Australian palojen kaksi- ja nelijalkaiset uhrit ovat tulleet tutuiksi STT:n toimittajille
STT:n toimittajat Australiassa ovat seuranneet valtavia maastopaloja lähietäisyydeltä. Pahimpina palopäivinä savu on ollut heidän kotikaupungissaan Sydneyssäkin sakeaa ja ilmanlaatu huonoa.
Laajat maastopalot riehuneet ympäri Australiaa viime syksystä saakka. Ne ovat vaatineet jo ainakin 33 ihmisuhria ja lukemattomien eläinten hengen.
Itse paloiltahan olemme turvassa täällä kaupungissa. Toki viikonloppureissulla vuokra-autolla jännitti vähän kun isojakin teitä saatetaan sulkea yhtäkkiä palojen takia.
toimittaja Anssi Rulamo, STT
Rulamon kollega toimittaja Milja Rämö tviittasi tammikuun lopussa tunnelmista näin:
Toimittajien arjessa maastopalot ovat näkyneet ennen kaikkea päivittäisinä juttuaiheina. STT:n toimittajat ovat kirjoittaneet niin paljon Australian asioista, että osa Rulamon kavereista on kuvitellut hänen olevan maassa kirjeenvaihtajana kattamassa vain näitä aiheita. Todellisuudessa STT:n toimittajat tekevät Australiasta käsin samoja vuoroja kuin toimittajat Suomessa.
Harvoinhan Australia ylittää uutiskynnystä Suomessa tai muutenkaan maailmanlaajuisesti, suurimmaksi osaksi ollaan syrjässä maailmanpolitiikan myrskyistä. Nyt tilanne on ollut toinen.
Ihmis- ja eläinkohtaloita sekä yhteiskunnallista keskustelua
Rulamo ja kuvaaja Mesut Turan kävivät Taronga Zoon villieläinsairaalassa Sydneyssä tutustumassa maastopaloista kärsineiden eläinten kohtaloihin. Aihe oli niin kiinnostava, että vierailulta kertyi yli 30 kuvaa ja poikkeuksellisen pitkä, yli 10 000 merkin juttu.
Eläinsairaalassa käyminen oli mielenkiintoista ja vähän koskettavaakin. Kun on itsekin käynyt vain pari kuukautta sitten bongaamassa villejä koaloja luonnossa, niin onhan se aika järkyttävää kuulla, että niitä on monilla alueilla palanut elävältä.
Anssi Rulamo
Ihmiskohtaloista toimittajat ovat kirjoittaneet useaan otteeseen. Annukka Koskela haastatteli taannoin puhelimitse suomalaislääkäriä, joka asuu maastopalojen keskellä.
Rämö puolestaan kävi vastikään haastattelemassa Australiassa vuosikymmeniä asunutta suomalaismiestä, joka oli jäädä puolisoineen liekkien uhriksi Cadgeessa Uuden Etelä-Walesin osavaltion eteläosassa. Pariskunta pelastautui täpärästi, mutta menetti kotinsa, moottoripyöräpajansa, hevosensa ja koiransa.
Ihmis- ja eläinkohtaloiden lisäksi STT on käsitellyt myös palojen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja suhdetta esimerkiksi ilmastonmuutoskeskusteluun.
Kirjoita niin kuin toivoisit itsestäsi kirjoitettavan
Tutkimusten mukaan uutisjournalismi on tunteellistunut 1990-luvulta lähtien. Toimittajan omat tunteet ovat kuitenkin toissijaisia katastrofin keskellä ja rankkojenkin kohtaloiden parissa työskennellessä, Rämö ajattelee.
On osa tätä työtä kohdata ihmisiä ja ylipäätään se, mitä itse tuntee, ei ole uutisen kannalta merkityksellistä, eikä omia fiiliksiä ole mielekästä laittaa edes rinnan sen kanssa, mitä esimerkiksi kotinsa menettäneet ovat nähneet ja kokeneet.
Rämön mukaan kaikkien katastrofien ja kriisien parissa työskennellessä on olennaista muistaa kunnioitus ihmisiä kohtaan.
