Vauvapulan pohdintaa ja hampaiden narskuttelua – millaiset ajattomat STT:n jutut tuovat lukijoita asiakasmedioille?
STT tunnetaan eritoten kovien uutisten takojana. Toimitus kuitenkin tuottaa suomalaisen median käyttöön myös juttuja, jotka eivät ole kiinni päivittäisissä uutistapahtumissa.
Minkälaisia nämä jutut ovat, ja mitä STT:n asiakkaat niistä ajattelevat? Esittelemme seuraavaksi pari artikkelia, joilla on pyritty vastaamaan media-asiakkaiden ajattomien sisältöjen tarpeeseen. STT:n asiakkaat kertovat, mikä jutuissa kiinnitti heidän huomionsa.
Tärkeää yhteiskunnallista keskustelua
STT:n viime vuoden lopulla julkaisema juttu vanhemmuudesta tuo esiin ison muutoksen nuorten aikuisten asenteissa. Perheen perustaminen ei ole heille enää itsestään selvää vaan merkittävä elämänvalinta. Jutun mukaan entistä useampi jopa toivoo, että ei joutuisi ylipäätään tekemään päätöstä lasten hankinnasta.
Juttu päätyi parinkymmenen STT:n media-asiakkaan verkkosivuille ja lukuisiin printtilehtiin. Yksi julkaisijoista oli Ilta-Sanomat.
Ilta-Sanomien uutisdeskin esihenkilö Matti Järvi toteaa, että juttu liittyy tärkeään yhteiskunnalliseen keskusteluaiheeseen eli ikäluokkien vanhenemiseen ja vauvapulaan.
Lisäksi nuoret aikuiset on merkittävä lukijakohderyhmä, josta ei välttämättä aivan valtavasti synny juttuaiheita. Esimerkiksi politiikasta puhuttaessa fokus on helposti vaikkapa eläkkeissä, ja sitä aihetta käsitelläänkin paljon.
Yksi osoitus jutun onnistumisesta on keskustelu, jota se on Ilta-Sanomien verkossa kirvoittanut. Lehden analytiikka puolestaan paljastaa, että ne lukijat, jotka ovat jutun avanneet, ovat todennäköisesti lukeneet sen loppuun. Näin siitäkin huolimatta, että teksti on pitkä.
”Elää tai uppoaa kiinnostavuutensa mukana”
Kun puhutaan ajattomista sisällöistä yleisellä tasolla, Järvi pitää peruslähtökohtana onnistuneelle jutulle, että käsiteltävälle aiheelle on jonkinasteinen tarve.
Joku teema on noussut yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja siitä pystytään lähtemään liikkeelle. Lisäksi käsiteltävän kysymyksen täytyy olla rajattavissa. On myös erinomainen asia, jos juttu vielä keskustelee samaa teemaa koskevien muiden juttujen kanssa.
Aiheen kiinnostavuutta ei ylipäätään voi liikaa korostaa.
Sen mukana juttu joko elää tai uppoaa. Kiinnostava aihe toimii milloin tahansa. Jos sitä ei ole, ei siinä ole ihmeitä tehtävissä.
Viikonloput kulta-aikaa
Aihe koskee ihmisten arkea, on samastuttava tai yksinkertaisesti niin kiinnostava, että tempaa väkeä mukaansa. Näin verkon esihenkilö Teemu Rauhala Keskisuomalaisesta kuvailee ajatonta juttua, joka vetää hyvin lukijoita verkossa.
Mitä läheisempi ja ihmisiin henkilöityvämpi aihe, sitä korkeammaksi sen arvo sekä uutismaisissa että ajattomissa sisällöissä nousee.
Nämä kriteerit täyttävää ajatonta sisältöä kaivataan Rauhalan mukaan etenkin viikonloppuihin, koska silloin uutisvirta on ”matalasykkeisempää kuin arkena”.
Lukijoilla saattaa olla silloin myös paremmin aikaa perehtyä pidempiin juttuihin.
