Tekoäly tietotoimistossa: STT ei tingi uutisten aitoudesta
Suomen Tietotoimisto (STT) on linjannut tekoälyn käyttöä eri palveluissaan. Periaatteena on, että yleisön pitää voida kaikissa tilanteissa luottaa tietotoimiston tuottamaan ja välittämään tekstiin ja kuvaan.
Siksi tekoäly ei STT:ssä tee tiedonhankintaa, vaan uutiset ja uutiskuvat ovat aina aitoja. Sen sijaan tekoälyä ja automaatiota hyödynnetään muilla tavoin työn tehostamiseksi.
Aitouden lisäksi toinen tärkeä periaate on läpinäkyvyys. Tavoitteena on, että yleisö tietää, jos tekoälyä on hyödynnetty esimerkiksi STT Info -tiedotepalvelun välittämien tiedotteiden tai Lehtikuvan kuvakaupan tarjonnassa olevien kuvituskuvien tuottamisessa.
STT seuraa aktiivisesti uusien työkalujen kehitystä ja ottaa sovelluksia käyttöönsä, kun voi olla varma, että niiden tuottamat sisällöt vastaavat tietotoimiston laatuvaatimuksia.
Tasapuolisuutta ja punnittuja teemoja – STT:n eduskuntavaaliuutisoinnissa esillä kansalaisia laajasti koskevia aiheita
Vaalien alla keskustellaan usein siitä, miten ja miksi politiikan uutiset syntyvät. STT:n tavoitteena on, että vaaliuutisointiimme luottavat myös keskenään erimieliset suomalaiset.
Siksi olemme kirjoittaneet auki periaatteet, joihin tukeudumme uutisoidessamme kevään eduskuntavaaleista. Nämä vaaliteesit ovat pitkälti samat kuin edellisten vuoden 2019 eduskuntavaalien alla laaditut teesit.
STT on myös haastatellut kaikki eduskuntaan viime kerralla valittujen puolueiden nykyiset puheenjohtajat eli yhteensä yhdeksän puheenjohtajaa. Toinen keskeinen osa vaalien ennakkouutisointia ovat teemajutut, jotka käsittelevät hyvin laajaa aihekirjoa. Teemoiksi on valittu aiheita, jotka ovat olennaisia suurelle määrälle suomalaisia. Esillä ovat olleet kuluttajien ahdinko hintojen noustessa, nuorison jengiytyminen, Suomen turvallisuuspolitiikka ja Nato-jäsenyys, suuret liikennehankkeet, puolueiden veronäkemykset sekä tulevat ilmastohaasteet.
Ennen vaalisunnuntaita 2. huhtikuutta käsitellään vielä varhaiskasvatusta, koulutuspolitiikkaa, työllisyyttä, pienpuolueiden merkitystä demokratialle, tulevan hallituspohjan vaihtoehtoja ja ulkosuomalaisten äänestämistä.
Tasapuolista ja punnittua uutisointia - tutustu STT:n vaaliteeseihin
Suositaanko tai syrjitäänkö uutisissa jotain puoluetta? Vaikuttaako toimittajan oma puoluekanta juttuihin? Miksi media tarttuu juuri niihin asioihin, joihin tarttuu, kuka siitä päättää ja ketä media kuuntelee päätöksissään?
Vaalien alla keskustellaan usein siitä, miten ja miksi politiikan uutiset syntyvät. STT:n tavoitteena on, että vaaliuutisointiimme luottavat myös keskenään erimieliset suomalaiset. Siksi kirjoitimme auki periaatteet, joihin tukeudumme huhtikuisista eduskuntavaaleista uutisoidessamme.
Noudatamme samoja periaatteita pitkälti myös toukokuussa järjestettävien europarlamenttivaalien yhteydessä – sillä erotuksella, ettemme järjestä uutta haastattelukierrosta eduskuntapuolueiden puheenjohtajille.
