Mediat tavoittelevat lukijoita uutiskirjeiden avulla — kuitenkin vain pieni osa lukijoista tulee juttujen pariin niiden kautta
Moni suomalaismedia tekee uutiskirjeitä, mutta miksi? Suomen Tietotoimisto halusi selvittää, mitä merkitystä uutiskirjeillä on suomalaiselle uutismedialle eli STT:n asiakkaille. Asiaa selvitettiin STT:n toimeksiantona Haaga-Helia ammattikorkeakoulun journalismin koulutusohjelmassa tehdyssä opinnäytetyössä, joka julkaistiin huhtikuussa 2023.
Tutkimuksen tehnyt Reeta Hytönen keräsi aineiston teemahaastatteluiden avulla. Työtä varten Hytönen haastatteli viittä eri henkilöä, jotka työskentelevät uutiskirjeiden parissa maakunta-, alue- ja paikallislehdissä. Haastateltavat työskentelivät eri konserneissa.
Pyysimme Hytöstä tiivistämään keskeisimmät opit uutiskirjeistä.
Uutiskirjeet houkuttelevat uusia tilaajia ja lukijoita
Uutismediat lähettävät sähköpostissa journalistista sisältöä sisältäviä uutiskirjeitä, joiden kautta pääsee lukemaan juttuja medioiden verkkosivuille, kirjoittaa Hytönen. Mediat lähettävät esimerkiksi päivän tärkeimpiä uutisia sisältäviä uutiskirjeitä ja eri teemoihin liittyviä uutiskirjeitä. Uutiskirjeiden sisältö saattaa liittyä pelkästään tietyn paikkakunnan uutisointiin. Uutiskirjeitä lähetetään yleensä säännöllisesti, esimerkiksi päivittäin tai viikoittain.
Haastatteluiden perusteella mediat tekevät uutiskirjeitä, jotta niiden verkkosivuille päätyisi enemmän lukijoita.
Nykyisiä tilaajia yritetään uutiskirjeiden avulla houkutella vierailemaan verkkosivuilla useammin. Lisäksi uutiskirjeiden kautta tavoitellaan uusia tilaajia. Uutiskirjeisiin nostetaan maksumuurin takana olevia juttuja, joiden toivotaan houkuttelevan uusia ihmisiä maksamaan verkkolehdestä.
Uutiskirjeiden tulevaisuutta on vaikea ennustaa
Haastateltavat uskovat uutiskirjeen pysyvän merkittävänä välineenä tavoitella yleisöjä vielä ainakin muutaman seuraavan vuoden ajan. He eivät osaa sanoa, tuleeko uutiskirje olemaan merkittävä keino kuitenkaan enää viiden vuoden päästä.
Kaksi haastateltavaa piti uutiskirjettä vanhanaikaisena välineenä. Uutiskirjeiden avulla on hankala tavoittaa nuoria. Sosiaalisen median kautta tullaan useammin juttujen pariin kuin uutiskirjeiden kautta.
Suurin osa uutismedioiden verkkosivujen lukijoista tulee juttujen pariin menemällä suoraan verkkosivuille.
Haastateltavien mielestä uutiskirjeiden avulla lukijoita voi tavoittaa helposti. Eräs haastateltavista pohtii, että tulevaisuudessa uutiskirjeisiin voitaisiin lisätä osallistavia elementtejä, kuten äänestyksiä. Yhden haastateltavan mielestä automatisoidut uutiskirjeet voisivat olla suosittuja vielä tulevaisuudessa. Erään haastateltavan mielestä manuaalisesti tehdyt uutiskirjeet voisivat olla suosittuja, jos ne tuotettaisiin hyvin.
Uutiskirjeisiin päätyy mielenkiintoisimpia tai luetuimpia juttuja
Uutiskirjeitä tehdään manuaalisesti tai automaation avulla. Automaation kautta koostettuihin uutiskirjeisiin päätyy esimerkiksi juttuja, jotka ovat uutiskirjeen lähettämisaikana kärjessä median verkkosivuilla. Automatisoidut uutiskirjeet voivat myös olla verkkolehden tilaajan lukuhistorian mukaan personoituja: kirjeisiin siis poimitaan juttuja, joita henkilö ei ole vielä lukenut.