Syksyisenä sunnuntaina julkaistu juttu bruksismista on toinen esimerkki STT:n ajattomasta jutusta, joka keräsi hyvin julkaisijoita. Stressiperäinen, etenkin nuoria vaivaava bruksismi tarkoittaa muun muassa hampaiden narskuttelua, ja sen yleistymisellä saattaa olla yhteys mielialahäiriöiden ja stressioireiden lisääntymiseen.
Juttu on julkaistu muiden muassa Keskisuomalaisen verkkosivuilla. Teemu Rauhala antaa kiitosta artikkelia varten tehdystä perusteellisesta tiedonhankinnasta.
Se on kattava selvitys aiheesta, josta ei varsinaista tilastotietoa ole tarjolla. Juttu käsittelee monia lukijoita koskevaa aihetta ja tarjoaa hyötytietoa.
Rauhala huomauttaa myös, että jutussa kerrotaan selkeä uutinen eli se, että muun kuin hammasperäisen kivun vuoksi päivystykseen hakeutuneiden määrä on lisääntynyt. Sen sijaan että STT olisi kirjoittanut aiheesta vain lyhyen uutisen, aihetta onkin laajennettu mielenkiintoisesti ja tehty lukijaa palveleva terveysjuttu.
Konkarikuvaaja pyrkii huippusuorituksiin jo seitsemänsissä kesäolympialaisissaan
Valokuvaaja Heikki Saukkomaa on pian Pariisin olympialaisissa painamassa pitkää päivää mitättömillä unilla. Kuumakin varmaan tulee.
Matkustaminen kilpailupaikoille ja takaisin kestää usein kauemmin kuin yksittäiset kilpailut, joita hän kuvaa. Vapaapäiviä ei ole, vaan Saukkomaa tekee töitä joka päivä koko kisojen ajan. Silloin päivät sekoittuvat toisiinsa, ja saattaa unohtua, mitä tapahtumia on milloinkin ollut kuvaamassa ja monesko kisapäivä on menossa.
Siitä huolimatta olen taas innokkaasti lähdössä. Ne ovat raskaita keikkoja, joista saa omat kiksinsä ja uutta potkua vielä kisojen jälkeenkin.
uutiskuvaaja Heikki Saukkomaa, STT
Saukkomaa on kokenut olympiakävijä. Hän on ollut neljä kertaa kuvauskeikalla talviolympialaisissa ja kuudesti kesäkisoissa. Atlantan olympialaisista 1996 alkanut kesäkisojen putki on katkennut vain kerran, kun Rion olympialaiset 2016 jäivät häneltä väliin.
Olosuhteet innoittavat
Saukkomaa kertoo, että olympiarääkissä häntä motivoi mahdollisuus päästä kuvaamaan maailman parasta urheilua. Hän ei väheksy muita kisoja mutta huomauttaa, että kun asialla ovat parhaat urheilijat, myös suoritukset ovat parasta mitä löytyy. Se näkyy kuvissa.
Toinen motivaattori ovat olosuhteet. Kameran kanssa ei voi mennä minne vain.
Kuten kaikessa muussakin kuvaamisessa, on halu saada mahdollisimman hyviä kuvia niillä rajoituksilla mitä siellä on.
Yleisurheilukisoissa parhaat kuvauspaikat ovat juoksuradan sisäpuolella eli sisäkentällä, koska siellä pääsee lähelle urheilijoita. Sisäkentältä on nykyään vaikea saada kuvauspaikkoja, sillä ne on varattu yleensä suurimmille toimijoille. Muut kuvaavat kentän laidalta, missä pitkät objektiivit ovat tarpeen.
Kultaheitto tallentui kaukaa
Heikki Saukkomaa on vanginnut kentän laidalta kameraansa hetken, joka on yksi suomalaisen yleisurheiluhistorian ikimuistoisimmista. Kuvassa keihäänheittäjä Heli Rantanen kiskaisee Atlantan olympialaisissa 1996 ensimmäisellä heitollaan 67,94 metriä, mikä takaa hänelle lopulta kultamitalin.
Tilanne on monella tavalla historiallinen. Koko kisan avannut heitto on Rantasen henkilökohtainen ennätys. Se tekee hänestä Suomen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan olympiavoittajan naisten yleisurheilussa. Lisäksi kultamitali jäi Rantasen uran ainoaksi arvokisamitaliksi.
