5 vinkkiä: Näin kirjoitat terävän otsikon
Otsikointi tuottaa usein päänvaivaa. STT kokosi avuksesi seuraavat vinkit:
1) Hyvästä otsikosta löytyy konkretiaa, draamaa ja/tai yksityiskohta.
Jos otsikossa on jotain näistä kolmesta, ollaan jo pitkällä. Todella hyvässä otsikossa on kaikkea näitä kolmea. Mikä oli leipätekstin kiinnostavin kohta? Nosta se otsikkoon. Otsikon ei tarvitse selittää koko juttua. Esim. seuraavan STT:n uutisen otsikosta löytyy konkretiaa, draamaa ja yksityiskohta: Tarkka-ampuja Simo Häyhän muistikirja löytyi - kirjoitti ampuneensa talvisodassa noin 500 vihollista
2) Printtiotsikko on erilainen kuin verkko-otsikko
Printtiotsikko on usein nettiotsikkoa lyhyempi ja se toimii yhdessä kakkosotsikon ja kuvien kanssa kokonaisuutena. Verkko-otsikon taas pitää pärjätä itsekseen. Sen tehtävänä on houkutella lukijat juuri sinun juttusi luo kaikkien mahdollisten nettitekstien joukosta, kun printtiotsikkoa luettaessa lehti on jo avattu tai ainakin esillä. Seuraava STT:n Merkkipäiväpalvelun juttu oli otsikoitu jutun ostaneen Ilta-Sanomien netissä näin: J. Karjalainen täyttää tänään 60 vuotta – tunnistaisitko tämän polkkatukan 35 vuoden takaa? Printissä sama juttu oli otsikoitu Aina ilosta syntyvä uudestaan.
3) Suomenna tiedotteen kieltä
Tiedotekielen suomentaminen auttaa paitsi otsikoinnissa, myös uutiskärjen hahmottamisessa. Esimerkiksi Altia tiedotti tammi-maaliskuun osavuosikatsauksestaan otsikolla: Vuosi alkoi odotusten mukaisesti, vertailukelpoinen käyttökate parani. STT:n toimittaja otsikoi uutisen aiheesta näin: Kossun ja Jallun lonkeroversioiden tulo ruokakauppoihin piristi Altian tulosta. Jälleen konkretiasta ja yksityiskohdista oli apua. (Vinkki: jos kirjoitat tiedotteita. lue vinkkimme hyvään tiedotteeseen täältä.)
4) Pyydä työkaveria ideointiavuksi
Ota työkaveri viereen ja ideoikaa yhdessä. Pidimme tänä keväänä STT:n toimittajien kesken 24h-toimituksen viikkokokouksissa kaksi otsikkotyöpajaa, joissa ideoimme nopeasti viime päivinä julkaistuille uutisille paremman otsikon. Käytimme kunkin otsikon kohdalla aikaa enintään kaksi minuuttia. Lopputuloksena oli yli 20 parempaa otsikkoa. Otsikon muotoilussa on usein kyse hoksaamisessa. Mitä useampi hoksaaja, sitä nopeammin otsikko löytyy.
5) Jos hyvää otsikkoa ei synny, kannattaako juttua julkaista?
Jos et saa perusteltua otsikossa, miksi juttu pitäisi lukea, mieti, miksi se on ylipäätään tehty. Mikä on se asia, joka tämän uutisen tekee merkittäväksi lukijalle? Jos otsikkoa on vaikea keksiä, yleensä ongelmallinen on jutun uutiskärki ylipäätään. Jos kontekstoinnille ole aikaa, mieti, pitäisikö työaika käyttää toisin. Vain luetuilla jutuilla on merkitystä.
Keitä ne on ne sankarit? Useimmiten miehiä myös STT:n Merkkipäiväpalvelussa, mutta tähän haluamme muutoksen
Ritva Viljanen, Riitta-Liisa Roponen, Wilma Schlizewski, Liisamaija Laaksonen-Kaitue… hetkinen, onko nimilistassa jotain kummallista?
STT:n Merkkipäiväpalvelun tuottajana kerään työkseni kuukausittain listoja tunnetuista suomalaisista syntymäpäiväsankareista, joista teemme haastatteluja. Toukokuun ennakkolista alkoi kuitenkin kuulostaa erikoiselta. Onko merkkipäivälistalla poikkeuksellisen paljon naisia?
Tarkemmin listaa tutkittuani huomasin, että ei ole. Niitä on puolet. Niin kuin pitääkin olla.