Osa uutiskirjeistä laaditaan käsin toimituksissa. Niitä laativat usein tuottajat. Näihin kirjeisiin päätyy medioiden tuoreimpia juttuja, jotka ovat luetuimpia tai mielenkiintoisimpia.
Haastateltavilta kysyttiin STT:n materiaalin käytöstä uutiskirjeissä. Haastateltavista kolme kertoo, että he lisäävät uutiskirjeisiin etenkin omien medioidensa paikallisia juttuja.
Yhden haastateltavan mukaan uutiskirjeisiin päätyy STT:n juttuja normaalien uutiskriteerien mukaan.
Erään haastateltavan mediassa uutiskirjeitä lähetetään kerran viikossa. Jos he eivät ole ehtineet tekemään tarpeeksi juttuja uutiskirjeen lähettämispäivään mennessä, STT:n artikkeleita voidaan lisätä uutiskirjeeseen. STT:n materiaalia voidaan hyödyntää myös, jos se liittyy lehden levikkialueeseen.
Uutismediat pystyvät testaamaan uutiskirjeiden ominaisuuksia, kuten ideaalia lähetysaikaa. Myös uutiskirjeisiin liittyvää analytiikkaa, kuten avaus- ja klikkausprosentteja, pystytään seuraamaan.
Toimitusten perinteinen työnjako uusiksi – mediataloissa siirretään yksinkertaisten grafiikoiden tekemistä toimittajille
Toimituksen työntekijöiden perinteiset työnjaot ovat menossa uusiksi. Teknologian kehitys, automaatio, digitalisaatio ja robotisaatio mullistavat väistämättä jo lähitulevaisuudessa totutut työskentelytapamme, kirjoittaa uutisgrafiikan automatisoinnista opinnäytetyönsä tehnyt Saila Vaara.
Esimerkiksi aikaisemmin graafinen tuotanto on ollut yksinomaan toimituksen graafikoiden vastuulla. Nyt osa isoista mediataloista alkanut siirtää toimittajille vastuuta yksinkertaisimpien grafiikoiden tekemisestä omaan juttuaiheeseensa liittyen.
Median muodot ja ansaintamallit uudistuvat nopeaa vauhtia ja automaation mahdollisuuksia on toimituksissakin ryhdytty hyödyntämään entistä enemmän.
Siirrettäänkö työtä ylikuormitetulta työntekijältä toiselle?
Suomalaisissakin mediataloissa on ollut käytössä ja on parhaillaan kehitteillä työkaluja, joiden avulla toimittajat pystyvät jatkossa itse luomaan juttuihinsa simppelit tilastolliset kuvaajat. Työkalujen tarkoituksena on vapauttaa graafikoiden aikaa monimutkaisempien graafisten esitysten luomiseen.
Työkalut sisältävät graafiikoiden luomisprosessia yksinkertaistavia ominaisuuksia. Niissä voidaan esimerkiksi luoda automaattisesti lehden ulkoasun mukaista grafiikkaa. Toinen työkalujen aikaa säästävä ominaisuus on niillä luotujen grafiikoiden soveltuminen suoraan sekä printti- että nettikäyttöön.
Työkaluja kehittävissä mediataloissa ollaan oikeilla jäljillä, mutta ollaanko siellä tarpeeksi kunnianhimoisia? Työkalun pääasiallisena hyötynä tuntuu olevan työn siirtäminen yhdeltä ylikuormitetulta toimituksen työntekijältä toiselle.
Faktoihin perustuva uutisointi vaatii toimittajalta kykyä tulkita tilastoja
Automaatiotyökalujen polttoainetta ovat jutun taustoituksessa tai graafisten esitysten pohjana käytettävät data-aineistot. Niiden avulla toimittaja voi joko etsiä vastausta johonkin tiettyyn kysymykseen tai jokin data-aineisto on itsessään voinut herättää kysymyksiä, joita olisi kiinnostavaa tutkia tarkemmin.
Suurista datamääristä on esimerkiksi datan visualisoinnin avulla mahdollista löytää toistuvaisuuksia tai kaavamaisuuksia, joita paljas ihmissilmä ei muutoin kykenisi huomaamaan. Oikeanlainen tilastollinen käppyrä paljastaa armottomasti pienenkin poikkeaman kymmeniä tai jopa satoja vuosia kattavalla aikajanalla. Ja kaikki tämä voi tapahtua sekunneissa.