Julkisuudessa työtään tekevien vainoamiseen pitää voida puuttua – STT mukana päätoimittajien kannanotossa
STT on mukana päätoimittajien kannanotossa, jolla vastustetaan journalisteihin kohdistuvaa painostusta. Päätoimittajat vaativat, että journalistien ja muiden julkisuudessa ammatillisesti toimivien ihmisten oikeusturvaa parannetaan, tarvittaessa muuttamalla lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöjä.
PÄÄTOIMITTAJIEN KANNANOTTO 10.4.2018
Julkisuudessa työtään tekevien vainoamiseen pitää voida puuttua
Journalisteihin ja muihin avoimesti omalla nimellään toimiviin ihmisiin kohdistuu johdonmukaista painostusta ja suoranaista uhkailua. Viime aikoina häirintä on entisestään koventunut, eikä tekijöitä ole nykylainsäädännön puitteissa saatu pysäytettyä.
Suomalaisen median päätoimittajina vaadimme, että toimittajien ja muiden julkisuudessa ammatillisesti toimivien ihmisten oikeusturvaa parannetaan. Tarvittaessa on oltava rohkeutta muuttaa lainsäädäntöä ja tarkastella uudelleen vallitsevia oikeuskäytäntöjä.
Suuri osa häiritsijöistä toimii nimettöminä tai väärillä nimillä antaen vaikutelman spontaaniudesta. Osa esittää toimivansa sananvapauden tai muiden vapaan yhteiskunnan hienoimpien periaatteiden nimissä. Silti useiden yhteistoiminta vaikuttaa masinoidulta ja järjestelmälliseltä, kuten on nähty Turun Sanomien / Lännen Median Rebekka Härkösen, Ylen Jessikka Aron ja eräiden muiden journalistien kohdalla.
Vetoamme kansanedustajiin ja virkamiehiin, jotka työkseen ajantasaistavat lainsäädäntöä vastaamaan uudenlaisiin ongelmiin.
Lakiin muutama vuosi sitten tuotu vainon käsite oli askel oikeaan suuntaan, mutta hybridivaikuttamisen ja informaatiosodan keinojen kovetessa se ei kata kaikkia eteen tulevia tilanteita.
Pahimmillaan työtään tekevän toimittajan kohtaama häirintä ja kiusanteko on niin laajaa, että sitä voidaan pitää systemaattisena vainoamisena.
Vainoaminen on uhka sananvapaudelle myös Suomessa. Toimittajan on vaikeaa jatkaa yhteiskunnallisen perustehtävänsä eli normaalin työnsä tekemistä parhaalla tavalla. Vainoaminen uhkaa aiheuttaa itsesensuuria.
Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.
Arno Ahosniemi, Kauppalehti ja Päätoimittajien yhdistys
Jaana Ala-Lahti, Jurvan Sanomat
Jarkko Ambrusin, Kankaanpään Seutu
Tommi Berg, Uusi Lahti
Marit af Björkesten, Svenska Yle
Alberto Claramunt, Nykypäivä, Verkkouutiset
Heidi Ekdahl, Kymen Sanomat
Mats Ekman, Syd-Österbotten
Eija Eskola-Buri, Uudenkaupungin Sanomat, Laitilan Sanomat
Ville Hakala, Seutuneloset
Sari Heinilä, Järviseutu
Mikko Heino, Helsingin Uutiset, Länsiväylä, Vantaan Sanomat
Arto Henriksson, Loviisan Sanomat
Marina Holmberg, Västra Nyland
Marja Honkakorpi, Kuntalehti
Markku Huusko, Uusi Suomi
Susanna Ilmoni, Hufvudstadsbladet
Jouko Jokinen, Yle
Päivi Kallo, Länsi-Uusimaa
Karri Kannala, Tamperelainen