Epätasa-arvo paljastuu tutkittaessa
Harmi kyllä, sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyy myös STT:n Merkkipäiväpalvelussa. Tämä selviää tilastoista: Puolentoista vuoden ajanjaksolla muutamana kuukautena päästään tasoihin, mutta suurimman osan aikaa toteutuneista jutuista naisten haastattelut ovat selvästi vähemmistössä (lopulta myös toukokuun toteutuvissa haastatteluissa miehiä oli naisia enemmän.)
Joukossa on myös kuukausi, jolloin naisia on yksi kymmenestä. Yhteiskunnan näkyvimmillä paikoilla naisten osuus on edelleen pieni. On tavallaan loogista, että tämä näkyy myös Merkkipäiväpalvelussa.
Merkkipäiväjuttuja tehdään kuitenkin erilaisilta elämän osa-alueilta, joilta kaiken järjen mukaan pitäisi löytyä sekä naisia että miehiä: Mukana on yritysjohtajien lisäksi esimerkiksi kirjailijoita, näyttelijöitä ja muita eri alojen taitelijoita. On tutkijoita, järjestöaktiiveja, urheilijoita sekä poliitikkoja. Keräämme synttäritietoja muun muassa STT:n Mediapankista, eri medioiden henkilöhaastatteluista ja useista muista lähteistä.
Menneisyydessä vielä enemmän miehiä
Mitä kauemmas menneisyyteen katsotaan, sitä enemmän miesvaltaisuus korostuu. Viime vuonna synttärisankarimiesten keski-ikä oli 65 ja naisten 61. Kun sankarit nuortuvat, myös naisia on mukana enemmän. Tämän ja viime vuoden 40-vuotishaastatteluista jo puolet kertoi naisista.
Kertooko tämä siitä, että yhteiskunta kehittyy tasa-arvoisempaan suuntaan? Vai kertooko se ikääntyvän naisen muuttumisesta näkymättömäksi? Hiljattain eräs nainen kieltäytyi merkkipäivähaastattelusta, koska tämän työnantajan mielestä ikää ei kannata korostaa julkisuudessa, kun ”mielikuva hänestä on nuorempi”.
Moni haluaa parantaa sukupuolivinoumaa
Helsingin Sanomat linjasi naistenpäivänä sitoutuvansa edistämään tasa-arvoa jutuissaan. Wikipediassa puolestaan on menossa kilpailu, jonka tavoitteena on kasvattaa naisten osuutta henkilöartikkeissa. New York Times on ryhtynyt kirjoittamaan jälkikäteen muistokirjoituksia, joiden kohteena on muitakin kuin valkoisia miehiä.
Myös me STT:llä lupaamme kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että merkkipäivähaastatteluissa esiintyisi tasapuolisesti naisia ja miehiä eri ikäluokista.
Kenen merkkipäivähaastattelun me olemme unohtaneet kirjoittaa? Millaisista sankareista sinä kaipaisit haastatteluja? Ota yhteyttä merkkipaivat@stt.fi
Kirjoittaja @PauliinaPietilä on STT:n Merkkipäiväpalvelun tuottaja.
Millainen on hyvä henkilöjuttu? Lue vinkkimme.
STT:n toimittajille Bonnierin Suuri Journalistipalkinto Vuoden juttu -kategoriassa
STT:n toimittajat ovat voittaneet Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon Vuoden juttu -kategoriassa.
Palkinto myönnettiin työryhmälle, johon kuuluivat STT:ltä toimittajat Tuuli Oikarinen, Olli-Pekka Paajanen ja Jecaterina Mantsinen sekä uutispäätoimittaja Minna Holopainen ja uutispäällikkö Janne Huuskonen.
Samassa kategoriassa palkittiin Turun Sanomista Annamari Nurminen ja Esko Pihkala.
Työryhmien uutiset käsittelivät oppilaiden seksuaalista ahdistelua ja häirintää suomalaisissa kouluissa.
STT:n toimittajat kertovat olevansa kiitollisia palkinnosta ja iloisia siitä, että juttu ja aihe on tunnustettu tärkeäksi.
- Kallion lukion häirinnän julkitulo ja sitä seurannut opettajan irtisanominen ei ollut tärkeää vain uhreille, vaan kaikille muille nykyisille ja tuleville opiskelijoille, jotka toivottavasti eivät joudu kokemaan samaa, Tuuli Oikarinen sanoo.