Data-aineistojen hyödyntäminen täysimittaisesti luo omat haasteensa myös meille toimittajille. Luotettavien johtopäätösten tekeminen aineistojen pohjalta vaatii paitsi aiheen tarkkaa taustoitusta, myös kykyä lukea ja tulkita tilastoja. Tästä syystä meidän pitäisikin harjaannuttaa uudenlaista datajournalistista ajattelua sekä päivittää vähintäänkin taulukkolaskentaohjelmien ja tilastomatematiikan osaamistamme. Vain siten pystymme tarjoamaan lukijoillemme faktoihin pohjautuvaa uutisointia.
Saila Vaara
Kirjoittaja opiskelee journalismia Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja toteutti uutisgrafiikan automatisointiin liittyvän opinnäytetyönsä syksyllä 2017 STT:n toimeksiantona.
Lisätietoa STT:n grafiikkapalvelusta
STT tekee oppilaitosyhteistyötä muun muassa Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa. Yhteistyöhön kuuluu vierailuluentoja ja opinnäytetöiden toimeksiantoja. Jos oppilaitoksesi on kiinnostunut yhteistyöstä tai kaipaat opinnäytetyöllesi aihetta, ole yhteydessä uutiskehittäjä Maija Paikkalaan, maija.paikkala(at)stt.fi.
A love letter to Finland
Australian uutistoimistosta AAP:sta on tullut STT:lle tärkeä yhteistyökumppani, koska yötoimittajamme ovat toukokuusta 2014 alkaen työskennelleet AAP:n tiloissa Sydneyssä.
Yhteistyö on tuonut mukanaan myös ystävyyssuhteita. AAP:n hallintopäällikkö Selina Day vietti lokakuussa 2016 lomaa Suomessa yhdessä suomalaisten ja belgialaisten journalistien kanssa.
Matkan muistoista syntyi rakkauskirje Suomelle.
We're not so different, Aussies and Finns.
Sure, in Australia we reach for the car air conditioning when it's 30 degrees while you need heating for the car at -30. And that's even before starting it.
But we share a humour, a camaraderie and a bond that says 'If your life depends on me, you'll be just fine'.
Down Under, we keep our word, the same as Finns for whom upheld promises are a form of religion.
So it was, on the promise to a Finnish mate, that a group of Aussies, as well as a few Belgian friends, visited Finland in October.
We wanted to experience the northern lights but not the cold (by which we mean anything below 15C).
"Don't go to Finland," a Norwegian friend joked. "All you'll see is trees."
She was right. I think we managed to see all 77 billion (a number outlined in the very helpful book Xenophobes Guide to Finland). But who's counting anyway?
And she danced
Aurora watchers the world over will attest there's never a guarantee the Tricky Lady will come out to play.
She did. And she was splendid.
Four nights in six she swirled and danced and draped herself high across the sky as we watched, transfixed; sometimes from outside and shivering beyond words, despite our generous thermal layering, sometimes from the warmth and comfort of our igloo (specifically the motorised bed).
In the end, though, it wouldn't really have mattered whether we witnessed this spectacle of nature, when what we came away with was a deep and abiding love for Finland and Finns and all things Finnish.
Except salmiakki, which is some kind of poison.
Our journey - which took us to Levi, Rovaniemi, Oulu and of course Helsinki - was born from a profound sadness.
More than a year earlier, a Finnish friend, STT journalist Antti Tiri, had died unexpectedly while on a two-year posting, alongside other Europeans, to Sydney.
His death from an undiagnosed brain tumour threw his grieving friends and colleagues into each other's arms as we struggled to comprehend the loss of such a beautiful young man.
We spoke with Antti's family, across time zones and languages, to try to help where we could. And we bonded. A bunch of almost a dozen Finns, Aussies and Belgians.
Then came the promise. We will all meet again in Finland.
Lapland reunion
First stop Levi, where for a week we made our homes a mix of rustic log cabins and glass igloos, designed for optimum and comfortable viewing, should the Aurora be burning brightly.
It wasn't the typical winter wonderland of snow that tourists seek out but we didn't care. (No igloos in Sydney, last I checked.)
We experienced the kind of Finland that only travellers with local hosts are lucky enough to see.