Petri Karjalainen, Kouvolan Sanomat
Kyösti Karvonen, Kaleva
Perttu Kauppinen, Etelä-Suomen Sanomat
Jouni Kemppainen, Maaseudun Tulevaisuus
Kari Kivelä, Iltalehti
Janne Koivisto, Turkulainen
Pasi Koivumaa, Karjalainen
Vesa Koivumäki, Ikkuna
Antti Kokkonen, Lapin Kansa
Sirpa Kortet, Pyhäjokiseutu
Emilia Kullas, Talouselämä
Virpi Kupiainen-Ämmälä, Epari
Helén Kurri, Östnyland
Timo Kyllönen, Kuhmolainen
Anne Lahnajärvi, Uusimaa
Timo Laitakari, Länsi-Savo
Pekka Lakka, Kaakon Viestintä
Pekka Lassila, Sotkamo-lehti
Marianne Lähde, Komiat
Tomi Lähdeniemi, Satakunnan Kansa
Sari Merilä, Somero-Lehti
Pekka Mervola, Keskisuomalainen
Kenneth Myntti, Österbottens Tidning
Juha Määttä, Suomenmaa
Jari Niemi, Itä-Häme
Kaius Niemi, Helsingin Sanomat
Ella Nurmi, Viiskunta
Niklas Nyberg, Vasabladet
Antti Oksanen, Taloustaito
Mari Pajari, Uutisvuoksi
Kauko Palola, Keskipohjanmaa
Ville Pernaa, Suomen Kuvalehti
Mika Pettersson, STT
Markus Pirttijoki, Kainuun Sanomat
Ville Pohjonen, Salon Seudun Sanomat
Matti Posio, Lännen Media
Olli Pursiainen, Suupohjan Sanomat
Janne Rantanen, Länsi-Suomi
Sirkku Rautio, Ylä-Kainuu
Jaana Rautio-Teijonmaa, Itä-Savo
Joonas Romppainen, Keski-Uusimaa
Seppo Rönkkö, Savon Sanomat
Tapio Sadeoja, Ilta-Sanomat
Mikko Salmi, Demokraatti
Eeva Sederholm, Etelä-Saimaa
Tom Simola, Åbo Underrättelser
Mikko Soini, Hämeen Sanomat
Riikka Suominen, Vihreä Lanka
Tiina Suutari, Koti-Kajaani
Satu Takala, Ilkka
Mari Teinilä, Kotimaa
Taina Tukia, Kunnallislehti, Kaarina-lehti
Nina Tuomikoski, Raahen Seutu
Martti Turunen, Forum24
Jussi Tuulensuu, Aamulehti
Kati Uusitalo, Loimaan Lehti
Kari Vainio, Turun Sanomat
Toni Viljanmaa, Pohjalainen
Asko Virtanen, Auranmaan Viikkolehti
Lasse Virtanen, Aamuset
Merja Ylä-Anttila, MTV Uutiset
Laura Ääri, Aamuposti
Luotettava journalismi syntyy vuorovaikutuksessa - STT:n tyylikirja läpivalaisee uutistoimiston työtavat
Julkisen sanan neuvosto on suunnitellut Journalistin ohjeisiin sitoutuneille medioille vastuullisen journalismin merkin, jonka otamme STT:ssä käyttöön ilomielin ja ylpeinä. Merkki tuntuu kuin syntymäpäivälahjalta STT:n tyylikirjalle, joka täyttää ensi viikolla 10 vuotta.
Tyylikirja eli kaikille julkinen journalistinen ohjeistuksemme julkaistiin 19. maaliskuuta 2008. Ajattelimme, että koska journalisteina penäämme vallanpitäjiltä läpinäkyvyyttä, myös median pitää olla työssään avoin ja läpinäkyvä.
Vuosikymmenen mittaan tyylikirjaan on lisätty uusia lukuja ja päivitetty vanhoja. Moni tarpeellinen luku odottaa yhä kirjoittamistaan ja moni luku päivitystään, sillä luotettava journalismi ei tule koskaan valmiiksi. Se elää ja kehittyy yhteiskunnan muuttuessa, vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Siksi sekä STT:n uutistoimitus että STT:n tyylikirja ovat läsnä Twitterissä. Löydät niin uutistoimituksemme kuin Lehtikuvankin myös Facebookista.