Jutut paljastivat, että helsinkiläisessä lukiossa ja turkulaisella yläasteella oli ahdisteltu nuoria vuosien ajan. Tapaukset olivat erityisen havahduttavia uhrien alaikäisyyden ja opettajien valta-aseman väärinkäytön vuoksi. Palkintolautakunnan mukaan jutut olivat myös esimerkkejä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä vaikealla alueella.
- Tässä jutussa ei voi liikaa korostaa lähteiden merkitystä. Haluamme kiittää heitä rohkeudesta ja saamastamme luottamuksesta. Toivomme, että juttu osaltaan loisi uskoa siihen, että totuuden julkitulemisen myötä asiat voivat muuttua, Jecaterina Mantsinen sanoo.
- Seksuaalinen häirintä on ongelma, joka ei tunnu olevan vieras millään yhteiskunnan alueella. Toivottavasti aiheesta kirjoittaminen on herättänyt niin koulut kuin muutkin yhteisöt siihen, että puuttumattomuudella on häirinnän kohteille vakavia seuraamuksia, Olli-Pekka Paajanen toteaa.
Katso, ketkä on palkittu aiempina vuosina
Mitä julkaistaan ja mitä ei? STT:läiset pohtivat mediaetiikkaa päivittäin
Milloin viimeksi olet joutunut työssäsi miettimään Journalistin ohjetta numero 27?
Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista, jos asianosainen antaa luvan tai jos tiedoilla on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.
STT:n uutispäällikkö, toimitussihteeri, oikeustoimittaja ja toimituksen päällikkö vastaavat.
__________________________________________
"Viimeksi nimen julkaisemista ja yksityiselämäohjetta mietittiin viihdetaiteilija Jari Sillanpään huumeiden käytön paljastuttua. Hänhän jäi kiinni ja sai käräjäoikeudesta sakot. Yleensä julkaisemme tuomitun nimen, jos hän saa vähintään kaksi vuotta vankeutta. Sillanpää on kuitenkin koko kansan tuntema ”otsikkonimi”, jolloin hänen yksityisyydensuojansa on pienempi kuin niin sanotun tavallisen ihmisen. Julkkiksia voidaan myös pitää esikuvina ja roolimalleina ja siksi heidän tekemisiään voidaan uutisoida silloinkin, kun uutiset ovat ikäviä.
Myös julkkisasianajaja Heikki Lampelan pahoinpitelytuomion uutisoinnissa kyse on osittain samasta asiasta. Lampela on itse avannut ovet julkisuuteen ja kertonut avoimesti esimerkiksi naissuhteistaan. Lisäksi hän on ammatiltaan asianajaja, jolta voidaan edellyttää erityistä nuhteettomuutta ja lain noudattamista kaikissa oloissa. Asianajajaliittohan erotti Lampelan jäsenyydestään, joka on harvinaista ja siksi uutinen."
- Mimma Lehtovaara, uutispäällikkö
@mimmal
__________________________________________
"Toimitussihteerin työssä sitä (arkaluonteisten tietojen julkaisemista) joutuu miettimään ihan koko ajan. Esimerkiksi kun uutisoimme jonkun ihmisen katoamisesta, on tärkeää, että samassa uutisessa ei julkaista harkitsematta kadonneen nimeä ja terveystietoja. Jos kirjoitamme, että jollain kadonneella on dementia, emme voi kertoa hänen nimeään, ellei siihen ole erityistä perustetta. Siinä täytyy olla tarkkana. ”
- Tommi Peltoniemi, toimitussihteeri
@TommiPeltoniemi
__________________________________________
”Joudumme miettimään rikoksesta epäillyn nimen julkistamista päivittäin. Esimerkiksi pari viikkoa sitten oli tapaus, jossa mies oli raiskannut ja pahoinpidellyt puolisoaan useita kertoja vuosien ajan ja saanut viiden ja puolen vuoden vankeustuomion. Päädyimme siihen, ettemme julkaise tuomitun nimeä uhrin suojelemiseksi, koska uhrin voisi tunnistaa puolison nimestä. Joudumme usein pohtimaan nimen julkaisua esimerkiksi sillä perusteella, onko uhri tekijän lähipiiriä.