"Our Finns" guided us on long treks through the dramatic wilderness of Levi Fell, the Ice Age walk adding to the sense that much of this incredible land has been untouched for eons.
It really did feel as though the world had stood still here; quietly-running and clear streams, breathtakingly crisp air, unending miles of rocks to pick our way over, and trees lying where they had fallen, heavens knows when.
The reward at the end was seeing the lights come on in Levi below, every bit as sparkling and magical as if the village had been blanketed in snow.
It was on these hikes that we learnt how Finns, surely among the hardiest people on the planet, inherently understand survival.
We were shown how to identify berries on the forest floor: cloudberries, lingonberries, crowberries, cranberries, juniper berries and, our favourite, wild blueberries.
We heard the rules of kotas for anyone caught out as the weather closed in: First in, first out, if the hut gets full. (Can't they just go back in again, though?)
It must be said that kotas are also very satisfying for an enormous cook-up of reindeer sausages and salmon, obtained, using everyday survival skills, from the supermarket.
(The market was also a great source of the previously-unknown licorice yoghurt and, yes, licorice-like and Finn-friendly products involving ammonium chloride.)
Finding Father Christmas
With Christmas just weeks away, and Rovaniemi only hours by road, we made a date with The Real Santa. Or so we thought.
Eagerly lining up among every imaginable Yuletide souvenir, we spied another location in the village, also pointing to The Real Santa. Hmm.
Definitely a destination for kids, the delight of a photo with Santa will set you back around €25, while the novelty of arranging a letter from The Man Himself is about €7.50.
Maybe the Other Real Santa was less expensive.
This city right on the Arctic Circle has other attractions too, including the impressive Arktikum Science Museum, where Sami and other Lappish history comes alive and one really does get a sense of survival through the ages.
Sentimental pilgrimage
Next, we were off to Oulu on the spiritual part of our journey, meeting the family of our friend Antti Tiri.
At their woodland home right on the peaceful Bothnian Sea, the Tiris welcomed us with open arms and, in what we have come to know as true Finnish hospitality, a table abundant with delicious food.
Sharing time with this wonderful family, we made an emotional visit to Antti's grave, his childhood home and the centuries-old church where all his milestones, in life and in death, had been marked.
And we reflected as Mother Nature, not content with simply providing the Aurora Borealis, gave us a richly-coloured sunset over the water, as if to say "thank you for coming".
Sauna, salmon and salmiakki
Finally we hit Helsinki, a city of trendy surprises from Kaffecentralen in Kamppi to the uber chic Lilla Roberts Hotel and the recently-opened Allas Sea Pool and Löyly sauna.
This beautifully-constructed sauna by Helsinki harbour, and its heady smell of birch and spruce, reinforced the feeling that, even in the capital city, we remained close to nature.
Sauna culture is to the Finns even more dear than beach culture to the Aussies, so it should not have been surprising to find saunas at every turn. But a sauna car flipping around on the harbour's ferris wheel is certainly a unique idea.
Before our trip, we had not thought of Helsinki as a foodies' paradise, but a visit to the bustling Market Square provided a range of pleasures, from reindeer and bear pate to an array of flavour-infused salmon.
Karl Fazer cafe was also on our list, a venue that satisfied our new-found taste for blueberry chocolate, while our last night in Finland was capped off when we stumbled across a big band performing at Cafe Carusel.
We're worlds apart, Australia and Finland, but we're really not so different.
Except for the weather.
And salmiakki, which is definitely some kind of poison.
Selina Day is a journalist and News Administration Manager for Australian Associated Press, which hosts STT and 10 other European news agencies in Sydney.
Her trip was at her own expense and she has not been paid to say nice things about Finland. This just came naturally.
And in case the Finnish Tourist Board needs an Aussie advocate.
Miten tietotoimisto uudistuu digiaikaan?
Kirjoittaja: Maisa Lehtovuori
Media-alalla ainoa varma asia on muutos. Innovaatioiden ja uudistumisen pitää olla tietotalon kehitystyön keskiössä: pieni tuunaaminen ei tässä turbulenssissa riitä.
Media ei kehity myöskään työntekijöitä vähentämällä. Kuten Washington Postin ostanut Jeff Bezos hiljattain totesi: ”Tarvitsemme lahjakkuutta, rahaa ja kärsivällisyyttä.”