Läpinäkyvyys tarkoittaa yhä enemmän myös sitä, että kirjoitamme uutistekstissäkin auki julkaisuratkaisujemme syitä ja uutisprosessimme kulkua. Kerromme esimerkiksi, jos olemme tavoitelleet jotakuta haastateltavaa, mutta hän ei ole vastannut soittopyyntöihin. Selitämme syyn, jos tuomitun nimeä ei julkaista uhrin suojaamiseksi tai jos haastateltu ei voi esiintyä nimellään.
Voisimme kuitenkin olla siinä paljon parempia. Kerro meille, jos jokin ratkaisumme mietityttää. Kysy meiltä perusteluja siihen, miksi uutinen on tehty kuten se on tehty tai miksi se on jätetty tekemättä.
Kerro myös, jos haluaisit lukea STT:n tyylikirjasta jostakin asiasta, jota siellä ei vielä ole. Ja ennen kaikkea: kerro, jos huomaat uutisessamme virheen. Korjaamme ne aina ja arvostamme palautetta!
STT:n toimitus seuraa vuorokauden ympäri sähköpostiosoitetta toimitus(at)stt.fi ja Twitter-tiliä @STTuutiset. Voit myös antaa palautetta tai ilmoittaa virheestä palautelomakkeella. @STTtyylikirja vastaa palautteeseen päiväsaikaan.
Luotettava journalismi syntyy vain vuorovaikutuksessa.
Minna Holopainen (@HolopainenMinna) on STT:n vastaava päätoimittaja
Tällä viikolla vietetään vastuullisen journalismin kampanjaviikkoa, jonka taustalla ovat Sanomalehtien Liitto yhdessä Julkisen sanan neuvoston (JSN) muiden taustajärjestöjen kanssa. Kampanja on osa JSN:n 50-vuotisjuhlavuotta.
.
Lue STT:n 10 teesiä luotettavuudesta
Lataa STT:n Faktantarkistuksen ABC
Kun kaikkea ei kerrota - sieppausuutisoinnissa mietitään aina myös siepatun turvallisuutta
”Suomalainen siepattu ulkomailla.” Dramaattinen uutinen, joka käynnistää uutistoimituksissa kuumeisen tiedonhankinnan. Kuka, missä, miten, miksi – ja saadaanko hänet pelastettua?
Tiedon saaminen tällaisissa uutisissa on aina vaikeampaa kuin kotimaassa tapahtuvissa rikoksissa, ja toimittajien lähtötiedot paikallisista oloista ja tiedonlähteistä huonommat. Uutiskilpailu käy sitä kovempana, koska jokainen tiedonmuru täyttää suurta tyhjiötä. Ja tyhjiöt täyttyvät aina. Ulkomaiset mediat kertovat asiasta riippumatta siitä, mitä Suomessa julkaistaan, sosiaalisessa mediassa tiedot ja luulot sekoittuvat nopeasti keskenään.
Yhtaikaa uutisoinnin kanssa alkaa aina myös huoli siitä, miten julkisuus vaikuttaa uhrin pelastamiseen. Viranomaiset vetoavat mediaan, uhrin läheiset tuntevat varmasti ahdistusta myös uutisista. Ymmärtääkö media vastuunsa, päätyykö kaikki hankittu tieto julki, onko toimittajilla tajua siitä, miten vakavia seurauksia heidän ratkaisuillaan voi olla?
Ammattitoimittajalle harkinta hankitun tiedon julkaisemisesta on kuitenkin arkea, osa päivittäistä työtä, vaikka itse sieppausuutinen sinällään onkin poikkeuksellinen.
