli kuitenkin erheellisesti dragnäyttelijä.
Oikaisun lisäksi harmonikkataiteilijalle toimitettiin tuolloin kukkalähetys, johdon assistentti Tarja Björkqvist muistelee.
Huumorin vaarat konkretisoituivat
Vuonna 1982 käydyn Falklandin sodan aikoihin STT:ssä puolestaan sattui tapaus, joka osoittaa kuinka vaarallista huumori voi työtehtävissä joskus olla.
Ilmeisen hiljaisen työvuoron päätteeksi eräs ulkomaantoimittaja oli jättänyt kirjoituskoneen näppäimistölle tekstin, jossa kerrottiin lintujen nokkien pehmenneen mahdollisesti sotatoimissa käytettyjen kemikaalien seurauksena. Mainittiinpa jutussa myös Britannian prinssi Philipin puuttuneen tapaukseen – tai näin ainakin jälkipolville säilynyt versio tapahtuneesta kuuluu.
Joka tapauksessa töihin saapunut toimittaja ei ymmärtänyt kollegansa kirjoitelmaa huumoriksi, vaan lähetti sen eteenpäin lehtien julkaistavaksi. Herkän ulkopoliittisen tilanteen vuoksi täysin perättömän uutisen levittämisestä syntyi aikanaan kohtalaisen suuri selkkaus, Holopainen kertoo.
Eikä suullinen ilmaisukaan aina niin helppoa ole: Monet muistavat poikkeuksellisen rikosjutun, jossa lakimies Juha Turunen sieppasi Herlinin teollisuussuvun perijättären toukokuussa 2009 ja piti naista vankinaan Turussa lähes kolme viikkoa.
Tapauksen oikeudenkäyntiä seurattiin tuolloin tietenkin myös STT:n radiouutisissa. Eräänä aamuna varhaista lähetystä koonnut toimittaja onnistui lukemaan radiosähkeen niin, että lopputulema kuului ”syytetyn penkillä istuu turkulainen juristi Juha Turisti”. Tällaisen riimittelyn jälkeen seuraavienkaan lähetysten lukeminen ei kuulemma meinannut onnistua naurunpyrskähdysten takia.
STT:n siteerausselvitys nostaa esiin uutiskilvan onnistujia
Miten ja miksi STT:ssä siteerataan muiden kotimaisten tiedotusvälineiden skuuppeja?
STT:n siteeratuimmat -listaus on ilmestynyt Suomen Journalistiliiton ammattilehdessä Journalistissa vuodesta 2011 lähtien. Viime vuonna Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelija Timo Ollikainen sai valmiiksi opinnäytetyönsä, jossa hän tutki selvityksen syntyhistoriaa ja tekotapoja.
Tuoreimman selvityksen juuri valmistuttua on hyvä hetki taustoittaa sitä, miten siteerauspäätökset syntyvät.
Uutisen tajua tarvitaan
STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen kertoo Ollikaisen opinnäytetyössä, että siteerausselvityksessä ideana on se, että uutiset kilpailevat siitä, miten ne tulevat siteeratuiksi.
Vaikka osa medioista tiedottaa uutisvoitoistaan STT:n suuntaan, se ei tarkoita, että uutistoimisto automaattisesti tekisi oman versionsa teksteistä. Siteerauspäätökset tehdään aina STT:n normaalien uutiskriteerien mukaan.
Kyllähän kaikki toimitukset mielellään kertovat tuottavansa skuuppeja, mutta kyse on siitä, miten uutiset pärjäävät julkisuudessa.
vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, STT
Holopainen toki myöntää, että siteeraamista varten on vaikea laatia sellaisia kirjallisia ohjeita, jotka olisivat kaikkiin tilanteisiin päteviä ja aikaa kestäviä. Niinpä toimittajilta vaaditaan uutisen tajua eli kykyä tunnistaa laajemmin kiinnostavia ja uutiskynnyksen ylittäviä asioita ja tapahtumia.