Toisinaan saattaa olla perusteltua julkaista nimi, vaikka kyse on virallisesti vasta rikosepäilystä. Esimerkiksi Turun puukkoiskun yhteydessä kerroimme poikkeuksellisesti rikoksesta epäillyn nimen useiden silminnäkijöiden ja rikosepäilyn poikkeuksellisen luonteen vuoksi. ”
- Olli-Pekka Paajanen, oikeustoimittaja
@Olpaajan
__________________________________________
”Esimerkiksi kauppakeskus Sellon ampumisissa piti punnita tarkkaan, mikä on yleisön tiedontarve ja tarve ymmärtää tapahtunutta suhteessa siihen, mitä voidaan taas kertoa uhrin näkökulmasta. Sellon tapauksessa oli yleisön näkökulmasta tärkeää tuoda ilmi, että ampuminen ei ollut sattumanvaraista, mutta harkintaa piti käyttää, koska uhrina oli tekijän entinen naisystävä ja tämän työtovereita.”
- Laura Kolu, 24h-toimituksen päällikkö
@LauraKolu
__________________________________________
STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen pohti syksyllä tiedon julkistamiseen liittyviä kysymyksiä blogitekstissään "Kun kaikkea ei kerrota – sieppausuutisoinnissa mietitään aina myös siepatun turvallisuutta".
"Sieppaustilanteessa keskeinen harkintaperuste on myös vaikutus siepatun turvallisuuteen. Tapauksesta riippuen hänen tehtävänsä, työpaikkansa, perhetaustansa tai esimerkiksi varallisuutensa voisi vaikuttaa sieppaajien esittämiin lunnasvaatimuksiin. Uutisissa pidättäydytään esimerkiksi kertomasta siepatun nimeä, vaikka se tiedettäisiin, jos on syytä epäillä, ettei sieppaajillakaan välttämättä ole sitä tiedossaan. Usein nimellä ei edes ole lukijan kannalta merkitystä. Jos nimi kuitenkin tulisi julki muuta kautta, esimerkiksi sieppausmaan lehdistössä, kynnys julkaista se myös Suomessa laskisi."
__________________________________________
Tällä viikolla vietetään Sanomalehtiviikkoa, jossa teemana on mediaetiikka. STT:n toimittajat nojaavat työssään Journalistin ohjeisiin ja STT:n omiin eettisiin ohjeisiin.
Miten hyvin sinä tunnet journalistin etiikan?
Tutustu STT:n faktantarkistusoppaaseen "Faktatarkistuksen ABC"
Lue, minkälaista on "portinvartijan" eli toimitussihteerin työ STT:ssä
STT 130 vuotta - elämää tietotoimistossa ennen ja nyt
Vaikka uutistyön ja journalismin ydin on säilynyt ennallaan STT:n 130-vuotisen historian ajan, paljon on muuttunut. Keräsimme Lehtikuvan arkistoista kuvapareja menneiltä vuosilta ja viime ajoilta.
Lue myös STT:n merkkipäivähaastettelu
Arkirutiineita
STT:n nykytoimituksen arjesta olemme kertoneet aiemmin muun muassa uutissuunnittelun ja rikostoimituksen näkökulmasta.
.
Toimitussihteerin ja kuvatoimittajan työtä
.
Uutisia olympialaisista
.
Lehtikuvaajan arkea
.
Toimistotilat Helsingin Kampissa
.
Uutistoimittajien erilaisia rooleja
STT on 130-vuotias pizzaa rakastava ja roboteista kiinnostunut surffaaja
STT siemailee vahvaa espressoa rantakahvilassa Sydneyn Bondi Beachillä ja muistelee aikaa ennen syntymäänsä.
Jo huomattavan pitkän aikaa, aina siitä lähtien kun maaseudulle syntyi huomattavaa lehdistöä, on alkanut käydä yhä tuntuvammaksi sellaisen toimiston puuttuminen, joka voisi hankkia maaseudun pienille sanomalehdelle tärkeimmät päivän uutiset niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.
Näin kirjoitti Helsingfors Dagbladin toimittaja Woldemar Westzynthius vuonna 1887 anoessaan Suomen lennätinpiirihallituksen johtajalta lupaa sähkösanomatoimiston perustamiseen. Lupa saatiin. Siten syntyi nyt jo 130-vuotissyntymäpäiviään viettävä STT, joka antoi juhlapäivänsä kynnyksellä syväluotaavan merkkipäivähaastattelun.
Lapsuudessa lyhyitä kotimaan uutisia
Lapsuuttaan STT muistelee lämmöllä. Aluksi hänen nimensä oli Suomen Sähkösanomatoimisto SST. Ensimmäisinä elinvuosina uutiset käsittelivät lähes kokonaan kotimaan tapahtumia. Ne olivat lyhyitä, muutaman kymmenen sanan pituisia. Aiheet vaihtelivat ns. virastouutisista talouteen ja liikenneuutisista rikoksiin ja onnettomuuksiin.