Toimitus päättää itse, vaikka viranomaisia kuullaan
Uutistoimituksissa käsitellään päivittäin paljon tietoa, josta jokin pieni osa jää syystä tai toisesta kertomatta. Päätös tehdään aina toimituksessa, eikä se perustu viranomaisten tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen määräyksiin tai toiveisiin – ei siis myöskään sieppaustilanteissa. Harkinnassa punnitaan toisaalta tiedon merkitystä yleisölle, toisaalta Suomen lain turvaamaa yksityisyydensuojaa, Journalistin ohjeiden eettisiä vaatimuksia ja toimituksen omia linjauksia. STT:n harkintaperusteet ovat avoimesti kaikkien luettavissa STT:n tyylikirjassa.
Sieppaustilanteessa keskeinen harkintaperuste on myös vaikutus siepatun turvallisuuteen. Tapauksesta riippuen hänen tehtävänsä, työpaikkansa, perhetaustansa tai esimerkiksi varallisuutensa voisi vaikuttaa sieppaajien esittämiin lunnasvaatimuksiin. Uutisissa pidättäydytään esimerkiksi kertomasta siepatun nimeä, vaikka se tiedettäisiin, jos on syytä epäillä, ettei sieppaajillakaan välttämättä ole sitä tiedossaan. Usein nimellä ei edes ole lukijan kannalta merkitystä. Jos nimi kuitenkin tulisi julki muuta kautta, esimerkiksi sieppausmaan lehdistössä, kynnys julkaista se myös Suomessa laskisi.
Samalla tavalla otamme turvallisuusnäkökohdat huomioon esimerkiksi silloin, kun suomalaiset päättäjät vierailevat sota-alueille ja pääsemme mukaan seuraamaan vierailua. Sitoudumme silloin kertomaan asiasta vasta, kun vierailu päättyy tai tietoa siitä tulee julki muuta kautta. Olennaista sekä silloin että sieppaustilanteessa on, että rajaamme tietojemme kertomista vain määräajaksi, emme pysyvästi. Median perustehtävä on kertoa eikä olla kertomatta asioita.
Vapautuksen jälkeen harkinta muuttuu, mutta jatkuu
Kun suomalainen avustustyöntekijä siepattiin keväällä Afganistanissa, asiantuntijat muistuttivat taustakeskusteluissa siitä, että kaikki sieppausta koskeva julkisuus voi hankaloittaa neuvotteluja vapauttamisesta. Myös tämä näkökohta on esimerkiksi STT:ssä otettu huomioon. Aiheesta on uutisoitu vain silloin, kun siitä on ollut uutta kerrottavaa sen sijaan, että olisimme esimerkiksi kirjoittaneet taustajuttuja avustustyöntekijöiden sieppauksista tai Afganistanin turvallisuustilanteesta ja kerranneet jokaisen yhteydessä sieppauksen yksityiskohtia.
Tänä aamuna ulkoministeriö kertoi aivan mahtavan uutisen: siepattu suomalainen on päässyt vapaaksi ja saatu turvaan.
Myös toimituksessa iloittiin uutisesta, mutta samalla alkoi uusi harkinta: mitä kaikkea nyt kertoisimme yleisölle? Vaaratilanteen aiheuttama pidättyvyys päättyi, ja olemme päivän mittaan kertoneet sieppauksen aikana hankittuja tietoja siepatusta sekä viranomaisilta saatua tuoretta tietoa hänen vapauttamisestaan. Julkaisimme muun muassa naisen entisen kollegan haastattelun, joka oli tehty elokuussa.
Samalla harkitsimme myös sitä, onko edelleenkään syytä kertoa vapautuneen naisen henkilöllisyyttä. Toistaiseksi sellaista syytä ei ole tiedossa, koska kyse on yksityishenkilöstä, eikä hän ole sellaisessa asemassa, että hänestä muutenkaan kerrottaisiin julkisuudessa. Jos hän jossain vaiheessa haluaa itse kertoa kokemuksistaan, tilanne tietysti muuttuu, mutta juuri nyt toivotamme hänelle ennen kaikkea pikaista toipumista kokemuksistaan.
Minna Holopainen on STT:n uutispäätoimittaja
#Soritästä, Kotus - Myös STT palaa Orpon-taivutukseen
Orpon vai Orvon? Lonkan vai Longan? Rytin vai Rydin? Raaden vai Raateen?