Saukkomaa kuvasi Rantasen heittoa kaukaa, ja olosuhteet olivat muiltakin osin haastavat. Atlantassa oli erittäin kuuma, ja ilmankosteus oli kova. Menossa oli kuvaajan ensimmäisen työkeikka olympialaisissa.
Onnekseni sain sen ensimmäisen kierroksen heiton kuvattua. Usein keihäänheitossa kuvataan monta kierrosta, mutta välttämättä kuvaa ei saa siitä parhaasta suorituksesta.
Kuvaaja ei valikoi
Pariisin olympialaisiin lähtee STT:ltä kolme toimittajaa ja kolme Lehtikuvan kuvaajaa. Kuvaajat pyrkivät menemään kaikkialle, missä suomalaiset urheilevat. Tässä heitä auttaa koti-Suomessa työskentelevä kuvatoimittajien tiimi, jota Saukkomaa kehuu vuolaasti.
Kotitoimitus on hirveän tärkeässä osassa suunnittelemassa, kuka kuvaa ja mitä. Jos emme mitenkään pääse jonnekin, se keikka hoidetaan muilla tavoin. Tällaiset asiat mietitään Helsingissä.
Kun pohditaan Suomen menestymismahdollisuuksia, odotukset esimerkiksi seiväshyppääjä Wilma Murtoa kohtaan ovat olleet kovat. Murto tosin jäi kesäkuussa kilpailutauolle pienen jalkavamman vuoksi, mutta hänen tähtäimensä on yhä Pariisin olympialaisissa.
Jos Murto on mukana, käyvätkö Lehtikuvan kuvaajat kisaa siitä, kuka pääsee kuvaamaan häntä?
Emme käy, Saukkomaa vastaa. Hän ei halua vaikuttaa siihen, mitä kuvaa, eikä usko että muutkaan haluavat. Työ sujuu parhaiten, kun kaikki ovat joustavasti valmiita tekemään kaikkea eikä kukaan valikoi itselleen mitään.
Jos menen kuvaamaan Murtoa, se on ihan ok, mutta yhtä ok on kuvata jotain aivan muuta.
Korona-ajan kuuluisin kyltti haastaa kuvaajansa joka kerta
Kaikki Lehtikuvan kuvaajat tietävät, mitä merkintä ”THL:n monoliitti” tarkoittaa kuvauskeikkalistalla.
Koronavirus on piinannut maailmaa reilun vuoden, ja yhtä pitkään kuvaajat ovat suunnanneet säännöllisesti Helsingissä osoitteeseen Mannerheimintie 166. Siellä sijaitsee Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) päätoimipaikka, ja sen edustalla kadun varressa kulttimaineeseen kohonnut harmaa THL:n kyltti.
Yhdennäköisyyttä 2001: Avaruusseikkailu -tieteiselokuvan monoliittiin kieltämättä on, mikä selittänee lempinimeä.
Kuvatoimittaja Teemu Salonen kertoo, että kylttiä käydään kuvaamassa suunnilleen joka toinen viikko, ja se on tullut jokaiselle Lehtikuvan kuvaajalle enemmän kuin tutuksi. Lehtikuva myös lähettää kylttikuvia asiakkaille tiheään, yleensä kerran päivässä.
Vaikka THL:n portilla vieraillaan säännöllisesti, kyltti ei kuulu lähimainkaan Lehtikuvan kuvatuimpiin kohteisiin. Kuvaajat käyvät esimerkiksi eduskunnassa nelisen kertaa viikossa, ja jääkiekko-otteluita kuvataan yleensä kerran viikossa tai useammin.
Miksi yhtä ja samaa kylttiä täytyy kuvata niin paljon? Salonen huomauttaa, että koronapandemia on iso ja jatkuvaa seurantaa vaativa uutinen. Tartunta- ja kuolinluvut päivittyvät koko ajan, ja siksi myös kuvia täytyy säännöllisesti päivittää.
-Välillä sataa, välillä paistaa. Myös vuodenaikojen vaihtelu täytyy ottaa huomioon.