Muistutan itseäni siitä, miten toivoisin, että itsestäni tai läheisestäni kirjoitettaisiin, jos he olisivat samankaltaisessa tilanteessa kuin monet täällä.
Mitä kaikkea Tietotoimistosta kysytään? – osaisitko sinä vastata?
Vaikka STT on uutisiin, kuviin ja viestintään erikoistunut mediatalo, nimi Suomen Tietotoimisto kirvoittaa ajoittain myös muihin aiheisiin liittyviä kysymyksiä. Trivial Pursuitin korteista tuttuja aivopähkinöitä muistuttavat kysymykset toki katkaisevat työnteon, mutta myös aiheuttavat hilpeyttä toimituksessa ja asiakaspalvelussa.
Miten pitkä on Niili?
Mikä on piin seitsemäskymmeneskolmas desimaali?
Miten valaat parittelevat?
Mikä on 100 metrin maailmanennätys?
Etenkin yöaikaan kyse on vedonlyöntitilanteesta. Tällöin ei "emme tiedä" -vastaus yleensä riitä. Siispä toimittajat käyttävät tiedonhankintakeinojaan, käytännössä googlaavat vastausta kysymykseen.
Näin myös silloin, kun turisti Turusta soitti ja kysyi, kummalla puolella on tois pual jokke. Onneksi netistä löytyi tähänkin vastaus: Tuomiokirkon puoli jokea on tämä puoli jokea.
Välillä soittajat ovat eksyksissä. Kuten yöllä soittanut mies, joka kertoi olevansa peltomaisemissa jossain päin Suomea.
– Hän toivoi, että tietotoimistossa osattaisiin kertoa, mihin suuntaan kulkea, jotta hän löytäisi paikan x, muistelee toimitussihteeri Päivi Paju.
Joskus soittaja paikantaa itsensä tarkemmin. Toimittaja Annukka Koskelan vastatessa eräänä aamuyönä puhelimeen, toisesta päästä kuului "mää olen Forssassa, miten mää pääsen täältä pois?".
– Muistaakseni neuvoin etsimään lähimmän taksiaseman.
Puurot ja vellit sekaisin
Joskus puhelu kuulostaa alkuun asialliselta ja uutistoimistoon kuuluvalta.
Kehittäjä Maija Paikkalalle soitti taannoin vanhempi nainen, joka pohti, miten ihmeessä robotin on tarkoitus toimia. Uutisrobotiikkaa kehittävä Paikkala yritti päästä kärryille, mistä osasta toimitustyön prosessin automatisointia rouva oli kiinnostunut.
– Kuunneltuani häntä pitkään hän sai vihdoin kerrottua, että hänen robotti-imurinsa ei toiminut, eivätkä hänen tekniset taitonsa riittäneet ohjeiden ymmärtämiseen. Jouduin ohjaamaan hänet toisaalle, koska itselläni ei robotti-imuria edes ole.
Apua lentolupatarpeeseen ja minkin pureman hoitoon
Joskus kysymykseen liittyy laajempi tarina. Jälkikäteen toimittajat ja asiakaspalvelijat usein harmittelevat, että eivät ole kysyneet tarinan taustoja tarkemmin.
- Minulta on tiedusteltu varhain vappuaamuna, että mikä on nopein keino saada lentolupakirja. Vastasin, etten tiedä, onko siihen mitään oikotietä ja taisin kehottaa ottamaan Trafiin yhteyttä toimistoaikoina. Soittaja oli tyytyväinen tähän. Tuskin oli kovin vakavissaan soitettu puhelu, mutta harmittaa, etten kysynyt, miksi moinen hoppu luvalle, kertoo toimittaja Kerttu Heikura.
Tuottaja ja tuotteista vastaava varaesimies Salla Salmela kertoo keskustelleensa muun muassa minkin pureman saaneen soittajan kanssa. Minkki oli jäänyt loukkuun katiskaan ja päässyt puremaan henkilöä, joka haki myöhemmin apua Tietotoimistosta.
– Kyselin siinä sitten, että kuinka pahasti on käynyt, ja kun kävi ilmi, ettei mitään akuuttia hengenvaaraa ollut minkillä eikä soittajalla, niin ohjasin kääntymään terveyskeskuksen puoleen. "Olen jo käynyt", soittaja kertoi. "Mutta harmitti vain niin se välinpitämättömyys." Ilmeisesti meiltä saatuun myötätuntoon oltiin tyytyväisiä, koska päätimme puhelun sitten siihen.