STT alkoi lokakuussa 2011 taivuttaa kaikki sukunimet Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen suosittamalla tavalla, henkilön omista toiveista riippumatta. Eilen sunnuntaina palasimme kuitenkin aiempaan käytäntöön. Käytämme samaa taivutustapaa kuin henkilö itse, jos se on toimituksen tiedossa. Kirjoitamme siis sisäministeri Petteri Orposta, emme Orvosta. Kerron linjanmuutoksen taustasta tässä jutussa. Myös STT:n tyylikirjan ohjeistus on päivitetty.
Poikkeamme vain harvoin Kotuksen ohjeista ja suosituksista, koska pidämme kielentutkijoita oikeakielisyyden parhaina asiantuntijoina. Poikkeukset johtuvat aina tavalla tai toisella uutistyön luonteesta. Niin tässäkin. Koska suositeltu taivutusmuoto ei vajaassa viidessä vuodessa ole vakiinnuttanut paikkaansa, se kuulostaa monen korvaan vieraalta tai väärältä. Silloin huomio kohdistuu itse uutisen sijasta sivuasiaan.
Muita suosituksista poikkeavia käytäntöjämme kieliasioissa ovat esimerkiksi erikoismerkkien käyttö vieraskielisissä nimissä, yritysten ja organisaatioiden nimien kirjoittaminen sekä lyhenteet.
Vieraskielisissä nimissä poikkeamme oikeakielisyysohjeista siinä, ettemme käytä erikoismerkkejä muissa kuin suomen- ja ruotsinkielisissä nimissä. Vastaavasti toimivat yleensä muutkin uutistoimistot eri kielillä. Syynä on toisaalta se, etteivät kaikki toimitusjärjestelmät välttämättä hyväksy kaikkia erikoismerkkejä, toisaalta se, ettei erilaisten aksenttien, hattujen jne. oikeaa käyttöä ole aina kovinkaan helppo selvittää. Nimet kun esiintyvät usein eri lähteissä eri tavoin kirjoitettuina, eikä ole mielekästä käyttää työaikaa oikean kirjoitusasun selvittelyyn.
Yritysten ja organisaatioiden nimet kirjoitamme niiden itse käyttämällä tavalla, emme siis aina kieliopin mukaisella tavalla kuten Kotus suosittaa. Syy on sama kuin erikoismerkeissä: uutiskiireessä ei kannata käyttää aikaa sen ihmettelyyn, miten erikoisemmat yritysnimet oikeastaan kuuluisi kirjoittaa. Riskinä on myös, ettei oikaistu kieliasu aina osuisikaan oikeaan, vaan joutuisimme turhaan korjailemaan nimiä. (Kirjoitamme kuitenkin kaikkien yritysten nimet isolla alkukirjaimella mutta emme koskaan kokonaan isoilla kirjaimilla, jollei ole kyse lyhenteestä.)
Lyhenteisiin tarvitsemme omat yhdenmukaiset sääntömme, koska Kotus hyväksyy joissain lyhennetyypeissä rinnakkaisia muotoja. Uutistekstissä näyttäisi hassulta, jos yhdessä jutussa käytettäisiin yhtä muotoa ja viereisessä jutussa toista.
Tyylikirjassamme on lisäksi Kielitoimiston (eli Kotuksen) sanakirjaa tarkemmat ohjeet joistain sanoista, joita käytetään uutistekstissä paljon. Tällaisia ovat esimerkiksi maahanmuuttoon ja väkivaltaan tai kuolemaan liittyvät käsitteet. Ja joissain aivan yksittäisissä tapauksissa käytämme ulkomaalaisia sanoja uutiskieleen vakiintuneissa muodoissa, vaikka niiden suositeltu kirjoitusasu olisi jossain vaiheessa muuttunut. (Esimerkiksi Taleban-liikkeestä kirjoitetaan muun muassa meillä erisnimenä, vaikka Kielitoimiston sanakirjassa se on nykyään muodossa talebanliike.)