Kuvaaja Markku Ulander kertoo, että kuvaajien kesken monoliitista on tullut pienoinen vitsi.
-Jokainen yrittää omalla vuorollaan keksiä vähän erilaisen kuvaustavan.
Kaikkea muuta kuin tylsä kuvauskohde
Kuvatoimittajan päätyö on kuvittaa STT:n uutisjutut sopivilla kuvilla. Hän valikoi kuvaajan tarjoamista kuvista ne, jotka lähetetään kyseisenä päivänä kuvapalvelun asiakkaille. Kuvatoimittaja tekee jokaiseen kuvaan kuvatekstin ja säätää sävyt kohdalleen, jos kuvaaja ei ole itse sitä ehtinyt tehdä. Ne kuvat, joita ei lähetetä asiakkaille, menevät arkistoon.
THL:n kyltti on liukunut Teemu Salosen silmien editse työvuorossa lukemattomia kertoja. Hän on nähnyt kuvissa syksyistä kullan kellerrystä, lumen peittämiä havuja, hienoja valoja ja varjoja.
-Jos on joku uusi idea, se voi jopa ihmetyttää. Ai tästä saa tällaisenkin kuvan.
Toisin kuin moni ehkä veikkaisi, kuvatoimittaja Salonen pitää monoliittia mielenkiintoisena kuvauskohteena. Varioinnin mahdollisuuksia on yllättävän paljon, ja kohde haastaa kuvaajansa kerta toisensa jälkeen.
-Todella paljon tulee eteen hyvännäköisiä kuvia. Näkee, että on tehty hyvää työtä.
Aina ei onni suosi
Vesa Moilanen lähetettiin monoliitille kuvaamaan helmikuun lopulla ankeissa olosuhteissa. Kauniista pakkaskelistä ei ollut tietoakaan, vaan harmaalta taivaalta tihuutti vettä. Suunnitelma kuvauskopterin käyttämisestä meni mönkään, sillä sateella kopteria ei lennätetä.
Moilanen kertoo, että yleensä kyltille saapuessa hän katsoo ensin, mistä suunnasta valo tulee. Sen perusteella hän päättää, kuvataanko tänään myötä- vai vastavaloon.
-Tuolloin valo oli joka suunnasta samanlainen, joten valon näkökulmasta kyltti näytti joka suunnasta samalta. Päätin kuljeskella kyltin ympäri ja ottaa mahdollisimman paljon erilaisia kuvia, joista olisi vara valita päivän tilanteeseen parhaiten sopiva tai sopivat.
Kuinka kuvaaja motivoituu kohteista, joita käydään kuvaamassa uudelleen ja uudelleen? Moilasen strategia on paitsi tehdä asiat joka kerta hieman eri tavalla kuin edellisellä kerralla myös pysyä ajan tasalla niistä aiheista, joita kuvataan. Eli lukea uutisia.
Jos THL kertoisi jostain erityisen dramaattisesta koronakäänteestä ja samalle päivälle osuisi kuvauskeikka monoliitille, Moilanen ottaisi paljon salamavaloja mukaan.
-Taustalle synkkiä pilviä, alivalottaisin kuvaa ja samalla valottaisin kyltin. Ja jos olisi aikaa, odottelisin, että joku kävelee maski päässä ohi.
Suosikkikuvassa on liikettä ja draamaa
Sekä Salonen että Moilanen valitsivat toisistaan tietämättä kuvatulvasta suosikikseen Antti Aimo-Koiviston otoksen viime vuoden heinäkuulta. Kylttiä reunustavat tummat puut, ja sen ohitse kiitää ambulanssi.
-Se tuo liikettä ja liittää kuvan hyvin aiheeseen eli terveyteen. Lisäksi mukana on pahaenteistä pilveä. Kuva on otettu nähtävästi laajalla linssillä, ja se ikään kuin ”pakenee” ylöspäin, Salonen sanoo.
Moilanen lisää, että kuvan ambulanssi muistuttaa pandemian vakavuudesta.
-Dramaattinen valo kirkastaa kyltin ja jättää pilvien kehystämän taivaan sinen syväksi, hän jatkaa perustelujaan.