"STT ei veikkaa"
Salmelalta on kyselty myös sipuleista.
– Oman urani klassikkopuhelu koski sipulia. Soittaja halusi tietää, kuinka monta kynttä jossain tietyn tyyppisessä sipulissa on. Sanoin, etten tiedä. Soittaja pyysi veikkaamaan. Vastasin, että STT ei veikkaa.
STT:läiset komppaavat Salmelaa viimeisessä kohdassa: olemme tietotoimisto, emme veikkaustoimisto. Jos vastausta ei ole, sitä ei anneta.
Hei hei, tylsät rutiinit! – STT:n robotiikkaprojektit mukana tulevaisuuden työtä käsittelevässä podcastissa
STT:n robotiikkaprojektit asettuvat osaksi laajempaa muutosta työelämässä Future Proof -podcastin jaksossa. Aku Varamäen ja Paula Helteen podcast käsittelee tulevaisuuden työtä. STT:n projektit ja toimittajan työn muutos ovat esillä jaksossa, jossa käsitellään ohjelmistorobotiikkaa ja tietotyön muutosta.
https://soundcloud.com/futurebyworkday/hei-hei-tylsat-rutiinit
Lue lisää STT:n robotiikkaprojekteista
Uutisrobotiikka tulee - miten käy toimittajan
Hellekesä huipentuu elokuun kuvissa - Lehtikuvan kuvaajat tallensivat hellettä lähes joka keikalla
Kuvatoimiston kuvaajien arkeen kuuluu kääntyä kuvaustilanteissa kuvaamaan myös ympäristöä: urheilutapahtuman yleisöä, poliisinauhaa onnettomuuspaikalla ja poikkeuksellista hellettä Suomen kesässä. Tämä näkyy myös kuvaaja Mikko Stigin elokuun kuvissa, jotka jatkavat kesäkuvien sarjaa heinäkuulta.
Hellettä kuvattiin koko kesän ajan käytännössä millä tahansa keikalla siinä varsinaisen keikan ohessa. Nämäkin kuvat on otettu toisen keikan ohessa. Olin kuvaamassa pesäpalloa Kouvolassa ja samalla reissulla otin nämä kuvat.
Keikalta toisella siirryttäessä ei ole aina aikaa miettiä uusia näkökulmia ajattomiin kuviin.
Mutta aiheita ja tilanteita voi miettiä etukäteen valmiiksi kiireisiä hetkiä varten.
Lue Lehtikuvan kuvaaja Onni Ojalan ajatuksia kuvituskuvien ottamisesta
Sääkuviin ei riitä pelkkä pilvi tai aurinko, Stig muistuttaa. Kuvaan pitää hakea myös elementtejä, joihin sää vaikuttaa.
Esimerkiksi helteellä veden äärelle ja terasseille pakkaantuvat ihmiset, sateella sateenvarjot ja lätäköt, talvella lumipyryssä tarpovat tummat hahmot ja lumeen peittyneet autot.
Tämänkin vuoksi niin elokuun kuviksi valikoituneissa kuvissa kuin useissa muissakin kesähellettä käsittelevissä kuvissa mukana on auringon lisäksi toinen elementti. Vesi. Stig valitsi myös kesäkuvasarjaa täydentämään myös nämä kaksi kuvaa heinäkuulta.
Heinäkuun kuva vie tutustumaan munuaisleikkaukseen
Lehtikuvan kuvaajat kertovat suhteestaan muuttuvaan kuvakieleen
Lehtikuvan kuvaajat esittelyssä – millainen on heidän suhteensa alati muuttuvaan kuvakieleen?
STT Viestintäpalvelut esittelee blogisarjassaan Lehtikuvan uutiskuvaajia, heidän työtään ja suhdettaan
Jussi Nukari
Nukari pohtii jutussa muun muassa, miten Instagram ja muut sosiaalisen median palvelut muuttaneet ihmisten suhtautumista kuvajournalismiin.