#Sori siis näistä, Kotus. Koetamme kyllä huolehtia, ettei tule tavaksi!
Minna Holopainen
@HolopainenMinna
Kirjoittaja on STT:n Uutispäätoimittaja.
Hyvä viranomainen, paha viranomainen
STT:n ja MTV:n yhteinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Iida Tikka teki viime viikolla pitkään suunnittelemansa juttumatkan Tshetsheniaan. Matka oli ajoitettu Venäjän opposition voimahahmon Boris Nemtsovin murhan vuosipäivän alle.
Olen ylpeä siitä, että lahjakas ja rohkea Iida tekee töitä STT:lle. Ja ikionnellinen, että hän palasi lauantaina turvallisesti takaisin Moskovaan.
Matka oli nimittäin perjantaina saanut odottamattoman käänteen: poliisi otti Tshetshenian pääkaupungissa Groznyissä kiinni Iidan, meille työskennelleen kuvaaja Konstantin Salomatinin sekä heidän autonkuljettajanaan toimineen paikallisen toimittajan. Kaikki pääsivät poliisiasemalta pois muutaman tunnin kuulustelujen jälkeen, emmekä tiedä, että heitä enää epäiltäisiin mistään. Huomattava osa juttuja varten kerätystä aineistosta kuitenkin jäi poliisin haltuun ilman, että tietäisimme miksi. Iida kertoo tapahtumista enemmän toimittajamme Minna Pullin jutussa.
Vaikka kiinniottoon ei liittynyt väkivaltaa eikä suoraa uhkailua, tapaus oli ikävä ja periaatteellisesti vakava. Iida teki matkallaan vain sitä, mitä toimittajan on tehtävä voidakseen välittää tietoa yleisölle: tapasi ihmisiä, puhui heidän kanssaan, kuvasi heitä ja heidän elinympäristöään. Suomalaisittain ajateltuna viranomaisilla ei ollut mitään syytä puuttua asiaan eikä varsinkaan viedä jutunteon kannalta välttämättömiä materiaaleja.
Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Takavarikosta huolimatta Iida on jo kirjoittanut ensimmäisen matkaan liittyvän juttupakettinsa, aiheinaan pahamaineinen tshetsheenijohtaja Ramzan Kadyrov ja Venäjän opposition valmistautuminen ensi syksyn vaaleihin.
***
Välikohtaus oli karu muistutus siitä, millainen etuoikeus on elää maassa, jossa viranomaiset ovat lähes poikkeuksetta medialle turva eivätkä uhka. Siitä huolimatta, että länsimaissa toimittajan perustyöhön kuuluu seurata kriittisesti samojen viranomaisten työtä ja raportoida kansalaisille myös sen virheistä ja puutteista.
Sitä uutistyötä tekevät ihmiset, ja uutiset vaihtuvat joka päivä, joten jälki on joskus epätasaista. Toisinaan media hoitaa valvontatehtäväänsä liian löperösti, toisinaan kritiikki voi äityä kovemmaksi kuin tilanteessa ehkä olisi kohtuullista. Viranomaiset eivät läheskään aina ole toimittajaan tyytyväisiä kuten eivät toimittajatkaan viranomaisiin.
Mutta ani harvoin kukaan yrittää tosissaan estää median työskentelyä. Useimmista yrityksistäkin joutuu vastaamaan vähintään julkisuudessa. Voimme luottaa siihen, että tosipaikan tullen journalisteja autetaan tekemään työnsä yleisön tiedonsaannin turvaamiseksi kokonaan riippumatta siitä, oliko sen päivän uutisjuttu vallanpitäjien tai viranomaisten mieleen vai ei.
Myös episodi groznyilaisella poliisiasemalla päättyi ystävällisiin tunnelmiin. Ainakaan paikallispoliisilla ei lopulta ollut mitään suomalaistoimittajaa itseään vastaan. Silti hänen työnsä tulokset päätettiin ottaa parempaan talteen. Sen pituinen se.
