Tiedustelu, vakoilu, urkinta ja tarkkailu

Tiedustelu – tiedon keräämistä laillisin keinoin. Tiedustelua tekevät siihen määrätyt tai asetetut toimijat, kuten tiedustelupalvelut tai muut vastaavat organisaatiot.

Vakoilu – tiedon keräämistä laittomin keinoin. Voi olla valtioiden harjoittamaa vakoilua tai yritysvakoilua.

Urkinta – on tavalla tai toisella kyseenalaista. Urkinnaksi voidaan kutsua muun muassa henkilökohtaisten tietojen kaivelemista tai keräämistä luvattomasti. Esim. hiihtäjä Mika Myllylän tietoja asiattomasti tarkastelleiden poliisien voidaan sanoa urkkineen tai brittilehden urkkineen julkkisten puhelimia.

  • Jos vieraan valtion epäillään kuunnelleen Saksan liittokanslerin puhelinta, kyse on vakoilusta, mutta myös urkinta-sanaa voidaan tarpeen mukaan käyttää rinnakkain vakoilun kanssa.
  • Laillistakin tiedustelua voi tilanteen mukaan kutsua urkinnaksi, jos se on luonteeltaan kiistanalaista tai selvästi ristiriidassa yksityisyyden suojan kanssa.
  • Usein on vaikea päätellä, onko tiedonhankinta on ollut laillista vai laitonta. Silloin urkinta voi olla käyttökelpoisin vaihtoehto.

Tarkkailu (sotilaallisena terminä) on valtioiden välistä, perustuu kohdemaan suostumukseen.

Sotilastarkkailija – valtuuttaja on yleensä YK tai Etyj. Aseeton.

Tarkkailulento – lennolla voi olla mukana myös kohdemaan edustajia. Kone on aseistamaton.