Heinäkuun juttu näyttää yhteistyön voiman uutistoimituksessa
Kuukauden juttu -sarjassa ollaan tällä kertaa huippukokoustunnelmissa. Heinäkuun juttu kertoo Yhdysvaltain presidentin saapumisesta Helsinkiin.
Toimittaja Hanna Anttila seisoi sunnuntai-iltana 15. heinäkuuta metalliaidan takana Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotti, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump saapuu puolisonsa Melania Trumpin kanssa Suomen kamaralle. Lopulta suurvallan johtaja laskeutui Air Force One -lentokoneesta ja lipui vilkutellen ohi parinkymmenen metrin päästä: niin kaukaa, että hän tuskin kuulisi kentän melussa edes huutamalla esitettyä kysymystä.
Juttukeikalle lähtiessä Anttila oli ajatellut, että jos oikein hyvin käy, hän saattaa päästä esittämään kysymyksen yhdelle maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Se menisi ilman muuta uran huippuhetkien joukkoon.
- Kun saavuin kentälle muun toimittajajoukon mukana ja katselin järjestelyjä, ymmärsin aika pian, että Trump todennäköisesti ohittaa häntä odottavan mediaväen aika kaukaa, Anttila kertoo.
Kysymyksen esittämisen sijaan juttukeikan tärkeimmäksi sisällöksi nousi havainnointi. Anttila halusi välittää lukijoille mahdollisimman paljon ja nopeasti kiinnostavia yksityiskohtia esimerkiksi presidentin saapumisen vaatimista valtavista turvajärjestelyistä.
- Poliisi ja Puolustusvoimat olivat kertoneet turvajärjestelyistä julkisuuteen varsin vähän.
Juttu koostettiin puhelun, pikaviestien ja sähköpostien pohjalta
Kun STT:n toimituksessa valmistauduttiin Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin Helsingin-vierailuun, tärkeätä oli muun muassa varmistaa, että kaikki huippukokousuutisointiin tavalla tai toisella osallistuvat toimittajat, uutispäälliköt ja esimiehet ovat perillä toistensa tekemisistä. Heille luotiin kännyköihin pikaviestiryhmä, jonka avulla juttukeikoilla olevat toimittajat välittivät keräämiään tiedon palasia toimitukseen ja toisaalta saivat toimituksen suunnasta toimintaohjeita.
Anttila kirjoitti pikaviestiketjuun havaintojaan koko ajan: Finlandia-talon lehdistökeskuksessa turvatarkastusta odotellessa, bussissa menomatkalla lentokentälle ja paikan päällä Air Force Onea odotellessa. Havainnot siirtyivät pikaviestiketjusta uutisiin, joita kirjoitettiin toimituksessa. Presidentin autosaattueen poistuttua lentokentältä Anttila soitti toimitukseen työparilleen Ia Henrikssonille, joka koosti puhelun, Anttilan sähköpostien ja pikaviestien pohjalta viimeisen version presidentin saapumista koskevasta jutusta.
- Nopea uutiskilpailu on se juttu, minkä vuoksi olen töissä uutistoimistossa. Jo bussissa matkalla lentokentälle oli aistittavissa kovaa uutiskilpailun henkeä toimittajien välillä. Herkulliseksi tilanteen teki se, että yleensä ei näe, keitä vastaan kilpailee.
Lue Hanna Anttilan ja Ia Henrikssonin kirjoittama juttu esim. Etelä-Suomen Sanomien verkkosivulta.
Hanna Anttila työskentelee työvuoroista ja avustajasuhteista vastaavana varaesimiehenä STT:n 24h-toimituksessa.
Katso kuvia vuosien 1990 ja 1997 Helsingin-huippukokouksista
Lue STT:n kesäkuun juttu Turkin vaaleista
Kesäkuun juttu vie lukijan keskelle Turkin kiivasta vaalikamppailua
Blogissa alkoi viime kuussa uusi Kuukauden juttu -sarja, jossa nostamme STT:n edellisen kuukauden tuotannosta esiin yhden kiinnostavan jutun. Kesäkuun jutun kirjoitti toimittaja Sanna Raita-aho, joka vietti juhannuksen Turkissa seuraamassa vaalihulinaa. Työkeikan alkupuolella Raita-aho kävi Istanbulissa tapaamassa opposition kannattajia. Lue vierailulta syntynyt juttu esim. Lapin Kansan sivuilta.