- Ja samat aiheet ovat minulle tärkeitä nykyäänkin. Siinä mielessä kaikki ei ole 130 vuodessa muuttunut, STT huomauttaa.
Teini-ikä oli rankkaa aikaa. SST kamppaili talousvaikeuksissa. Myös lehdistön painovapausoloja kiristettiin.
Varsinainen nimi STT syntyi vuonna 1915. Kenraalikuvernööri Bobrikov oli jo aiemmin lakkauttanut SST:n, ja sen toimintaa jatkettiin Suomalaisessa Uutistoimistossa. Suomalainen Uutistoimisto yhdistyi Sanomalehtien Tietotoimiston kanssa, ja näin syntyi pysyvämpi nimi Suomen Tietotoimisto.
Kansalaissodan jälkeen, oikeiston ja vasemmiston pahimpien ristiriitojen rauhoituttua, STT:n elämässä koittivat vakaammat vuodet.
Uutismonopolin rikkoutuminen oli kasvun paikka
Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisen lehdistön rakenne alkoi muuttua. Vaikka kokonaislevikki nousi, medioiden määrä väheni. Varsinkin puoluelehtiä lakkautettiin.
Lisäksi Yleisradio aloitti oman uutistoimintansa 1965. Miltä se tuntui?
- Uutismonopoli rikkoutui. Olihan se kasvun paikka, STT myöntää.
1970- ja 80 -lukujen tekniikan kehitystä STT muistelee ylpeydellä. Vuonna 1984 STT otti käyttöön ensimmäiset toimitukselliset näyttöpäätteet.
- Tietokoneiden käytön uutisvälityksessä olin aloittanut jo vuonna 1971 edelläkävijänä Pohjoismaissa, STT muistelee ylpeänä.
Tekniikan kehityksessä vauhti on vain kiihtynyt ja tänään, 130-vuotiaana, STT on uusimmasta teknologiasta sanojensa mukaan aivan fiiliksissä. Hän seuraa innolla, mitä kaikkea helpotusta robotiikka ja automatisointi ovat tuomassa uutistyöhön, niin uutisten kirjoittamiseen kuin suunnittelutietoonkin. Tänä vuonna hän onkin päättänyt kehittää toimintaansa entistä digitaalisemmaksi.
"Dopingkohua voi jo muistella kiihtymättä"
Yksi STT:n elämän rankoista paikoista oli dopingkohu ja siihen liittyneet oikeudenkäynnit.
STT uutisoi vuonna 1998, että suomalaishiihtäjät käyttivät dopingia hiihtojohdon tiedostamana ja tukemana. Uutinen johti herjausoikeudenkäyntiin. STT tuomittiin ennätyssuuriin korvauksiin.
2010-luvun taitteessa asetelma muuttui, kun hiihtovaikuttajia syytettiinkin valehtelusta. Muutama sai syytteen, ja myöhemmin tuomion petoksesta.
- Se oli tietenkin valtavan puhdistava kokemus. Nyt pystyn muistelemaan noita aikoja kiihtymättä. Pitkin matkaa minua on auttanut ajatus, että olen perustellut kaiken journalistisesti, STT pohtii.
Luotettavuus on STT:lle arvoista tärkein.
- Ystäväni kuvailevat minua nopeaksi, mutta luotettavaksi tyypiksi. Jos kanssani sopii treffit, tulen paikalle ajoissa aina, vaikka joutuisinkin jo pian kiiruhtamaan pois, STT naurahtaa.
Kiireessä pizzaa, hemmotteluhetkinä kakkua
2010-luvun alku oli muutenkin hyvää aikaa. STT meni naimisiin Lehtikuvan kanssa, mikä toi jälleen uutta työtä.
Nykyään STT paitsi kirjoittaa uutisia ja kuvaa, myös myy kuvia, mediapalveluita sekä viestintäpalveluita. Kun iso uutinen tapahtuu yöaikaan, hän herättää media-asiakkaiden lisäksi myös eduskunnan. Dotterbolaget FNB skriver nyheter på svenska.
STT tviittaa, facebookkaa, instaa, tekstaa, päivittää nettiuutisia ja pitää valtaosaa Suomen mediasta kuvitettuna.
Tulevaisuudessa hän kehittää edelleen esimerkiksi suunnittelutyökalu STT Prota ja on mukana erilaisissa robotiikkaan ja datan hyödyntämiseen liittyvissä projekteissa.