Iida itse tiivisti lauantaina tunnelmansa Twitterissä näin:
https://twitter.com/ITikka/status/701085083369914368
https://twitter.com/ITikka/status/701085480838946816
Viranomainen on kaikkialla viranomainen, mutta toimittajalle sana voi eri maissa tarkoittaa aivan päinvastaisia asioita.
Kirjoittaja on STT:n uutispäätoimittaja. Twitterissä @HolopainenMinna
Uutinen turvapaikanhakijoiden rajaliikenteestä syntyi automatkalla rupattelusta
STT:n lauantainen (23.1.2016) uutinen venäläisen rajavartijan kommenteista on levinnyt laajalle ja herättänyt STT:n tietojen mukaan kysymyksiä jopa siitä, vuodettiinko tiedot Suomen julkisuuteen tarkoituksella.
Näin ei kuitenkaan ollut. Rajamies tiesi kyllä puhuvansa suomalaiselle, mutta ei sitä, että kyseessä oli median edustaja.
https://twitter.com/jnukari/status/690983007621087239
Lehtikuvan kuvaajakaan ei kertonut työpaikkaansa, koska hänellä ei ollut tarkoituksena haastatella kyytiinsä tullutta rajamiestä. Jutun teosta päätettiin vasta myöhemmin. Samassa autossa matkusti kokeneen rajamiehen lisäksi myös yksi siviilihenkilö.
Tietoja ulkomaalaisliikenteen järjestelystä Venäjältä Suomeen ei ollut siis tarkoitettu julkisuuteen. Venäläinen rajavartiomies kertoi lauantaina, että Venäjän viranomaiset organisoivat Suomeen pyrkivien ulkomaalaisten liikennettä ja rajavartijat tietävät aina, mitkä autot rajalle ovat tulossa.
Rajamies kertoi asiasta Venäjän puolella käyneelle Lehtikuvan kuvaajalle, jolta hän sai kyydin. Kuvaaja Jussi Nukari kertoo, että useiden kymmenien kilometrien automatkalla rupateltiin muun muassa sääoloista.
– Korpitaipaleella pitkin auraamatonta tietä tuli vääjäämättä mieleen, miten ihmisten käy, jos vanha Lada hyytyy 30 asteen pakkaseen. Siellä ei pitkään pysyisi hengissä, kuvailee Nukari keskustelua.
Vastauksena tähän huoleen rajamies oli kertonut, miten tarkkaan valvottua ulkomaalaisten rajalle tulo on. Esimerkiksi lapsiperheet asetetaan tulojärjestyksessä etusijalle.
Puhe oli rajamiesten arkityöstä, ei sitä salaisemmista järjestelyistä.
"Poikkeusmenetelmiin voidaan turvautua"
STT:n tiedonhankinnan toimintaperiaatteisiin kuuluu, että tiedot juttuihin hankitaan avoimesti aina, kun se on mahdollista. Jollei ole, voidaan toimituksen johdon luvalla turvautua myös poikkeusmenetelmiin.
Uutiskuvaajat eivät julkisilla paikoilla työskennellessään yleensä esittäydy erikseen, koska kuvaaminen on jo kameroidenkin takia näkyvää toimintaa eivätkä uutiskuvat enää näyttäisi tilannetta aitona, jos kuvaamisesta keskusteltaisiin etukäteen.
– Olemme jälkikäteen pohtineet, olisiko lähde pitänyt lauantaina häivyttää paremmin, sanoo STT:n vastaava päätoimittaja Mika Pettersson. Lehtikuvan kuvaajat kuuluvat STT:n toimitukseen.
– Toisaalta lähteellä ja keskustelutilanteella oli merkitystä lukijalle. Rajavartijan kun voi olettaa olevan rajatilanteen paras asiantuntija.
Minna Holopainen
@HolopainenMinna
Kirjoittaja on STT:n uutispäätoimittaja