Toisinaan yksittäisen uutisen saama julkisuus ei riipu siitä, miten toimittajat uutisen merkitystä arvottavat. Jos skuuppi julkaistaan erityisen vilkkaana uutishetkenä, sitä ei välttämättä ehditä huomioida lainkaan. Hiljaisena uutispäivänä taas painoarvoltaan kevyemmätkin jutut saattavat nousta siteerauksiksi.
Historia mahdollistaa trendiseurannan
STT:n siteerausselvitys on toisinaan toteutettu jo joulukuussa, jolloin vuoden viimeiset viikot ovat jääneet huomioimatta. Viime vuosina on kuitenkin vakiintunut käytäntö, jossa selvityksessä tarkastellaan koko päättynyttä vuotta.
Journalisti-lehti kirjoittaa tuoreimmasta selvityksestä jutun sen valmistuttua. Lehden pitkäaikainen toimitussihteeri Manu Marttinen sanoo, että alkuvuonna julkaistavassa siteerauslistausartikkelissa tulee samalla kerrattua päättyneen vuoden uutistapahtumia ja merkittäviä skuuppeja.
Minna Holopaisen mukaan STT:lle on luonnollista tuottaa asiakkailleen tietoa, joka koetaan hyödylliseksi. Siteerausselvityksen ansioksi hän laskee muun muassa sen, että kun joku toimitus on parantanut asemiaan listalla, hyvä journalistinen työ ja kehitys tulevat tätä kautta näkyviin.
Samalla hän painottaa, että yksittäisen vuoden sijasta kannattaa tarkastella trendejä. Vaikka jokin toimitus nousisi toisen ohi yhtenä vuotena, ei siitä voi vielä päätellä medioiden toiminnan muuttuneen. Johtopäätöksiä voi vetää korkeintaan sitten, jos trendi jatkuu samansuuntaisena useamman vuoden ajan.
Parin vuoden takaisessa blogipostauksessa Holopainen summasikin, että STT:lle itselleen siteerausselvitys tarjoaa runsaasti mielenkiintoista dataa paitsi uutistoimiston omista toimintatavoista myös ympäröivästä mediatodellisuudesta.
Haaksirikkoutunut japanilainen merikapteeni ja savolaissyntyinen tiedemies – erikoinen kohtaaminen 230 vuoden takaa toimii valokuvakilpailun alkukipinänä
Suomen Tietotoimisto on ensi vuonna mukana tukemassa valokuvakilpailua ja -näyttelyä, jonka teemana on suomalaisten ja japanilaisten välinen ystävyys. Kilpailu alkaa heti vuoden alussa, ja se kestää maaliskuun loppuun asti. Kaikki Suomen ja Japanin kansalaiset voivat osallistua kilpailuun valokuvilla, jotka kuvaavat kohtaamisia ja ystävyyttä.
Syy valokuvakilpailun teemaan löytyy kaukaa menneisyydestä. Vuonna 2022 tulee nimittäin kuluneeksi 230 vuotta siitä, kun eräs japanilaisen merikapteeni pääsi palaamaan kotimaahansa Siperiassa vaikuttaneen savonlinnalaissyntyisen tiedemiehen avustuksella.
Myrsky vei pitkälle harharetkelle
Kapteeni Daikokuya Kodayu (1751–1828) tovereineen oli purjehtimassa kohti nykyistä Tokiota vuonna 1782, kun heidän laivansa joutui myrskyyn ja ajautui pois kurssilta. Harhailtuaan yli puoli vuotta merellä japanilaiset päätyivät Aleuttien saaristossa sijaitsevalle Amchitkan saarelle.
Japanilaismiehistö oli hyvän aikaa jumissa saarella, jonka lähiseutuja Venäjä tuolloin kontrolloi. Heitä ja saarella asuvia venäläisiä noutamaan tullut venäläisalus upposi aivan Amchitkan edustalla, mutta neuvokkaat merimiehet rakensivat lopulta hylkypuusta oman aluksen. Sillä he pääsivät merille ja rantautuivat lopulta Venäjän koilliskulmalla sijaitsevalle Kamtšatkan niemimaalle.