- Nykyisin monen voi olla vaikea uskoa, ettemme käsittele kuvia millään tavalla. Kansainvälisissä kuvatoimistoissa kuvan käsitteleminen jälkikäteen voi olla irtisanomisperuste. Ikäviä esimerkkejä on viime vuosilta useita.
Tutustu, miten Nukari ikuisti ainutlaatuisella tavalla Paavo Väyrysen paluun eduskuntaan
Martti Kainulainen
Kainulainen on nähnyt useita suuria murroksia valokuvaamisessa ja kuvajournalismissa. Yksi niistä on ollut värien käytön yleistyminen 70-luvun lopulla.
Lue myös Kainulaisen 60-vuotishaastattelu
Emmi Korhonen
Korhonen on siirtynyt yhdeltä visuaalisuuteen pohjautuvalta alalta toisella: muotisuunnittelijasta valokuvaajaksi. Alalle vasta muutamia vuosia sitten Korhonen on diginatiivi, joka
-
Katso myös Korhosen ottama kesäkuun kuva Jukolan viestistä
Onni Ojala
Onni Ojala oppi toimitusharjoittelunsa aikana Lehtikuvassa tarkastelemaan maailmaa uusin silmin.
Ojala miettii nyt entistä enemmän myös kuvien jatkokäyttömahdollisuuksia.
Heinäkuun kuva vie katseilta suojattuun paikkaan – leikkaussaliin
Lehtikuvan kuvaajat pääsevät usein paikkoihin, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole pääsyä. Rokkikeikkojen eturiviin ja urheilukisojen paraatipaikoille. Tai leikkaussaliin, kuten kuvaaja Roni Rekomaa heinäkuussa. Rekomaa pääsi seuraamaan munuaisten siirtoa kameran kanssa.
Leikkaussaliin pääsee harvoin kuvaamaan etenkään elintensiirtoa. Alkuun vähän mietin, herättääkö leikkaus tunteita tai pystyykö siihen suhtautumaan kuin mihin tahansa muuhun kuvaukseen. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä noin ammattimaista työskentelyä, mitä kirurgi edustaa, Rekomaa kertoo.
Kuvausjärjestelyt oli nekin hoidettu kuvausluvan antaneen HUS:in puolesta ammattimaisesti ja potilasturvaa vaarantamatta.
Tilan valaisu on todella hieno, ja leikkaushuoneessa on kaikki erittäin siistiä. Kaikki näytti kauniilta ja harmoniselta. Itse kuvaamiseen en pitkään käyttänyt aikaa, koska en halunnut olla häiriöksi. Mielenkiinnosta olisin voinut kyllä jäädä seuraamaan leikkausta loppuun saakka. Jälkeen päin tunsin mieletöntä arvostusta työtä kohtaan, mitä siellä tehdään. Oli hienoa nähdä siitä edes pieni vilahdus.
Kesäkuun kuvassa suunnistetaan öisessä metsässä
Eurooppalaiset uutistoimistot: Miksi nettijätit saavat kerätä mainontatulot sisällöistä, joiden tuottamisesta ne eivät ole maksaneet?
STT on yhdessä eurooppalaisten uutistoimistojen kanssa allekirjoittanut vetoomuksen tekijänoikeuksien puolesta. Euroopan parlamentti käsittelee ensi viikolla lakiluonnosta, jonka tarkoituksena on taata julkaisijoille ja uutistoimistoille korvaus niiden tuottaman sisällön käyttämisestä internet-palveluissa.
Vetoomuksen allekirjoittajien keskeinen kysymys on, miksi nettijätit saavat kerätä mainontatulot sisällöistä, joiden tuottamisesta ne eivät ole maksaneet.
”Olemme kustantajien ja uutistoimistojen liiketoiminnan ytimessä. Kuuluuko palkka työstä sille, joka työn tekee, vai jollekin muulle?” kysyy STT:n vastaava päätoimittaja ja toimitusjohtaja Mika Pettersson.