Kurjistuva media voi pahimmillaan karkottaa lahjakkuudet, ohentaa asiantuntijuutta ja lisätä yhdentekevää julkisuusmelua sen sijaan, että se löytäisi ne tavat ja sisällöt, joilla lukija pidetään – ei vain maksuhalukkaassa yleisössä, vaan moniarvoisen yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Median kriisissä puhumme pahimmillaan kuplien vahvistumisesta ja demokratian rapautumisesta.
Mitä uudistuminen sitten lahjakkuuden, asiantuntijuuden ja rahan lisäksi organisaatiolta edellyttää? Ainakin sisäistä ja ulkoista verkottumista ja yhteistyötä, avointa keskustelua ja heterogeenistä työyhteisöä. Työntekijän pitäisi myös tuntea olonsa turvalliseksi: innovaatioiden edellyttämä riskinottokyky ja virheiden sieto riippuvat pitkälti luottamuksesta.
Jotta uskaltaa heittäytyä, täytyy luottaa siihen, että muut ottavat kiinni. Ja jotta uskaltaa hypätä, täytyy olla jokin näkymä siitä, mihin on hyppäämässä.
"Tarvitsemme lahjakkuutta,
rahaa ja kärsivällisyyttä."
Jeff Bezos, Washington Post
STT:n uudistumisella on vahva pohja. Tutkin viestinnän johtamisen opinnoissani, mitä ovat työtekijöiden näkökulmasta ne ydinarvot, jotka tukevat tietotoimiston muutosta. Esiin piirtyi kirkas kuva: STT:läiset ovat äärimmäisen kunnianhimoisia ja sitoutuneita tiimipelaajia, joilla on tahtoa kokeiluihin. Ydinarvoista heijastuu vahva asiakaslähtöisyys ja bränditietoisuus.
Jeff Bezosista ja Washington Postista kannattaa ottaa mallia, vaikka eri kokoluokassa liikutaankin. Hän ohjaa WP:n kehitystä rohkaisemalla kokeiluihin, asiakaslähtöisyyteen ja kunnianhimoon. Puolittaisiin ratkaisuihin ei tyydytä, sillä digitalisaation tuomassa kilpailussa vain tinkimätön paras – niin asiakaskokemuksessa kuin sisällön laadussa – on kyllin hyvä.
Meillä STT:ssä asiakaslähtöisyys kuuluu niin virallisiin arvoihin kuin jokaisen työntekijän toimintaa ohjaaviin sisäisiin arvoihin. Kunnianhimo ja halu uudistua ovat pienellä porukalla valtavia.
Innovatiivisuutta estää kuitenkin resurssien puute: kun varaa epäonnistumiseen ei ole, ei ole myöskään helppo ottaa riskejä, joita innovaatiot aina edellyttävät. Turvallisuudentunne voi silloin syntyä pitäytymisestä totuttuihin toimintatapoihin. Tarvitaan osaamisen lisäksi niitä Bezosin nimeämiä rahaa ja kärsivällisyyttä, mutta myös rohkaisua ja virheiden sietoa.
STT:ssä tehdään parhaillaan valtavasti töitä viestinnän muutokseen vastaamiseksi: Viestintäpalveluiden Uutishuone- ja Mediaseurantatuotteita kehitetään voimakkaasti, toimituksen prosesseja hiotaan uusiin palvelumalleihin sopiviksi ja liiketoimintamalleja uudistetaan.
Kehitämme yhdessä käyttäjien kanssa myös mobiiliapplikaatiota, joka ratkaisee monia viestinnän ammattilaisten ongelmia. Tärkeimpiä kehitystä ohjaavia tekijöitä on käyttäjäkokemus, joka muodostuu palvelun yksinkertaisuudesta ja sisällön täsmällisyydestä. Applikaation edistymisestä kerrotaan kevään mittaan myös täällä ja sosiaalisessa mediassa.
Kuten Washington Postissa ja monissa vanhoissa mediataloissa, myös STT:ssä ja STT:läisissä on jotain erityistä, henki, kulttuuri, asenne, jotka kantavat muutoksessa. Ne haluamme tuoda viestinnän uuteen aikaan.
Kirjoittaja työskenteli STT:ssä kehityspäällikkönä.