Myöhemmin japanilaisseurue päätyi satojen kilometrien päähän Etelä-Siperiaan. Irkutskin kaupungissa Kodayu tapasi lopulta luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija Eric Laxmanin (1737–1796). Tämä Savon sydänmailla syntynyt pappisvihkimyksen saanut akateemikko toimi alueella Venäjän keisarillisen kabinetin "mineralogisena matkailijana".
Laxmanin avustuksella kauas kotoaan päätynyt merenkävijä matkasi itsensä Katariina Suuren puheille Pietarin liepeille ja sai keisarinnalta luvan palata Japaniin. Paluumatkalle oppaaksi lähti Laxmanin poika Adam.
Vuonna 1792 Kodayun pitkä harharetki päättyi onnellisesti, kun hän palasi Japaniin liki vuosikymmenen poissaolon jälkeen. Sanotaan, että kotiinpaluu oli suomalaisen ja japanilaisen ystävyyden ansiota, ja valokilpailun avulla halutaan nyt löytää uusia tapoja ilmentää tätä sidettä.
Näyttely aukeaa toukokuussa
Toimitusjohtaja Kimmo Laaksosen mukaan STT lähti mielellään mukaan erikoisen historiallisen tapahtuman innoittaman kuvakilpailun järjestelyihin. Hän sanoo odottavansa mielenkiinnolla kuvasatoa, jolla kuvataan Suomen ja Japanin ystävyyttä nykypäivässä.
Eritoten korona-ajan painaessa ihmisten ajatuksia tumman sävyihin, on hyvä tuoda valoa valokuvilla ystävyydestä. Tätä me kaikki tarvitsemme.
toimitusjohtaja Kimmo Laaksonen, STT
Näyttely, johon tullaan valitsemaan 15 kuvaa, kootaan ensimmäisenä Pikku-Finlandiaan toukokuussa 2022. Myöhemmin ensi vuoden aikana näyttely tulee kiertämään eri puolilla Suomea – esimerkiksi kesällä se nähdään Kouvolan taidemuseossa.
Valokuvakilpailuun lähetetyistä kuvista on tarkoitus koota myös valokuvakirja.
Kilpailun ja näyttelyn järjestävät Japanin Suomen-suurlähetystö ja Suomen Kameraseurojen Liitto. STT:n lisäksi näyttelyä ovat lisäksi tukemassa Finnfoto ja Suomen valokuvataiteen museo.
STT sai uuden osa-aikaisen kirjeenvaihtajan – Kirsti Karttunen tarkkailee amerikkalaisen demokratian tilaa äärimmäisen köyhyyden ja vaurauden rajamaastossa
Suomen Tietotoimisto on tauon jälkeen saanut taas oman edustajansa Yhdysvaltoihin, kun Kirsti Karttunen matkusti Pohjois-Amerikkaan kiitospäiväksi marraskuun lopulla. Karttunen asuu New Yorkissa, josta käsin hän työskentelee STT:n osa-aikaisena kirjeenvaihtajana. Suomessa hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Ylellä, Helsingin Sanomissa, Talouselämässä ja Savon Sanomissa.
Karttunen palasi itselleen tuttuun kaupunkiin varsin lyhyen tauon jälkeen. Hän muutti New Yorkiin edellisen kerran kesällä 2019 saatuaan opiskelupaikan Columbian yliopistosta. Kun hän valmistui maisteriohjelmasta seuraavan vuoden toukokuussa, koronapandemia oli jo sekoittanut arjen Atlantin molemmin puolin. Monet hänen opiskelukavereistaan lähtivät maasta, mutta Karttunen päätti jäädä.
.
Viime vuonna Karttunen teki päätyönään laajaa entisiä vankeja ja taloutta koskevaa juttuprojektia Pulitzer Center on Crisis Reporting -organisaatiolta saamallaan apurahalla. Kevään aikana hän teki myös freelance-toimittajan töitä pääosin yhdysvaltalaisille medioille. Suomeen Karttunen palasi vasta kuluvan vuoden syyskuussa eli asuttuaan Yhdysvalloissa yhtäjaksoisesti yli kaksi vuotta.
Suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä
STT:n osa-aikaisena kirjeenvaihtajana Karttunen tulee kirjoittamaan paljon Yhdysvaltain politiikasta. Se sopii hänelle, sillä hän kertoo olevansa erityisen kiinnostunut maan demokratian tilasta. Esimerkiksi Karttusen lopputyö Columbiassa käsitteli äänioikeutta ja sen rajoittamista Yhdysvalloissa.
Amerikkalaiseen yhteiskuntaan liittyvät suuret kysymykset ovat Karttuselle muutenkin tuttuja. Hän on aiemmin paneutunut muun muassa maan pankkijärjestelmään ja luottoluokitukseen liittyviin kysymyksiin sekä ongelmiin, joita vapautuvat vangit kohtaavat yrittäessään palata yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.
Karttusen mukaan vankilatuomio tarkoittaa Yhdysvalloissa usein sitä, että saadakseen pankkitilin, asunnon, työpaikan tai tietyissä osavaltioissa äänioikeuden, ihmisen pitää hypätä lukuisten renkaiden läpi – eikä tämä silti välttämättä onnistu.
Tuntui mielettömältä, kun yksi Floridassa lopputyöprojektini aikana tapaamista ihmisistä sai presidentinvaaleissa viimein äänestää.
Kirsti Karttunen
Eriävien todellisuuksien vedenjakajalla
Tällä hetkellä Karttunen asuu Manhattanilla Harlemin reunalla. Hän kuvailee asuinympäristönsä edustavan suurkaupunkia kokonaisuudessaan, sillä äärimmäinen köyhyys ja äärimmäinen vauraus ovat molemmat lähellä.
Keskuspuiston pohjoislaidan penkeillä istuskelevat ne, joilla ei ole elämässä juuri mitään ja eteläiseltä laidalta löytyy Billionaires' Row -nimeä kantava miljonäärien asuintalojen rivistö.*
Itse hän on erityisen onnellinen siitä, että pääsee helposti kävelemään tai pyöräilemään lempipaikkaansa Keskuspuistoon.
Karttunen asuu maan – ellei jopa maailman - tunnetuimmassa kaupungissa ja itärannikolla, jossa tapahtuvat asiat saavat suuren painoarvon myös suomalaisten tiedotusvälineiden uutisoinnissa. Hän toivoo, että ehtisi kirjoittaa myös amerikkalaisia laajemmin koskettavista teemoista ja sellaisista arkisemmista asioista, jotka poikkeavat Suomen tilanteesta.
Opinnoissani keskityin myös maan huumepolitiikkaan ja sen historiaan, siitäkin aiheesta ehdin toivottavasti tehdä juttuja useammasta näkökulmasta. Lisäksi muun muassa sairausvakuutus ja verotus ovat juttuaiheiden listalla.
Karttunen asuu New Yorkissa ainakin ensi vuoden loppuun asti. On kuitenkin hyvin mahdollista, että hän asettuu Yhdysvaltoihin ainakin jossain määrin pysyvämmin.
Vaikka New Yorkissa eläminen tuntuukin toisinaan hullulta, kun vaihtoehtona olisi turvallisempien pyöräteiden Helsinki!
*Tekstiä korjattu 30.12.2021: Keskuspuiston laidalla oleva rakennuskeskittymä tunnetaan nimellä Billionaires' Row, ei Millionaires' Row.
STT rajoittaa Valko-Venäjän valtiollisen uutistoimiston kuvien jakelua ja käyttöä nettiuutisissa
Suomen Tietotoimisto lopetti keskiviikkona 10. marraskuuta valtaosin Valko-Venäjän valtiollisen uutistoimiston Beltan kuvien käytön uutisissa, jotka liittyvät Puolan ja Valko-Venäjän väliseen rajakriisiin.
STT on saanut Beltan kuvia käyttöönsä kansainvälisen uutistoimisto AFP:n uutiskuvapalvelun kautta. Niitä on välitetty edelleen STT:n uutiskuvapalvelun asiakkaille.
Kuvaustilanteiden aitoutta ei ole mahdollista varmistaa, eivätkä autoritaarisesti johdetun Valko-Venäjän valtiollisen uutistoimiston toimintatavat todennäköisesti vastaa STT:n käsitystä riippumattomasta journalismista, kertoo STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen.