Vetoomuksen on allekirjoittanut 18 uutistoimistoa, joiden joukossa ovat Suomen lisäksi mm. Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa ja Ranska. Vetoomus on luettavissa kokonaisuudessaan alla:
The Future of the Free Press is in the Hands of EU Lawmakers
On 12th September in Strasbourg, MEPs will vote on a draft law that would correct the grotesque imbalance in how internet giants plunder press publishers’ and news agencies’ content to generate advertising revenues, a situation which is already draining the lifeblood of the independent press.
The reform has been fiercely opposed by Facebook and Google, who have campaigned on a complete fabrication: a supposed threat to people's free access to the internet. Yet this has never been in the slightest doubt.
What the proposal aims to change is quite simple. Without paying for it, internet giants such as Google and Facebook use vast quantities of news that is produced at great cost by press publishers and news agencies. They use those stories to attract more and more advertising money and in doing so, divert revenue away from the media. Their huge audiences lure a growing slice of content-related advertising, to the point that Facebook and Google have effectively become a duopoly, garnering between them 80 percent of global internet advertising revenue, excepting China, in 2017.
Under the reform, they would have to share a small fraction of their sales revenue with the producers of that content. It is about bringing copyright law up to date with reality, nothing more. The last European directive on this dates back to an era when Google, Facebook, YouTube and smartphones had yet to see the light of day.
The fundamental question is: Why should the internet giants get almost all the advertising revenue from stories they did not pay to produce?
Press publishers and news agencies find themselves in a ludicrous situation: it is they who invest large sums to produce the news and it is their journalists who, sometimes at great personal risk, endeavour to provide accurate, diverse and comprehensive news coverage. They must finance the large investments needed for online news operations. As paper sales plunge, their only hope lies with the development of internet revenue. Yet they see the big internet players snatch the fruits of their labour for free, depriving them of the possibility of monetising their content and siphoning off potential advertising revenue.
The result has been the impoverishment of an entire industry. In 20 years, the large internet players have sapped the strength of the traditional media, despite the media's usually successful efforts to develop online audiences. Since 2000, written media advertising revenues have plummeted across Europe: by 70 percent, for example, in France. Thousands of journalists have been laid off in a succession of redundancy plans. Over the past 10 years in the United States, home of the dominant internet players, the media have lost more than half of their advertising revenues and the press corps some 45% of their number – down to 39,000 journalists.
The internet giants' plundering of the news media's content and of their advertising revenue poses a threat both to consumers and to democracy, to the extent that they are emptying newsrooms and undercutting any means of financing high quality, on-the-ground journalism. It is this imbalance that the proposed directive aims to correct, by enabling the authors to receive fair remuneration for their work.
Can the titans of the internet compensate the media without asking people to pay for access to the internet, as they claim they would be forced to? The answer is clearly 'yes'. Facebook reported $40 billion in revenues in 2017, with profits of $16 billion. Google brought in $110 billion in revenue the same year, making $12.7 billion in profit. Who could reasonably argue that they are not in a position to make fair payment for the content they use?
While these companies manage to escape paying taxes in Europe, is it acceptable that they also make no payment to the content suppliers who pay taxes and bear the cost of actually reporting the news? Can European lawmakers accept that national and European media content is siphoned off by the internet giants? Do they see the risk, that the only survivors in the news industry will be increasingly dependent on taxpayers’ money – and on the governments our newspapers are supposed to hold to account?
What we are really talking about is introducing a fair payment by those who have ripped off the news. For the sake of Europe’s free press and democratic values, EU lawmakers should press ahead with copyright reform.