Raita-aho on asunut ja työskennellyt Turkissa pari viime vuotta ja palasi kesäksi Suomeen töihin. Hän kertoo jutun syntymisestä seuraavaa:
Turkin parlamentin- ja presidentinvaalit olivat monella tapaa historialliset. Niiden tulos määrää Turkin poliittista suuntaa hyvin pitkäksi aikaa. Siksi tavallisten turkkilaisten mielipiteiden ja tunteiden kuuleminen oli ennen vaaleja tärkeää. Tuntui, että Turkin politiikka oli tietynlaisen apaattisuuden ja pelon jälkeen pitkästä aikaa sähköistynyt, erityisesti maan oppositio.
Mitä pidempään olen Turkissa asunut ja tehnyt töitä, sitä vähemmän uskallan sanoa maasta mitään varmoja totuuksia. Turkin politiikka ja historia ovat moniulotteisia, ja niitä alkaa hahmottaa vasta pitkän ajan seuraamisen myötä. Maan sisäiset erot ja jakautuneisuus ovat suuria, ja niin yhteiskuntaluokka, koulutus kuin asuinpaikka vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. Usein haastatteluja tehdessä tuntuu, että ihmiset elävät eri todellisuuksissa. Toimittajana on yritettävä ymmärtää niitä kaikkia.
Sanna Raita-aho työskentelee toimittajana STT:n 24h-toimituksessa. Hänen kiinnostuksensa Turkkiin syttyi vuosia sitten työharjoittelussa maan pääkaupungissa Ankarassa.
Lue blogikirjoitus toukokuun jutusta
Toukokuun jutussa meteorologi Pekka Pouta pui suhdettaan julkisuuteen
Aloitamme blogissa uuden sarjan: kuukauden juttu! Nostamme STT:n edellisen kuun tuotannosta esiin yhden kiinnostavan jutun. Kiinnostavuuden peruste voi olla esimerkiksi jutun kohde, ajankohtainen uutistapahtuma tai poikkeuksellinen jutuntekoprosessi.
Toukokuun jutussa toimittaja Tero Malinen haastatteli MTV:n legendaarista meteorologia Pekka Poutaa merkkipäivähaastattelua varten. Haastatteluun mukaan tuli myös Poudan Sini-koira. Malinen kuvailee juttukeikkaan valmistautumista ja sen lopputulosta näin:
Television aamuohjelmien seuraaminen ei ole koskaan kuulunut rutiineihini. Säämies Pekka Poudan hahmo ei siksi ole minulle lapsuudesta tuttu, mutta aikuisiän havaintojen perusteella olen pitänyt häntä rentona ja huumorintajuisena esiintyjänä.Taustatyötä tehdessäni huomasin, että Pouta on monissa haastatteluissa kertonut ajautuneensa tv-töihin vähän vahingossa. Kun sitten puhuimme hänen uransa alkuvaiheista, esille nousi vahvasti se, ettei julkinen työ ja esiintyminen ollut nuorelle miehelle lainkaan niin luontevaa kuin voisi nykyään kuvitella. Tästä ristiriidasta ja rooliin kasvamisesta syntyi haastattelun punainen lanka.
Lue Pekka Poudan 50-vuotishaastattelu esim. Iltalehden sivuilta.
Tero Malinen työskenteli jutunteon aikaan toimittaja-toimitussihteerinä STT:n 24h-toimituksessa ja kirjoitti säännöllisesti myös STT:n merkkipäivähaastatteluja. Nykyään Malinen on STT Mediapalveluiden asiakaspäällikkö.
Katso viisi vinkkiä hyvään henkilöjuttuun
Millainen on merkkipäivähaastatteluiden sukupuolijakauma?
Martti Kainulaisen ikimuistoisimmat kuvauskeikat
Seuraa STT Uutisia Twitterissä