Luotettavuus on meille yhtä keskeinen arvo sekä teksti- että kuvapalveluissa. Tässä tapauksessa me emme voi varmistua siitä, ovatko kuvaustilanteet olleet aitoja.
vastaava päätoimittaja Minna Holopainen, STT
STT:n toimitus välttää Beltan kuvien käyttöä myös verkon suorajulkaisupalvelussa. Moni suomalaismedia käyttää tätä palvelua, jossa STT:n nettitoimittajat valikoivat ja kuvittavat asiakkaiden verkkosivuilla julkaistavia STT:n uutisia.
Konfliktialueet hankalia uutismedioille
Mikäli joidenkin Beltan kuvien välittämistä STT:n asiakasmedioille pidetään journalistisesti tarkasteltuna välttämättömänä, niin kuvia voidaan jakaa eteenpäin. Tällöin kuviin liitettävissä kuvateksteissä ja kuvien metatietojen ohjekentässä kuitenkin kerrotaan, että kuvalähde on Valko-Venäjän valtiollinen uutistoimisto eikä materiaalin aitoutta ole voitu varmistaa.
STT on ilmoittanut linjauksestaan uutistoimisto AFP:lle. STT pyrkii saamaan uutiskuvapalveluunsa kuvia raja-alueelta muista lähteistä Beltan sijasta.
Lisäksi STT lähettää perjantaina 12. marraskuuta oman kuvaajan ja toimittajan Valko-Venäjän ja Liettuan rajalle. Valko-Venäjä on siirtänyt ihmisiä myös Liettuan rajalle, vaikka uutisointi on keskittynyt Puolan tilanteeseen. STT:n kaksikko siirtyy tarvittaessa jatkamaan uutisointia Puolaan.
STT:n saatavilla on tähänkin mennessä ollut AFP:n Puolassa ottamaa kuvamateriaalia. AFP:n kuvaajat eivät kuitenkaan ole päässeet Puolan puolellakaan aivan rajan tuntumaan, kertoo STT:n visuaalisen journalismin tuottaja Aleksi Tuomola.
Kun lähetämme oman toimittajan ja kuvaajan matkaan, niin saamme ensikäden tietoa sekavasta tilanteesta.
tuottaja Aleksi Tuomola, STT
Minna Holopainen muistuttaa, että konfliktialueilta toimitettavien kuvien käyttöä pitää harkita tarkkaan, jos paikan päälle ei päästä omin voimin.
Jopa silloin, kun kuvat ovat riippumattomissa medioissa työskentelevien kuvaajien ottamia, he eivät läheskään aina pääse liikkumaan vapaasti tällaisilla alueilla.
vastaava päätoimittaja Minna Holopainen
Pakotteet rajakriisin taustalla
EU:n päättäjät katsovat Valko-Venäjän toteuttavan Puolan rajalla hybridioperaatiota. Länsimaiden mukaan Valko-Venäjä houkuttelee ihmisiä Lähi-idästä Valko-Venäjälle lähettääkseen heitä suurin joukoin rajan yli EU:n alueelle kostoksi maalle asetetuista talouspakotteista. Puola syytti keskiviikkona Valko-Venäjää valtionterrorismista.
Pakotteet ovat vastatoimi Valko-Venäjän ihmisoikeusrikkomuksiin, kansalaisyhteiskunnan sortoon sekä toukokuiseen tapaukseen, jossa maa pakotti Ryanairin matkustajakoneen laskeutumaan Minskiin perättömään pommiuhkaan vedoten. Koneen laskeuduttua Valko-Venäjän viranomaiset pidättivät lennolla olleen valkovenäläisen toisinajattelijan naisystävineen.
Valko-Venäjän ja Puolan väliselle raja-alueelle on jäänyt loukkuun arviolta pari tuhatta maahan pyrkijää. Puola on ottanut alueella käyttöön hätätilan, rakentanut teräslanka-aidan ja lähettänyt alueelle tuhansia sotilaita. Lisäksi se on hyväksynyt rajamuurin rakentamisen.