September 4, 2018
AFP, Paris: Fabrice Fries, President and CEO
AGERPRES, Bucharest: Alexandru Giboi, Director General and CEO
ANA-MPA, Athens: Michalis Psilos, President and CEO
ANADOLU, Ankara: Senol Kazanci, Chairman and CEO
APA, Vienna: Clemens Pig, President and CEO
BELGA, Brussels: Patrick Lacroix, CEO
BTA, Sofia: Maxim Minchev, Director General and CEO
CTK, Prague: Jiri Majstr, Director General and CEO
DPA, Hamburg/Berlin: Peter Kropsch, President and CEO
LUSA, Lisbon: Nicolau Santos, President and CEO
NTB, Oslo: Mads Yngve Storvik, Editor-in-Chief and CEO
PA, London: Clive Marshall, CEO of PA Group
RITZAU, Copenhagen: Lars Vesterlokke, Editor-in-Chief and CEO
STA, Ljubljana: Bojan Veselinovic, Director and CEO
STT, Helsinki: Mika Pettersson, Executive Editor-in-Chief and CEO
TANJUG, Belgrade: Branka Djukic, Director General and CEO
TT, Stockholm: Jonas Eriksson, Editor-in-Chief and CEO and President of European Alliance of News Agencies
UKRINFORM, Kiev: Oleksandr Kharchenko, Director General and CEO
Kesäkuun kuvassa valokeilat risteilevät Jukolan yössä
Lehtikuvan kesäkuvaaja Emmi Korhonen valitsi kesäkuun kuvaksi otoksen öisestä Jukolan viestistä. Jukolan ensikertalainen seurasi kameran kanssa, kun ennätysmääräjoukkueita suuntasi suunnistuskilpailun seitsemälle osuudelle.
Suunnistus on yleensäkin lajina minulle vieras, mutta jo viestipaikalle saavuttuani aistin erikoisen ja odottavan ilmapiirin. Monien kuulin ympärilläni puhuvan "Jukolan taiasta". Alkukesä oli ollut Etelä-Suomessa jo pitkään poikkeuksellisen lämmin ja sateeton, ja myös Hollolan kangasmaastot olivat rutikuivia.
Läpi yön valvottuani katselin viestin aikana ottamiani kuvia, ja kyllähän ne melko taianomaisilta vaikuttivat otsalampuista lähtevine valonkajastuksineen ja maastosta nousevine pölypilvineen.
Jukolan viestin voitti tamperelainen KooVee. Lue STT:n juttu Jukolan viestistä.
Ennen Jukolan viestiä kisattiin naisten Venlojen viesti. Sen voitti ruotsalaisjoukkue Stora Tuna OK. Lue STT:n juttu Venlojen viestistä.
Katso Lehtikuvan kuukauden kuva -sarjaan valittuja kuvia
STT:n kesäkuun juttu vei lukijan keskelle Turkin kiivasta vaalikamppailua. Lue toimittaja Sanna Raita-ahon Istanbulin juttumatkasta ja tutustu kesäkuun juttuun.
Katse hypetyksen taakse – miksi STT tekee uutisrobotiikkaa ja panostaa tekoälyyn?
Tekoäly on coolia. Uuden tekeminen on innostavaa.
Nämä eivät kuitenkaan riitä perustelemaan uutisrobotiikan kehittämistä. STT:llä uutisrobotiikan kehittämisen taustalla on niin työelämän perustavanlaatuiseen muutokseen kuin tekniikan mahdollisuuksiin liittyviä syitä. Avasimme hieman, miksi me teemme uutisrobotiikkaa ja panostamme tekoälyn hyödyntämiseen.
Tutustu STT:n uutisrobotiikkaprojekteihin
1. Automaatio tulee kaikkialle
Työtä automatisoidaan kaikilla aloilla: tehdastyöstä tietotyöhön. Myös journalistinen työprosessi sisältää paljon asioita, joita voidaan automatisoida ja tehdä tehokkaammin koneiden avulla. Olisi sulaa hulluuttaa, jos jättäytyisimme sivuun tästä kehityksestä ja uskoisimme voivamme tuottaa kaikki työn vaiheet paremmin ihmisvoimin.
Myös tekoälyn hyödyntäminen on megatrendi, mistä mediayritystenkään ei kannata jättäytyä sivuun. Antti Merilehto toteaa kirjassaan Tekoäly - matkaopas johtajalle, ettei voi suositella yhdellekään yritykselle sivustakatsojan roolia tekoälykehityksessä. Osa automatisoinnista hyödyntää tekoälyteknologiaa, osa yksinkertaisempia teknisiä komponentteja.
2. Ammattitaito arvoonsa
Robotiikkaprojektien tavoitteena ei useinkaan ole korvata ihmistä kokonaan. Uutisrobotiikan pioneerina tunnettu uutistoimisto AP kertoo, että heidän tekstirobotiikkaprojektinsa ensisijainen tavoite oli vapauttaa toimittajien aikaa muuhun. Ja näin tapahtui.