Koska STT on hereillä 24 tuntia vuorokaudessa, on hänen pidettävä huolta elintavoistaan. Stressaantuneena hänellä on kuitenkin tapana palkita itsensä tilaamalla pizzaa, joskus myös nepalilaista. Juhlahetkinä hän hemmottelee itseään kakkukahveilla.
Lauta kainaloon ja kohti aaltoja
Vaikka STT on 130-vuotiaaksi virkeässä kunnossa, yövalvomiset kävivät kypsemmällä iällä raskaaksi. Siksi STT on nyt täällä: rantakahvilassa Sydneyssä. Vuonna 2014 STT siirsi yövuoronsa Australiaan, jossa työskentelee työkierrossa neljä toimittajaa.
STT kiistää, että Australiaan muutossa olisi kyse ikäkriisistä.
- Halusin kokeilla uusia juttuja ja Sydneyyn muutto on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Jaksan paljon paremmin ja olen opetellut surffaamaankin, STT kertoo ja iskee silmää.
Hän kulauttaa kurkkuunsa loput espressostaan, nappaa laudan kainaloonsa ja suuntaa aalloille.
CV / STT 130
- Syntymäaika ja -paikka: 1.11.1887 , Helsinki
- Asuu: Helsingin Kampissa Voimatalossa, yöaikaan majailee Sydneyssä. Viettää osan ajastaan myös Brysselissä EU-kirjeenvaihtajana.
- Perhe: Kaksi tytäryhtiötä: STT Viestintäpalvelut Oy sekä Nyhetsbyrån FNB Ab.
- Ensimmäinen lähetetty uutinen: 29.10. 1887 Pietarsaaren rautatien juhlallisista vihkiäisistä.
- Suuri yleisö muistaa: "STT:n uutisia"-radiotunnus.
- Harrastukset: Surffaus, pesäpallo, kielenhuolto ja Tyylikirjan kirjoittaminen, pizzan syönti, kakkukahvittelu
- Miten juhlii? 130-vuotisvuosijuhlat järjestetään perjantaina 3.11.2017 koko henkilökunnalle. Ruokalistalla on mm. paahdettua nieriää valkoviinikastikkeella.
- Some: @STT Uutiset (Twitter, Facebook ja Instagram)
Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa Terhi Rantasen "STT:n uutisia" sadan vuoden varrelta -teosta (1987)
STT:n Merkkipäiväpalvelussa haastatellaan syntymäpäiviään viettäviä , tunnettuja suomalaisia. STT on ensimmäinen 130 vuoden ikään ehtinyt merkkipäivähaastateltava.
Lue lisää Merkkipäiväpalvelusta
Viisi vinkkiä: Näin kirjoitat hyvän henkilöjutun
Jokaisella ihmisellä on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi. Mutta miten kirjoittaa henkilöjuttu, joka on enemmän kuin pintaraapaisu? STT:n Merkkipäiväpalvelu kertoo vinkit.
1. Valitse jutulle selkeä näkökulma.
Kaikkea ei voi kertoa. Lista ideoista näkökulmiksi löytyy Tyylikirjastamme.
2. Aloita kiinnostavimmalla asialla.
Koukuta lukija heti jutun ensimmäisillä virkkeillä. Vältä löysiä lähtöjä.
Jos haluaa elää vanhaksi, pitää väistellä raitiovaunuja ja busseja. Loppu on geeneistä kiinni.
Näin alkaa toimittaja Mikael Hoikkalan juttu syöpään sairastuneesta Jukka Puotilasta. Kirjoittaja pitää lukijan otteessaan seuraavatkin lauseet.
Lue, miten haastattelu jatkuu.
3. Näytä, älä selitä.
Adjektiivit latistavat juttua. Sen sijaan, että kerrot henkilön olevan hermostunut, kuvaile, miten hermostuneisuus hänessä ilmenee.
Näin Mari Fisk kuvailee Ringa Ropoa ja hänen suhdettaan urheiluun.
4. Kerro haastateltavasta jotain henkilökohtaista.
Jokainen välittää jostakin.
Lue täältä, mitä henkilökohtaista Jani Koskinen kirjoittaa Jari Sillanpäästä.
5. Kerro henkilöstä jotain uutta.
Henkilöjuttu mielellään täydentää, rikkoo tai laajentaa sitä kuvaa, joka henkilöstä on entuudestaan.
Katso täältä, mitä uutta toimittaja Mikko Niiles paljastaa iskelmälaulaja Eija Kantolasta jutun alkuun.