Robotiikka vapauttaa toimittajia tekemään sitä, mikä on heidän ammattitaitonsa ytimessä. Kysymään ja kyseenalaistamaan. Luomaan konteksteja. Etsimään erilaisia näkökulmia. Keräämään taustatietoa.
Parhaimmillaan syntyy hedelmällinen yhteistyö, jossa kone ja ihminen täydentävät toisiaan. Robotin kirjoittaessa toimittajalle perusfaktat uutispohjaan toimittaja haastattelee asiantuntijaa ja täydentää tämän kommentit uutiseen.
3. Uutta tietoa, uusia näkökulmia
Usein automatisointiin liittyvät työkalut paitsi korvaavat ihmistä jossakin työprosessin osassa, myös luovat jotakin uutta.
Esimerkiksi verkkosivujen seurantaan tarkoitettu STT Pikkulintu helpottaa kansalaisaloitteiden ja sähkökatkotilanteen seurantaa. Samalla se kuitenkin mahdollistaa myös monen sellaisen sivun ja tiedon seurannan, johon ei ole aiemmin ollut aikaa. Lisäksi osa Pikkulinnun hälytyksistä osoittautuu turhiksi, mutta ne pitää kuitenkin tarkistaa. Esimerkiksi ulkomaisen median sivulla oleva Suomi-maininta voi osoittautua uutiseksi, joka meillä Suomessa on jo tiedossa. Toisaalta se voi olla myös esimerkiksi Suomen presidentin haastattelu, jossa hän puhuu asioista, joista ei ole suomalaismedialle puhunut.
4. Jokaisen ei kannata tehdä itse
Mutta miksi juuri STT? Koska STT yhdistää erityisesti uutismedian toimijoita.
Uutistoimitusten työprosessit ovat hyvin samankaltaisia, joten automatisointitarpeetkin ovat yhteneviä. Ei ole järkevää, että jokainen laittaa saman kehityspanoksen saadakseen saman lopputuloksen. Työtä on luontevaa keskittää ja miettiä yhdessä.
Miksi STT sitten tähtää niin korkealle? Miksi esim. Scoopmatic-tekstirobotiikkaprojektissa ei vain luoda tekstikatkelmien ja sääntöjen pohjalta toimivaa jääkiekkorobottia? Innovatiivisiin projekteihinhan liittyy aina riski, että haluttua lopputulosta ei saavutetakaan täysin.
Kuten edellä todettiin, ei mediatalojen kannata tehdä jokaisen samaa asiaa. STT:n ei siten kannata lähteä tekemään sitä, jonka muut ovat jo tehneet, vaan ottaa askel eteenpäin.
Lue STT:n kehittäjätiimin viisi vinkkiä onnistuneeseen projektiin
Maija Paikkala
Kirjoittaja vastaa STT:n uutisrobotiikkahankkeista. Hän on kirjoittanut aiemmin mm. uutisrobotiikan hyödyistä ja siitä, mitä uutisrobotiikalla oikeastaan tarkoitetaan.
Kun Paavo eduskuntaan palasi
Paavo Väyrynen palasi 12. kesäkuuta eduskuntaan europarlamentista. Eduskunnassa häntä vastassa oli myös Lehtikuvan kuvaaja Jussi Nukari. Syntyi paljonpuhuva uutiskuva Väyrysestä eduskuntalon pater noster -hississä.
https://twitter.com/JariTervo1/status/1006592816967974912
https://twitter.com/TPulsa/status/1006599352066953216
https://twitter.com/Jii72/status/1006636759420211200
Ei ole ensimmäinen kerta, kun Väyrynen esiintyy Nukarin kuvassa hyvin monimerkityksellisellä tavalla. Väyrynen on näet myös Lehtikuvan kuukauden kuvassa tammikuulta.
Entä vieläkö muistat, miltä näytti Lehtikuvan tammikuinen somehitti Vesa Moilasen presidentinvaali-iltana kuvaamasta kruunupäisestä Sauli Niinistöstä?
Jussi Nukari kertoo suhteestaan valokuvaukseen STT Viestintäpalveluiden blogissa
Katso Lehtikuvan kuukauden kuva -sarjaan valittuja kuvia